Kuvat
Getty Images
Voisiko kirjojen pariin löytää uudelleen, kun asettaisi päivittäisen lukutavoitteen? Anna päätti kokeilla. Kuvituskuva.
Voisiko kirjojen pariin löytää uudelleen, kun asettaisi päivittäisen lukutavoitteen? Anna päätti kokeilla. Kuvituskuva.
”Olen pitänyt itseäni kirjoja lukevana ihmisenä, mutta en oikeasti enää ole sellainen. Se surettaa”, kirjoittaa toimittaja Anna Kanto.

Minä rakastan lukemista. Rakastan sanoja, toisen ihmisen elämään eläytymistä ja mielikuvitusmaailmoja – eli kirjoja.

Niin olen ainakin luullut. Lapsena luin jatkuvasti, ja siitä asti olen pitänyt itseäni kirjoja lukevana ihmisenä. En kuitenkaan ole. En enää, en viime aikoina. Se surettaa minua. Tuntuu kuin olisin menettänyt itsestäni tärkeän palan.

Lomilla innostun yhä lukemaan, mutta arkena keskittymiskykyni herpaantuu. Työkseni kirjoitan, ja vaikka se on ihanaa, työpäivän jälkeen mieleni ei tee tuijotella lisää tekstiä. Mieluummin lähden tanssitunnille tai koiran kanssa metsään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minulla on lukemista silti ikävä, joten otan tavoitteen: päätän lukea 15 minuuttia kirjaa joka päivä kuukauden ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tavoite kuulostaa pieneltä. Niin pieneltä, että melkein hävettää kirjoittaa sitä tähän juttuun. Vartti on tavoitteeni silti.

Kuinka kävi?

Ensimmäisenä päivänä laitan kännykän ajastimen päälle. Ajastin huvittaa minua, mutta tarvitsen sitä. Vilkuilen kelloa jo kuuden minuutin kohdalla. Kirja ei ole huono, mutta lukiessani mietin silti, mitä tekisin ruuaksi.

Yritän lukea iltaisin sängyssä. Ei onnistu. Olen liian väsynyt, ja pääni on liian täynnä omia ajatuksiani. Omat uniset ajatukseni ovat harvoin nerokkaita, mutta ne kiinnostavat minua silti enemmän kuin lukemani romaanin sekava juonikuvio. Minun on saatava ajatella ajatukseni loppuun.

Monena päivänä en lue minuuttiakaan. Harmittaa. Miten jokin näin helppo voi olla vaikeaa? Tuntuu, kuin aivoni olisivat liian täynnä. Ihan kuin niihin ei mahtuisi enää yhtään ylimääräistä kirjainta.

Illan sijasta alan lukea aamulla tai heti työpäivän jälkeen. Kun luen virkeänä, vartti venähtää välillä tunniksi. Vaikka ei venähtäisikään, ei haittaa. Viidenkin minuutin piipahdus toiseen todellisuuteen virkistää.

Lopputulos: Kuukauden muutoskokeilu ei mennyt kovin mahtavasti, mutta tärkeimmässä se onnistui. Muistan taas, miten ihanalta romaaniin uppoutuminen tuntuu, vaikka vain kaksi kertaa viikossa, vartin kerrallaan.

Se on pieni nautinto, ja juuri nyt se riittää.

Juttu on julkaistu alkujaan Kodin Kuvalehdessä 2/2024.

Onko sinunkin nykyään vaikea löytää tai ehtiä kirjan pariin? Kodin Kuvalehdestä 4/2025 saat vinkkejä monenlaisiin lukujumeihin. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua

Mitä sanoo asiantuntija?

Sosiaalipsykologian professori Nelli Hankonen: "Ensimmäiset muutoskokeilut ovat usein juuri tällaisia. Ne opettavat itsestä jotain tärkeää, jolloin seuraava tavoite onkin jo itselle sopivampi. Ehkä alkuperäinen tavoitteesi ei juuri nyt sovi kiireiseen arkeesi. Onko muutenkaan tavoiteltavaa lukea ihan joka päivä 15 minuuttia? Joinakin päivinä varttisi venähti tunniksi. Olisiko toimivampi tavoite, että lukisitkin viikossa yhteensä kaksi tuntia? Silloin voisit välillä uppoutua lukemiseen pidemmäksi aikaa ja stressaavina päivinä jättää kirjan kokonaan väliin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla