Jos näkö on heikentynyt, kannattaa osallistua tapahtumiin, joissa voi tutustua samassa tilanteessa oleviin ihmisiin.

Olin avustajana näkövammaisten leirillä. Uskon, että sokeutumisen eri asteilla oleville näkövammaisille leirin parasta antia oli havaita, miten kaikki osallistuivat tekemisiin, kilpailuihin ja yhteiseen ilonpitoon – näkövammasta tai sokeudesta huolimatta. Se antoi uskoa ja luottamusta siihen, ettei näön huonontuminen ja mahdollinen sokeutuminen merkitse ilottomuutta ja toimintakyvyttömyyttä.

Esimerkiksi voin ottaa vaikka mölkkykilpailun. Voittajaksi selvisi Jari, jolla on näkökyvystä jäljellä 15 prosenttia. Parhaitten joukossa oli täysin sokea Marja. Näkövammaiset leipoivat myös avustajiensa kanssa karjalanpiirakoita. Piirakat maistuivat erikoisen hyviltä. Luulenpa, että parasta niissä oli se, että ne oli leivottu itse.

Leirin innokkaimpia onkijoita olivat kaksi varttunutta, lähes sokeaa rouvaa. Sokeiden lomaleiriläisten kävelyinnostus ja -vauhti saivat avustajat haukkomaan henkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos näkö on heikkenemässä tai heikentynyt, on tärkeää osallistua harrastuksiin, joissa samalla voi tutustua uusiin, samassa tilanteessa oleviin ihmisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esko

Sisältö jatkuu mainoksen alla