Miten pitäisi toimia, kun huomaa ystävänsä eksyvän vanhassa, pienessä kotikaupungissa?

Miten sanoa ystävälleni tai hänen läheisilleen, että mielestäni ystäväni pitäisi mennä lääkäriin tarkistuttamaan muistinsa. Muistisairauden hoidossa varhaisella toteamisella on iso merkitys.

Lähdin ystävättäreni kanssa entiseen kotikaupunkiimme, jossa molemmilla on sukulaisia. Tarkoituksena oli käydä sieltä käsin oopperajuhlilla. Olimme liikkeellä ystävättäreni autolla. Hänen piti noutaa minut sisareni luota, josta jatkaisimme matkaa.

Edellisenä iltana ystävättäreni pyysi, että tulisinkin hänen sukulaisiaan lähellä olevalle huoltoasemalle yleisillä kulkuneuvoilla tai taksilla. Matkaa oli 20 km ja suunta aivan vastakkainen kuin mistä jatketaan oopperajuhlille. Kun kysyin miksi, hän sanoi, ettei lähde hortoilemaan kaupungin läpi, koska  eksyy.

Hän kertoi, että oli käynyt etsimässä antamaani osoitetta, mutta ei löytänyt. Olin lähettänyt hänelle tekstiviestin, jossa kerroin, miten löytää perille, jos navigaattori ei tunne kyseistä katua. En tiedä, lukiko hän viestiä, mutta ainakaan hän ei soittanut matkalta eikä kysynyt lisäohjeita huomattuaan, ettei löydä perille.

Onko se merkki alkavasta muistisairaudesta, jos eksyy vanhassa, pienessä kotikaupungissaan, eikä eksymisen pelossa uskalla lähteä liikkeelle, vaikka on myös navigaattori ja puhelin?

Matkalainen

Jajavainen

Lukijan kirje: Onko ystäväni muistisairas?

Olen itse (vielä) lievästi huonomuistinen ja tämä johtuu sairaudestani mikä aiheuttaa muistin heikentymistä. En kuitenkaan koe olevani helposti reitiltä eksyvä enkä tiedä liittyykö moinen edes muistisairauteen. Voihan se olla, että kirjoittajan ystävä on vain arka ajamaan ja etsimään tuntematonta paikkaa, jonka seurauksena pelkää eksyvänsä. Itselläni muistiongelmat aiheuttavat enimmäkseen hajamielisyyttä ja kaikenlaisia unohteluja, jotka saattavat olla suht huomattavia. Joidenkin mielestä nuo...
Lue kommentti
Gustaf

Lukijan kirje: Onko ystäväni muistisairas?

Olen seurannut usemmankin ystävän ja sukulaisen muistisairastumista. Oireet alkavat useimmiten vähitellen ja salakavalasti. Mutta silti en uskaltaisi lyödä vetoa ystävättäresi muistisairaudesta, Matkalainen. Ainakin juttelisin ensin hänen kanssaan aivan suoraan ja sumeilematta. Voihan olla, että ystävättäresi on vain epävarma autoilija tai heikolla suuntavaistolla varustettu. Moni eksyy vain pyörähtäessään kerran ympäri. Olet oikeassa siinä, että muistisairauden varhainen toteaminen ja lääkitys...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti