Elämä lasten kanssa oli hienoa aikaa, mutta en kaipaa sitä takaisin.
Minulla on kaksi aikuista poikaa. Meillä oli aina itsestään selvää, että lapset muuttavat kotoa, kun he aikuistuvat. Molemmat muuttivat kaksikymppisinä.
Toki autan ja neuvon heitä, mutta on lapselle karhunpalvelus, jos häntä hyysätään kotosalla. Molemmilla lapsillani on vakkarityöpaikat ja omat (velkaiset) asunnot. Kummallakin on myös tieto, että kotona on varaventtiili, tapahtuupa mitä tahansa.
En ymmärrä niitä hentomielisiä äitejä, jotka nyyhkivät kun lapset lähtevät kotoa. Minä hurrasin mielessäni, että nyt on vihdoin aikaa itselle. Olin ollut reilut kymmenen vuotta lasten kanssa, kun mies matkusti työkseen koko ajan, ja eromme jälkeen yksinhuoltajana. Olin sidottu lapsiin, joka oli kyllä hienoa aikaa, mutta en sitä takaisin kaipaa. Lapsen kotoa muutto on normaalia elämän kiertokulkua.
Tarja
