Aikaa se vei, mutta lopulta miniä riuhtaisi itsensä irti hirviöanopista.

Minulle sattui kaikkien aikojen hirviöanoppi. Eroni jälkeenkään en kahteen vuoteen nukkunut, kun mietin anopin  törkeää käytöstä. Hän tiesi minun olevan arka ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen. 

Anoppi kävi kotonamme moittimassa ja määräilemässä. Ilmoittamatta hän tuli hakemaan minut heille siivoamaan ja kotitöihin raskaan työpäiväni päätteeksi. Poikansa hän antoi laiskotella, mutta minun piti jaksaa käydä piikomassa. Vauvan ja kodin hoidossani oli aina jotain vialla. 

Myös vaatteeni olivat huonot, ja hän osti minulle "paremmat" vaatteet. Kun odottelin supistusten kourissa ambulanssia, anoppi hyökkäsi kotiimme ja vaati, että pukeudun hänen ostamiinsa vaatteisiin. Ei häntä kiinnostanut minun ja vauvan selviäminen, vaan oli tarve päteä. 

En saanut suunnitella edes lapseni ristiäisiä. Anoppi päätti, että ne pidetään hänen kodissaan. Hän päätti senkin, ketä kutsutaan. 

Mieheni eli hänen poikakultansa oli itsekäs ja viihtyi kapakoissa ja vieraissa naisissa. Anoppini yritti keksiä syitä, miksi hänen poikansa oli niin tunnekylmä lastaan kohtaan. Hän jaksaa varmaan vieläkin aprikoida, onko lapsi edes hänen kultapoikansa tekemä. 

Lopulta mittani tuli täyteen arvostelusta ja jatkuvasta kotirauhan rikkomisesta. Sanoin suorat sanat. Ilmoitin senkin, että anopin olisi ensin pitänyt omista lapsistaan kasvattaa kunnollisia ennen kuin alkaa minua neuvoa. Mieheni hän paapoi pilalle, halusi pitää hänet ikuisena äidin poikanaan, jonka ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. 

Katsoin viisaammaksi erota. Kului vuosia, enkä ollut missään tekemisissä koko porukan kanssa. Pahoja sanoja ja huonoa kohtelua ei noin vain unohdeta. 

Halusin kuitenkin, että lapseni oppisi tuntemaan toisenkin mummonsa. Anoppi alkoi tehdä meille lyhyitä vierailuja. 

Ex-anoppi totesi aikoinaan, että olisi toivonut toisenlaista miniää. Tuskin hän mistään löytää itselleen mieluista. Arvioni on, että hän oli mustasukkainen pojastaan. Hän kai koki minut kilpailijana, joten hänellä oli kaiken aikaa tarve osoittaa olevansa niskan päällä. 

Entisen mieheni ainoa tosi rakkaus on oma äiti. Siihen väliin ei ole kolmannella pyörällä asiaa. 

Teen kaikkeni, etten puutu omien lasteni elämään kuin pyydettäessä, sitten kun he muuttavat omilleen. Valitkoon puolisoikseen mieleisensä, itselleen ottavat, eivätkä minulle. Minun tehtäväni on sopeutua heidän valintaansa. 

Anoppitraumaattinen

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Viime aikoina on käyty laajaa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Se on hyvä, sillä häirintä voidaan kitkeä vain avoimen keskustelun avulla.

Keskustelusta puuttuu kuitenkin tasa-arvo. Missään en ole nähnyt otetun esiin sitä, että myös miehet ovat lisääntyvän seksuaalisen häirinnän kohteena.

Olen naisvaltaisella alalla työskentelevä mies ja joudun työssäni kokemaan seksuaalista häirintää. Se voi olla esimerkiksi seksistisiä vitsejä ja vihjailuja. Usein niitä heitetään julkisesti, ja härskejä puhuva nainen saa ympäristöltä palkaksi naurut.

Ei tulisi kuuloonkaan, että miehet puhuisivat työpaikalla samalla tavalla naisille kuin mitä me miehet saamme kuulla naisilta. Istumme hiljaa, sillä naisille ei voi vastata samalla mitalla saamatta sovinistin leimaa. Mutta naisten härskit puheet tuntuvat olevan vain hyvä vitsi.

Me too

Siistittäiskö suut

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Meidän osastolla on 7 naista ja 1 mies, ja täytyy todeta että palavereissa huulenheitto on tuota tyyliä mitä kirjoittaja kirjoittaa. Minuakin välillä kyllästyttää se lähinnä muutaman naisen 2-mielinen vitseily,ja olen miettinyt, mitähän se ainoa mies oikeasti ajattelee. Hän nauraa kyllä mukana, välillä posket punastuen, mutta mikä olisi hänen vaihtoehtonsa? Jos ei naura tai jos jopa paheksuisi saisi tiukkapipon leiman.
Lue kommentti
Paljon jo elämää nähnyt nainen

Lukijan kirje: Miehiäkin kohdellaan asiattomasti

Vihdoinkin mies itse ottaa tämän asian esille. Itsekin naisena olen ajatellut,kuinka yksipuolista seksuaalisen häirinnän käsittely on. Kokevatko miehet että, jos he avaavat suunsa, heidät lynkataan ajatuksineen pystyyn. Vai olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa on vain yksi totuus, "naisen totuus". Miesten on kestettävä, mitä vain, mutta auta auta armias, jos naista vain katsookin liian pitkään, on jos kyseessä "seksuaalinen häirintä", riippumatta siitä, että pukeutumisessaan naisella voi...
Lue kommentti