Ravintolakokki Tiina Valkosen isä Naarajärvellä kerää pakurikääpää ja innotti Tiinankin kokeilemaan pakurikääpäteetä. Tiina suosittelee sitä paitsi rohdosjuomaksi, myös aterioiden kanssa nautittavaksi.

Pakurikääpä on terveellinen ja monipuolinen rohdoskasvi. Siitä voidaan valmistaa ravitsevaa, lähes kahvin väristä, hyvin tummaa teetä. Aloittelijan kannattaa tutustua teehen pienillä annoksilla tai hauduttaa mietoa teetä. Vahvan teen voimakas, sienimäinen tuoksu ja maku sopivat yhteen ruoan kanssa, joten pakurikääpäteetä voikin nauttia kansainväliseen tyyliin läpi aterian. Pakurikääpätee sopii pohjaksi myös erilaisille terveyspirtelöille ja siitä saa sitruunalla, hunajalla ja inkiväärillä maustettuna erittäin herkullista ja raikasta jääteetä.

Mikä ihmeen pakurikääpä?

Pakurikääpä on hiilenmusta, epämääräisen näköinen, puussa kasvava muhkura, jonka olet ehkä nähnyt metsässä liikkuessasi. Se on perinteinen rohdoskasvi, joka on kaiken lisäksi trendikäs. Pakurikääpää saa ostettua kuivattuna ja jauhettuna, teenä ja ravintolisänä.

 Mikäli löydät pakurikäävän luonnosta, muista kysyä sen keräämiseen maanomistajalta lupa!

Tuoreesta pakurikäävästä poistetaan pinta ja epäpuhtaudet. Kääpä leikataan puukolla tai kirveellä paloiksi tai lastuiksi, kuivatetaan ja murskataan halutessa. Kuivattu pakurikääpä säilyy hyvänä vuosia.

 

 Pakurikääpä

  •  Pakurikääpä on koivun lahottajasieni.
  •  Se kasvaa koivun lisäksi myös muissa lehtipuissa.
  •  Pakurikääpää on käytetty jo vuosisatoja uuttamalla siitä parantavaa juomaa.
  •  Pula-ajan Suomessa siitä valmistettiin ”tikkateetä”, jota käytettiin kahvin tai teen korvikkeena.
  • Pakurikääpää on käytetty perinteisesti monipuolisena luonnonrohtona esimerkiksi maha- ja suolistovaivojen hoidossa sekä tukemaan syövän hoitoa ja vähentämään väsymystä ja kipuja.
  • Ulkoisesti pakurikääpää käytetään hoitamaan erilaisia ihovaivoja.
  • Suomen terveystuotekauppiaiden Liitto on valinnut pakurikäävän vuoden 2013 rohdoskasviksi.

 

Huomio! Pakurikääpä ei sovi sieniallergikoille, eikä antibioottien kanssa samanaikaisesti käytettäväksi.

Pakurikääpätee

 1 l vettä

2 tl pakurikääpärouhetta/jauhetta tai 3-4 pientä pakuripalaa

 Kiehauta vesi ja pakurikääpärouhe. Pienennä lämpöä ja anna teen hautua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, tai kunnes tee on sopivan vahvuista.

Siivilöi tee tiheän siivilän tai harsokankaan läpi, ja ota pakurit talteen siivilästä. Voit valmistaa teetä useita kertoja. Säilytä siivilöidyt pakurit jääkaapissa odottamassa seuraavaa käyttöä. (Uudelleenkäytettynä pakuri vaatii hieman enemmän haudutusaikaa.)

Mausta pakuritee makusi mukaan hunajalla, sitruunalla tai inkiväärillä.

Maustettu, jäähdytetty tee sopii tarjoiltavaksi jäiden kanssa raikkaana ja terveellisenä janon sammuttajana.

 

Lähde: Ravintolisatiedotus.fi

Tummanpuhuva sinappi on tehty punajuuresta. Piparkakkusiirappia voi kokeilla vaikka homejuustolle.

Itse tehdyt piparkakkusiirappi tai punajuurisinappi valmistuvat nopeasti ja täydentävät joulupöydän. Kauniissa purkeissa ne sopivat myös lahjoiksi.

Nämä lahjat ehtii valmistaa kiireinenkin: punajuurisinappi ja piparkakkusiirappi valmistuvat alle puolessa tunnissa.

Piparkakkusiirappi on ihana lisä joululetuille, paahtoleivälle tai jäätelöön. Punajuuri taas antaa sinapille veikeän aromin ja kauniin, jouluisen värin.

Voit vielä koristella ja nimikoida purkit jouluisesti esimerkiksi itsetehdyillä etiketeillä, dymo-teipillä ja koristenauhalla.

Punajuurisinappi

6 dl | 15 min

Tarvikkeet:

  • pieniä lasipurkkeja
  • 2 dl punajuurisosetta
  • 2 dl punajuurimehua
  • 3 dl sokeria
  • 1 dl rypsiöljyä
  • ½ dl sinapinsiemeniä
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 dl sinappijauhetta

Desinfioi puhtaat lasipurkit ja kannet pitämällä niitä 100-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kiehuvassa vedessä 5 minuuttia.

Sekoita kattilassa punajuurisose, -mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää öljy, sinapinsiemenet, balsamiviinietikka ja suola. Keitä pienellä lämmöllä viisi minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon sinappijauhe.

Kaada lämmin sinappi kuumiin tölkkeihin (varo käsiä!) ja sulje kannet. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

Piparkakkusiirappi

3 dl | 20 min

  • 3 ½ dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 1 rkl jauhettua inkivääriä
  • 2 tl piparkakkumaustetta
  • 2 tähtianista
  • 1 kanelitanko

Yhdistä kattilassa sokeri ja vesi. Lisää inkivääri ja piparkakkumauste, tähtianikset ja kanelitanko. Kuumenna seos kiehuvaksi. Laske lieden lämpötilaa heti, kun seos kiehahtaa. Anna liemen kiehua 15 minuuttia hiljalleen poreillen. Sekoita välillä.

Siivilöi siirappi ja kaada desinfioituun lasipulloon (katso puhdistusohje punajuurisinapin reseptistä yllä.) Siirappi säilyy jopa vuoden.

Helsingin kaupunmuseon kuva-arkiston ensimmäinen joulupukkikuva on vuodelta 1934. Kuvassa joulupukki vierailee siirtomaatavaraliikkeessä.

Jouluateria on aaton kohokohta, mutta entä jos ruokaa ei ole? Sata vuotta sitten tuoreessa valtiossa vallitsi nälänhätä.

Loppuvuodesta 1917 juuri itsenäistyneessä Suomessa kärsittiin ensimmäisen maailmansodan ja kylmän kesän aiheuttamasta ruokapulasta. Elintarvikkeita kuten voita, sokeria, maitoa, leivästä ei riittänyt kaikille. Päivästä suuri osa meni ruuan jonottamiseen.

Mustasta pörssistä sai samaan aikaan melkein mitä tahansa, mutta korkeat hinnat pitivät tarvikkeet tavallisen kansan ulottumattomissa.

Joulukuussa 1917 elintarvikehallituksen tiedotuksissa kerrottiin jo nälänhädästä. Noin 800 000 ihmisen eli joka neljännen suomalaisen arvioitiin olleen tässä vaiheessa jo useita viikkoja ilman leipää ja viljaa.

Joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Vielä pari vuotta aiemmin joulupöydästä oli löytynyt paistettua sianlihaa, lipeäkalaa, rosollia, silliä ja lanttulaatikkoa. Jälkiruuaksi oli ollut riisipuuroa ja pipareita.

Joulu oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Keittokirja korvikeruuista auttoi perheenemäntiä

Kesällä 1917 Elin Sjöström kirjoitti korvikeruuista Sota-ajan keittokirjan. Kirjan päätarkoitus oli auttaa perheenemäntiä tekemään ruokaa aikana, jolloin raaka-aineita ei juuri ollut tarjolla.

"Keittokirjan kirjoittaminen nykyisenä aikana on vaikeanlainen tehtävä. Tänä päivänä saatavat elintarpeet ovat lopussa kenties huomenna tahi viikon perästä. Voi kuitenkin sattua, että sitä tavaraa taas jonkun ajan kuluttua ilmestyy kauppaan tahi että aineita, mitkä jollakin paikkakunnalla puuttuu, muualla on saatavissa y. m. s.", kirjan esipuheessa todetaan.

Riisipuuro kypsyi heinälaatikossa ja pipareissa oli voita vain vähän

Sota-ajan keittokirjassa ei ole erillistä jouluruoka-osiota, mutta jouluateria olisi voinut vuonna 1917 näyttää tältä: mausteleipää, lanttupaistosta, sillihakkelusta, rosollia, riisipuuroa ja piparkakkuja.

Mausteleipä tehtiin raakana raastetusta perunasta, ohrajauhoista, lantun liemestä, siirapista ja hiivasta. Mausteisuus leipään tuli suolasta, aniksesta ja saksankuminoista (nykyisin fenkoli).

Lanttupaistoksen, sillihakkeluksen ja rosollin ohjeet ovat yllättävän samanlaisia kuin nykyään.

Riisipuuro sen sijaan kypsennettiin heinälaatikossa, jossa sen annettiin olla 3–4 tuntia. Nimensä mukaisesti kuuma kattila laitettiin heinällä vuorattuun laatikkoon ja nostettiin sieltä pois kun riittävä aika oli kulunut. Näin säästettiin polttopuuta.

Sota-ajan piparkakuissa käytettiin voita vain 2 rkl, sokeri korvattiin kokonaan siirapilla ja vehnäjauhot ruisjauhoilla.

Lähteet: 1917 – Suomen ihmisten vuosi (Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuista) WSOY; Suurtorinjoulumarkkinat.fi; Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja (vuoden 1919 laajennettu painos).

  • 3 dl siirappia
  • 1 ½ dl maitoa
  • 2 tl. soodaa
  • 1 muna
  • 2 rkl. voisulaa tahi kookosrasvaa
  • 30 rkl. ruisjauhoja,
  • neilikoita, inkivääriä

Siirappi kiehautetaan mausteiden kanssa ja kun se on haaleata lisätään siihen maito, muna, puolet jauhoista, joihin sooda on sekoitettu, voi ja loput jauhoista. Taikinan annetaan seistä viileässä seuraavaan päivään, jolloin se kaaviloidaan ohueksi ja muotilla otetaan pieniä kakkuja, jotka kypsennetään hyvässä uuninlämmössä.

Lähde: Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja.