Kerttu Niskasen mekko hohtaa hopeisena kuten hänen olympiamitalistinsa. Katso, mitä muuta Katri ja Kerttu miettivät suunnitellessaan talven upeinta gaala-asua Suuri Käsityö -lehden lokakuun numeron kanteen.

Kaikilla perheillä ei ole varaa edes yhteen joululahjaan. Joulukeräykset toimittavat lahjoja heille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Joulu on oiva aika tehdä hyvää. Listasimme joulukeräykset, joiden kautta sinäkin voit auttaa.

1. Joulupata

Pelastusarmeijan Joulupata-keräyksellä tuetaan esimerkiksi vähävaraisia lapsiperheitä, eläkeläisiä, työttömiä ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Perinteiset joulupadat päivystävät kaduilla ympäri Suomen 15–23.12. Niihin voi tuoda käteisen lisäksi puhdasta ja ehjää tavaraa sekä avaamattomia ruokapaketteja. Ennen kaikkea padoille toivotaan ehjiä vaatteita ja kodintarvikkeita. Myös hyväkuntoiset, jopa uudet, lelut ovat tervetulleita.

Keräykseen voi lahjoittaa myös tilisiirrolla, Mobilepaylla ja tekstiviestillä. Rahalahjoitukset ovat erityisen tärkeitä, sillä niillä pystytään hankkimaan ruokaa ja juuri sitä, mitä kukin perhe tarvitsee.

2. Joulupuu

Nuorkauppakamareiden järjestämä Joulupuu-keräys kerää joululahjoja lapsille, jotka ovat lastensuojelun piirissä, huostaan otettuina, sijaisperheessä tai lastenkodissa.

Lahjan antaja saa itse päättää, mitä haluaa lahjoittaa. Jos lahjan keksiminen tuntuu vaikealta, Joulupuun nettisivuilta löytyy lahjavinkkilista, joka on koottu lasten toiveista ja aiempina vuosina annetuista lahjoista. Lahjojen pitää olla uusia ja valmiiksi paketoituja. Korttiin kirjoitetaan, kenelle lahja sopii. Viime vuosina Helsingissä on ollut pulaa erityisesti 11–17-vuotiaiden lasten lahjoista.

Keräyspiste on auki Helsingin Forumissa 14.–17.12.2017. Muun Suomen keräyspisteet löytyvät Joulupuun verkkosivuilta.

3. Hyvä joulumieli

Hyvä joulumieli -keräyksellä hankitaan 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja vähävaraisille perheille. Lahjoitussumman saa itse valita.

Keräyksen järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti, Ylen Aamu-tv, Yle Radio Suomi sekä Radio Vega.

Punaisen Ristin kautta voi auttaa myös turvapaikanhakijoita, esimerkiksi lahjoittamalla katastrofirahastoon tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.

4. Pelastakaa Lapset ry:n joulukeräys

Pelastakaa Lapset ry:n sivuilla vähävaraisille perheille voi lahjoittaa paitsi perinteisellä tilisiirrolla myös ostamalla joulukortteja tai aineettoman lahjan.

Lahjoituksilla maksetaan köyhien perheiden lasten harrastusmaksuja ja hankitaan nuorille koulukirjoja.

5. Rakenna joulupuu

Pääkaupunkiseudun seurakuntien järjestämä Rakenna joulupuu -keräys lahjoittaa joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, vanhuksille ja yksinäisille.

Lahjatoiveen voi käydä hakemassa seurakunnan joulupuusta ensimmäisen adventtisunnuntain messussa 3.12. Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kirkoista. Lisätietoja keräyksestä saa seurakunnilta.

6. Kirkon ulkomaanapu

Haluatko auttaa lapsia kriisialueilla? Kirkon ulkomaanavun kautta voi lahjoittaa esimerkiksi Myanmariin, Etelä-Sudaniin ja Syyrian Aleppoon. Varoilla toimitetaan ruokaa, hygieniatarvikkeita ja suojaa kriisialueille sekä tuetaan lasten koulunkäynnissä.

7. Mitä jos antaisit aineettoman joululahjan?

Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja -sivustolla on valtava valikoima aineettomia lahjoja: voit lahjoittaa esimerkiksi hedelmäpuun, kasvimaan, vuohen, huussin tai työkaluja. Suosituimpia lahjoja ovat ammatti, vuohi ja ateria tuhannelle lapselle.

Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta voi tilata aineettoman joululahjan, joka ilahduttaa eläinten ystävää: 40 eurolla rokotetaan yksi koditon eläin, 20 euroa lahjoitetaan luonnonvaraisten eläinten hoitoon. Eläimiä auttavat myös Animalian aineettomat joululahjat.

Pelastakaa Lapset ry:n kautta voi lahjoittaa esimerkiksi koulutarvikkeita Nepaliin tai askartelutarvikkeita Suomeen tulleille pakolaislapsille. Unicef vie kriisialueille esimerkiksi poliorokotteita, huopia, jalkapalloja ja ensiaputarvikkeita.

SOS-Lapsikylän aineettomilla lahjoilla voit auttaa köyhää perhettä perustamaan puutarhan tai kehitysmaassa asuvaa naista pääsemään luku- ja kirjoitustaidon kurssille. Planin kautta voi lahjoittaa esimerkiksi satukirjan tai puhdasta vettä ja World Visionin kautta moskiittoverkon tai harrastuksen lapselle.

HelsinkiMission aineettomilla lahjoilla tuetaan yksinäisyyden vastaista työtä. Voit lahjoittaa esimerkiksi kahvihetken tai kävelyseuraa.

Suuri Käsityö keräsi yhdessä Radio Aallon kanssa käsitöiden tekemiseen liittyviä muistoja. Alkuvaikeudet ovat monille tuttuja, mutta valmistakin syntyy ja intoa riittää.

Siitä tuli ammatti

”1990-luvun alussa käsityötunnilla ajettiin ala-asteella ompelukonekortti. Saimme ohjeet paperilla, ja jokaisen piti selviytyä omatoimisesti kaikista listalla olevista kohdista. Ensin piti laittaa langat, myös alalanka, joka tuotti välillä hankaluuksia. Kummin päin se alapuola nyt laitettiinkaan? Sitten itse ompelutehtävät, jotka ommeltiin näytekankaalle.

Piti osata ommella suoraa viivaa pitkin, tehdä eri levyisiä siksak-ompeleita, peruuttaa eli viimeistellä ommel, ommella mutkikasta viivaa pitkin, ja viimeisenä sai itse valita kaksi erikoisommelta, joka tuli ommella näytekankaalle. Voi kuinka ylpeä olinkaan tuosta kyseisestä muoviläpyskästä. Se kulkeutui mukanani monia vuosia, mutta jossain elämän muutoissa se on valitettavasti hävinnyt.

Muisto tuosta ensimmäisestä ajokorttikokeesta on kuitenkin jäänyt pysyvästi mieleeni ja hyvä muisto se onkin, saa aina hymyn kasvoilleni. Myöhemmin elämässä valmistuin artesaaniksi, naisten vaatetusalan ompelijaksi.”

Ihan pieni huijaus

”Ala-asteelta neulotusta neliönmallisesta patalapusta tuli kolmio. Yläasteella neulottiin säärystimet ja niitä sai tehdä myös kotona. Vein säärystimen arvioitavaksi ja sain siitä hyvän arvosanan.

Viikon kuluttua vein saman säärystimen uudelleen arvioitavaksi eikä opettaja ymmärtänyt vaatia kahta nähtäväksi yhtäaikaa, kehui vaan tasaista käsialaa. Nykyään kyllä syntyy valmistakin! Tällä hetkellä on työn alla sukat tyttärelle.”

Hieno kuviointi

”Ala-asteella neuloin sukkaan reikäkuvioita. Ajattelin, että olen tehnyt kuvion väärin.

Käsityönopettaja tuli katsomaan sukkaa. Hän ei kuitenkaan tyrmännyt työtä vaan sanoi, että tekemäni kuvio toistuu säännönmukaisesti ja oli suorastaan ihastunut sukkaani. Siitä jäi hyvä mieli.”

Sinnikkäästi eteenpäin

”Jo pienenä poikana tein mummin kanssa mitä erilaisimpia askartelupuuhia. Olin myös todella innoissani ala-asteen käsityötunneista ja muistan jopa saaneeni siitä lokaa niskaani, poikien kun normien mukaan tulisi pitää enemmän puutöistä.

Yhdestä työstä olin jopa liian innoissani, teimme joulun alla poroa vohvelikankaaseen. Halusin saada työn mahdollisimman nopeasti valmiiksi, ja kun keskeytymiseni herpaantui, ajoin ompelukoneella läpi peukalon kynnestäni. Poro jäi kesken, ja alkoi matka päivystykseen. Kun nyt mietin itseäni pikkupoikana, tämä tapaturma osoitti, ettei ikinä saa luovuttaa. Tänäkin päivänä askartelen ja tuunaan kaikkea korteista vaatteisiin.”

Mummin perintö

”Mummini on aina neulonut koko suvullemme villasukat. Muutama talvi sitten päätin itsekin opetella neulomaan ja menin mummin oppiin. Hän opetti minulle, kuinka villasukat tehdään ja oli todella iloinen siitä, että sai opettaa tuon taidon jollekin.

Kun mummini näkö alkoi heikentyä, hän antoi omat sukkapuikkonsa minulle. Nyt minä olen se, joka neuloo villasukkia muille.”

Valmista "jouluksi"

”Tykkään antaa joululahjaksi jotain itsetehtyä, mutta ideoiden keksiminen on välillä hankalaa enkä osaa arvioida, paljonko aikaa tarvitsen tekemiseen. Muutama vuosi sitten sain vain viikkoa ennen joulua lahjaidean ristipistotaulusta, jossa on kultainen lohikäärme.

Kerrattuani muistoja peruskoulussa tehdystä ristipistotyöstä, joka sekin oli kymmenen vuoden aikana ehtinyt kultaantua, päätin toteuttaa idean vielä samaksi jouluksi.

Kuten arvata saattaa, en ollut jouluun mennessä päässyt paljoa alkua pidemmälle. Helmikuussa, kun työ oli lopulta valmis ja käärittynä joululahjapaperiin, oli sekä minulla että lahjan saajalla aihetta iloon! Seuraavana jouluna itsetehdyt lahjat päätyivät saajilleen aattoon mennessä, sillä olin varmuuden vuoksi aloittanut niiden teon jo elokuussa.”

Innostuin sittenkin

”Valitsin puukäsityön koulussa heti kun pystyin. Olen siis ala-asteen viidenneltä luokalta asti ollut puukäsitöissä aina yläasteen loppuun saakka. En ole siis ikinä kutonut tai edes yrittänyt.

Viime syksynä kuitenkin halusin kokeilla villasukkien tekoa poikaystävälleni joululahjaksi. Ja niin tein!

Äitini avulla villasukkien ja varsinkaan kantapäiden teko ei ollut niin hankalaa kuin kaikki ovat sanoneet, vaikka menihän niiden tekoon noin pari kuukautta. Innostuin silti, ja toiset villasukat ovat jo tulossa!"

Intissä oppii

”Olin armeijassa vuosina 2014-15. Tupakaverinani oli kova käsityötaituri. Vuoden aikana tämä tyttö opetti virkkauksen taidon.

Siitä asti olen ahkerasti tehnyt käsitöitä. On siinä monella ollut ihmettelemistä, kun olen kertonut, että käsityötaidot on opittu armeijassa!”

Käänne tapahtui

”Inhosin pienenä tyttönä yli kaiken käsitöitä, eritoten neulomista. Ensimmäisen villasukan neulomiseen meni koulussa viikkoja. Oli hidasta ja vaivalloista.

Jokin kummallinen käänne elämässäni on tapahtunut, sillä nyt 26-vuotiaana teen miltei koko ajan jotain käsityötä. Viime vuoden loppuneljänneksellä tuli tehtyä pipo, lapaset, kaksi paria villasukkia, ommeltu huppari ja muutamia pesiä lemmikeilleni.

Nykyään käsityöt ovat elämäni tärkeimpiä vapaa-ajanvietteitä, stressinpoistajia ja onnistumisen tunnetta luovia tekijöitä. Niin se ihminen voi vain muuttua elämänsä aikana ­­­­- oppii pitämään jostain, jota oli vannoutunut kaihtamaan pienenä.”

Kaikki on mahdollista

”Kouluaikaisten väkerrysten jälkeen sain 40-vuotiaana pienellä opilla tehtyä upean pitsimaton ontelokuteesta. Matto ilahduttaa joka päivä ja ikään kuin muistuttaa siitä, että kaikki on mahdollista!”

Kutimet seinään

”Muutama vuosi sitten opettelin neulomaan villasukkia. Olen omapäinen, eikä ylpeys antanut periksi kysyä apua.

Kutimet lensivät useaan otteeseen seinään, mutta aina hetken syvään hengitettyäni tartuin niihin, ja niin vain alkoi sukkia ilmaantua.

Joku kärpänen puraisi, sillä loppua ei näy. Nyt neuloin noin 30-40 paria villasukkia vuodessa, siitä on tullut rakkain ja rentouttavin harrastukseni!”