Miten pitäisi toimia, kun huomaa ystävänsä eksyvän vanhassa, pienessä kotikaupungissa?

Miten sanoa ystävälleni tai hänen läheisilleen, että mielestäni ystäväni pitäisi mennä lääkäriin tarkistuttamaan muistinsa. Muistisairauden hoidossa varhaisella toteamisella on iso merkitys.

Lähdin ystävättäreni kanssa entiseen kotikaupunkiimme, jossa molemmilla on sukulaisia. Tarkoituksena oli käydä sieltä käsin oopperajuhlilla. Olimme liikkeellä ystävättäreni autolla. Hänen piti noutaa minut sisareni luota, josta jatkaisimme matkaa.

Edellisenä iltana ystävättäreni pyysi, että tulisinkin hänen sukulaisiaan lähellä olevalle huoltoasemalle yleisillä kulkuneuvoilla tai taksilla. Matkaa oli 20 km ja suunta aivan vastakkainen kuin mistä jatketaan oopperajuhlille. Kun kysyin miksi, hän sanoi, ettei lähde hortoilemaan kaupungin läpi, koska  eksyy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän kertoi, että oli käynyt etsimässä antamaani osoitetta, mutta ei löytänyt. Olin lähettänyt hänelle tekstiviestin, jossa kerroin, miten löytää perille, jos navigaattori ei tunne kyseistä katua. En tiedä, lukiko hän viestiä, mutta ainakaan hän ei soittanut matkalta eikä kysynyt lisäohjeita huomattuaan, ettei löydä perille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko se merkki alkavasta muistisairaudesta, jos eksyy vanhassa, pienessä kotikaupungissaan, eikä eksymisen pelossa uskalla lähteä liikkeelle, vaikka on myös navigaattori ja puhelin?

Matkalainen

Jajavainen

Olen itse (vielä) lievästi huonomuistinen ja tämä johtuu sairaudestani mikä aiheuttaa muistin heikentymistä.
En kuitenkaan koe olevani helposti reitiltä eksyvä enkä tiedä liittyykö moinen edes muistisairauteen. Voihan se olla, että kirjoittajan ystävä on vain arka ajamaan ja etsimään tuntematonta paikkaa, jonka seurauksena pelkää eksyvänsä.
Itselläni muistiongelmat aiheuttavat enimmäkseen hajamielisyyttä ja kaikenlaisia unohteluja, jotka saattavat olla suht huomattavia. Joidenkin mielestä nuo voisivat olla korjattavissa, jos keskittyisin asioihin hartaammin. En kuitenkaan usko sen olevan sillä selvä, koska huomaan itsekin muistavani asioita huonommin kuin ennen sairauttani.

Gustaf

Olen seurannut usemmankin ystävän ja sukulaisen muistisairastumista. Oireet alkavat useimmiten vähitellen ja salakavalasti. Mutta silti en uskaltaisi lyödä vetoa ystävättäresi muistisairaudesta, Matkalainen.

Ainakin juttelisin ensin hänen kanssaan aivan suoraan ja sumeilematta. Voihan olla, että ystävättäresi on vain epävarma autoilija tai heikolla suuntavaistolla varustettu. Moni eksyy vain pyörähtäessään kerran ympäri.

Olet oikeassa siinä, että muistisairauden varhainen toteaminen ja lääkitys voivat pelastaa monta vuotta täysipainoiselle elämälle. Siksi rohkaisenkin sinua ottamaan asian puheeksi ystävättäresi kanssa. Hän todennäköisesti loukkaantuu ja aluksi kieltää asian, mutta koeta saada hänet yksinkertaiseen muistitestiin. Katsokaa vaikka yhdessä Julianne Mooren elokuva Still Alice. Se avaa jokaisen silmät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla