Mikä teki veljestä alkoholistin ja ajoi hänet lopulta itsemurhaan?

Itsemurhasta puhuminen on edelleen tabu. Vaikeista asioista pitäisi kuitenkin puhua, vain siten ne tulevat vähemmän tabuiksi.

Veljeni oli tuurijuoppo. Hän pystyi juomaan normaalien ihmisten tapaan puolikin vuotta, pari kaljaa saunailtana, pari lasillista viiniä hyvällä illallisella. Sitten hän saattoi häipyä päiväkausiksi niin, ettei vaimo tiennyt, missä hän on, onko edes elossa enää.

Veljeni oli armoitettu myyntimies, sai töitä ja tienasi hyvin. Työt kuitenkin tyssäsivät ryyppäämistuurin tullessa. Juomista kesti aikansa, sitten hän kokosi itsensä ja sai uuden työpaikan, kunnes repesi taas ryyppäämään. Vuosien kuluessa selvät kaudet lyhenivät.

Veljeni oli hyvin kaksijakoinen persoona. Hän osasi välittää muista harvinaislaatuisella tavalla. Humalassa hän oli kuitenkin toinen persoona, ilkeä ja haukkui kaikkia ja kaikkea.Yhden ryyppyputken jälkeen hän löytyi hotellihuoneesta henkensä riistäneenä.

Veljeni kohtalo raastaa minua edelleen. Mietin, miten häneen vaikuttivat tapahtumat, jotka sattuivat, kun hän oli16-vuotias. Tuolloin veljeni tuli kotiin myöhään hieman humalassa. Heräsin ääniin keittiöstä. Siellä olivat veljeni, äitini ja isäni. Äiti vaati, että veljeni juo raakaa Koskenkorvaa. Veljeni oli peloissaan, joi ja oksensi, joi ja oksensi.

Psykoterapeutti sanoi vuosia myöhemmin, että äitini teko luultavasti laukaisi veljeni alkoholismin.

Äitien synnit…

Sivullinen

Lukijan kirje: Veljeni teki itsemurhan

Veljesi tarina on surullinen. Ja kohtalo tuntuu olleen vääjämättömän linjakas kauheaan loppun asti. Mutta en silti uskaltaisi sanoa noin yksioikoisesti, että äitisi kasvatusyritys oli se, joka laukaisi alkoholismin. Ei alkoholismia mikään yksi teko laukaise. Taipumus tai heikkous siihen on perinnöllinen ja fyysinen. Lopulta kuitenkin olosuhteet ja elämäntavat laukaisevat alkoholismin. Toki toiset alkoholisoituvat vähemmällä juomisella, toiset saattavat kestää kovaakin juomista vuosia. Määräävä...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti