Toisten tekemät päivitykset vangitsevat helposti huomion niin, että lähellä olevat jäävät huomiotta. Määritä itsellesi kokeeksi ne tilanteet, jolloin et koskekaan kännykkään.
Toisten tekemät päivitykset vangitsevat helposti huomion niin, että lähellä olevat jäävät huomiotta. Määritä itsellesi kokeeksi ne tilanteet, jolloin et koskekaan kännykkään.

Sosiaalinen media voi olla mainio juttu, mutta joillekin se aiheuttaa ongelmia, ahdistusta ja riippuvuuttakin. Mitä pitää tehdä, jos se hallitsee liikaa elämää? Kuinka siitä pääsee irti?

Mies menetti autonsa hallinnan, ajoi ojaan ja törmäsi puuhun. Syy: Mies näpytteli kännykällään viestiä. 

Kaksi turistia sai surmansa pudottuaan kallionkielekkeeltä Portugalissa. Miksi? He halusivat ottaa hienon selfien. 

Kiinalaiskaupunkiin rakennettiin erillinen kävelykaista puhelimiaan tuijottaville ihmisille. Puhelinriippuvaisia haluttiin estää vaarantamasta omaa tai toisten turvallisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä ovat tänä kesänä ilmestyneitä lehtijuttuja, jotka kertovat, mitä sosiaalisen median käyttö tai someriippuvuus voi aiheuttaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka ne ovatkin ääriesimerkkejä, niissä on silti jotain tuttua, nähtyä tai koettua. 

Some koukuttaa. Ennen kuin upotat haarukkasi ravintola-annokseen, otat siitä kenties kuvan ja jaat sen Facebookissa. Kesken hyvänkin elokuvan reagoit puhelimen piippaukseen ja vastaat kaverille WhatsAppissa.   

Onko kännykkä ihmistä tärkeämpi?

Monet ovat havahtuneet siihen, että sosiaalinen media vie liian paljon aikaa ja huomiota omasta elämästä. Vaikka kutsumme sitä helposti someriippuvuudeksi, päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki puhuisi useimpien kohdalla pikemminkin ongelmallisesta suhteesta sosiaaliseen mediaan.  

”Ei alkoholin riskikäyttäjäkään ole heti riippuvainen, vaikka hänellä olisikin ongelmia lopettaa alkoholin käyttö”, Simojoki vertaa.

”Riippuvuutta on sen sijaan se, että autoilija tiedostaa ajaessaan 120 kilometrin tuntivauhtia, ettei kännykkää kannata räpeltää, mutta tekee sen silti, koska siihen on niin kova tarve.”

Ilman somea riippuvainen kokee jäävänsä jostain paitsi.

Hälytyskellojen on syytä soida, jos sosiaalista mediaa pitää selata vessassakin. Tai jos palaverissa miettii vain sitä, milloin pääsisi seuraavan kerran someen – ja jos ei pääse, muuttuu ahdistuneeksi ja levottomaksi.

”Keskeisenä tunteena on se, että jää jostain paitsi. Tulee paniikki, että mitä minulta jää kuulematta, näkemättä tai lukematta”, Simojoki kuvaa.

Huolestuttavaa on hänen mukaansa myös se, jos sosiaalisissa tilanteissa kännykkä on tärkeämpi kuin toisen ihmisen kanssa oleminen.

Kirjanpito voi yllättää

Jos oma sosiaalisen median käyttö mietityttää, selvitä ensiksi, kuinka paljon aikaa vietät somessa. Sen voi tehdä esimerkiksi pitämällä somepäiväkirjaa.

”Kirjaa ylös siellä viettämäsi tunnit. Siitä näet, kuinka isosta ongelmasta on kyse. Kymmenen tuntia somea päivässä on jo paljon, kaksi tuntia päivässä ei ehkä ihan niin paha”, sanoo Simojoki.

Mieti seuraavaksi tavoite: Haluanko lopettaa kokonaan vai vain vähentää? Jos lopettaa, miksi?

Sosiaalisessa mediassa vertaamme elämäämme muiden elämään.

Erikoista sinänsä, yhtä hyvin somesta poissa ollessa että päivityksiä seuratessa voi tulla tunne paitsi jäämisestä.

”Jo kahdenkymmenen somessa vietetyn minuutin jälkeen ihmisille tulee tunne, etteivät he ole tehneet riittävästi, että he ovat jääneet paitsi jostain tai että he ovat huonompia kuin muut”, Kaarlo Simojoki kertoo.

Tämä johtuu siitä, että somessa vertaamme koko ajan elämäämme toisten elämään, mikä tekee meidät onnettomiksi. Joku toinen on taas nauttinut ravintolassa taivaallisen näköisen annoksen. Joku toinen on unelmalomalla Balilla. Joku toinen on juuri tänään pyöräyttänyt viisisataa kanelipullaa.

Vähennänkö vai lopetanko?

Someriippuvuutta on tutkittu vain vähän. Viime vuonna julkaistun australialaistutkimuksen mukaan viiden päivän somepaasto vähensi aluksi stressitasoa, mutta lopussa koehenkilöiden hyvinvointi heikkeni. Somelakon myötä ihmiset kokivat jäävänsä jostain paitsi. 

Laajemmassa tanskalaisessa tutkimuksessa koehenkilöt olivat viikon ilman somea. Stressi väheni, hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään lisääntyivät. Ennen kaikkea ihmiset eivät enää tunteneet olevansa huonompia kuin muut. 

Somen käytön totaalinen lopettaminen voi olla kova vaatimus. Länsimaissa sosiaalinen media on osa yhteiskuntaa, ja on koko ajan vaikeampaa olla kokonaan sen ulottumattomissa. 

Työelämäprofessori Kaarlo Simojoki suosittelee useimmille ennemmin somen käytön vähentämistä kuin sen kokonaan lopettamista. Vähentämisen voi aloittaa vaikka niin, että määrittelee itselleen tiettyjä aikoja tai tilanteita, joissa ei käytä somea ollenkaan. Illalla nukkumaan mennessä puhelimen voi jättää toiseen huoneeseen.

”Kun teet pieniä muutoksia niin, etteivät ne ota sinua päähän koko ajan hirveästi, pystyt myös ylläpitämään niitä ja muutoksista tulee kestäviä”, hän kannustaa.

Tutkimuksen mukaan jo viikko ilman somea parantaa mielialaa.

Ystävät ja tukiverkostot kannattaa kytkeä mukaan projektiin. Ystävän kanssa voi mutkattomasti sopia, että viiden minuutin päästä lopetetaan Whatsapp-viestittely tältä illalta. 

Radikaalit muutokset, joissa somen käyttö lopetetaan kertaheitolla, ovat Simojoen mielestä kuin dieettejä: jaksat ehkä kuukauden verran syödä pelkkää kaalikeittoa, mutta sen jälkeen kilot tulevat äkkiä takaisin.  

Joillekin kuitenkin esimerkiksi kuukauden kestävä täydellinen somelakko toimii hyvin. Jo viikossa mieliala paranee, ja ihminen saattaa havaita, ettei hän tarvitsekaan somea. Sen jälkeen voi vähentää käyttöä tai lopettaa se kokonaan. 

”Tärkeintä on pohtia, mitä haluan, miten pääsen tavoitteeseen, miten ylläpidän saavutetun ja ennen kaikkea, miten toteutan tämän itselleni toimivalla tavalla”, Simojoki summaa.

Rajoita ääniä ja etsi apua

Apua somen käytön vähentämiseen voi saada myös älypuhelimen käyttöä rajoittavista sovelluksista. Haasteena niissä on se, että olet itse vastuussa niiden toimivuudesta: kun teet itsellesi rajoituksen, voit myös itse ottaa sen pois. 

”Yksi toimiva keino voi olla säätää puhelimensa niin, ettei siihen tule piippaavia ilmoituksia vaikkapa iltakahdeksan jälkeen”, neuvoo Simojoki.

Ammattilaisapua someriippuvuuteen saa esimerkiksi A-klinikoilta, joissa ongelmaa hoidetaan samoin hoitokeinoin kuin perinteisiä riippuvuuksia. Simojoki myöntää, ettei palveluja ole vielä kovin paljon tarjolla.   

Sosiaalisen median aiheuttamiin ongelmiin ei ole vielä herätty.

”Some on yhä niin uusi ja jännittävä osa elämäämme, ettei sen ongelmallisuuteen ole vielä herätty. Siksi someriippuvuudet ja -ongelmatkin ovat meillä vielä uusia. Myös tupakointia hehkutettiin aikanaan ja pidettiin hienona juttuna. Kukaan ei ajatellut sen vaaroja.”

Simojoki uskoo, että ajan myötä opimme näkemään kaikki sosiaalisen median puolet ja löydämme keinot sen tasapainoiseen käyttöön. Mutta aina on niitä, joille tasapaino ei löydy.

”Heille pitäisi löytää tuki ja apu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.” 

Testaa omaa Facebook-riippuvuuttasi tästä linkistä
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla