Aikaa se vei, mutta lopulta miniä riuhtaisi itsensä irti hirviöanopista.

Minulle sattui kaikkien aikojen hirviöanoppi. Eroni jälkeenkään en kahteen vuoteen nukkunut, kun mietin anopin  törkeää käytöstä. Hän tiesi minun olevan arka ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen. 

Anoppi kävi kotonamme moittimassa ja määräilemässä. Ilmoittamatta hän tuli hakemaan minut heille siivoamaan ja kotitöihin raskaan työpäiväni päätteeksi. Poikansa hän antoi laiskotella, mutta minun piti jaksaa käydä piikomassa. Vauvan ja kodin hoidossani oli aina jotain vialla. 

Myös vaatteeni olivat huonot, ja hän osti minulle "paremmat" vaatteet. Kun odottelin supistusten kourissa ambulanssia, anoppi hyökkäsi kotiimme ja vaati, että pukeudun hänen ostamiinsa vaatteisiin. Ei häntä kiinnostanut minun ja vauvan selviäminen, vaan oli tarve päteä. 

En saanut suunnitella edes lapseni ristiäisiä. Anoppi päätti, että ne pidetään hänen kodissaan. Hän päätti senkin, ketä kutsutaan. 

Mieheni eli hänen poikakultansa oli itsekäs ja viihtyi kapakoissa ja vieraissa naisissa. Anoppini yritti keksiä syitä, miksi hänen poikansa oli niin tunnekylmä lastaan kohtaan. Hän jaksaa varmaan vieläkin aprikoida, onko lapsi edes hänen kultapoikansa tekemä. 

Lopulta mittani tuli täyteen arvostelusta ja jatkuvasta kotirauhan rikkomisesta. Sanoin suorat sanat. Ilmoitin senkin, että anopin olisi ensin pitänyt omista lapsistaan kasvattaa kunnollisia ennen kuin alkaa minua neuvoa. Mieheni hän paapoi pilalle, halusi pitää hänet ikuisena äidin poikanaan, jonka ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. 

Katsoin viisaammaksi erota. Kului vuosia, enkä ollut missään tekemisissä koko porukan kanssa. Pahoja sanoja ja huonoa kohtelua ei noin vain unohdeta. 

Halusin kuitenkin, että lapseni oppisi tuntemaan toisenkin mummonsa. Anoppi alkoi tehdä meille lyhyitä vierailuja. 

Ex-anoppi totesi aikoinaan, että olisi toivonut toisenlaista miniää. Tuskin hän mistään löytää itselleen mieluista. Arvioni on, että hän oli mustasukkainen pojastaan. Hän kai koki minut kilpailijana, joten hänellä oli kaiken aikaa tarve osoittaa olevansa niskan päällä. 

Entisen mieheni ainoa tosi rakkaus on oma äiti. Siihen väliin ei ole kolmannella pyörällä asiaa. 

Teen kaikkeni, etten puutu omien lasteni elämään kuin pyydettäessä, sitten kun he muuttavat omilleen. Valitkoon puolisoikseen mieleisensä, itselleen ottavat, eivätkä minulle. Minun tehtäväni on sopeutua heidän valintaansa. 

Anoppitraumaattinen