10 kirjaa, jotka saavat taatusti hyvälle mielelle – lue KK:n toimituksen suosikit

Hauskan tyypin bileissä

Jos haluan nauraa ääneen ja lukea hauskojen rivien välissä vähän asiaakin, käännyn Caitlin Moranin puoleen. Samaa maailmaa edustaa vaikkapa Dolly Alderton. 

Tiedätte varmaan heidän sankarityyppinsä: nasevasti sanailevan ja rakastettavasti toilailevan brittinaisen, joka ottaa suvereenisti haltuunsa Lontoon yöelämän, kirjoittaa kolumnia hyvään lehteen ja löytää tärkeitä ystäviä, omanarvontuntonsa ja ehkä rakkaudenkin, vaikka välillä kaikki menee ihan metsään ja sekä maailma että miehet pettävät. Tykkään siitä tyypistä ja haluaisin vähintään päästä samoihin bileisiin.

Kuinka olla kuuluisa kertoo riemastuttavasti nuoresta Johannasta, rakkaudesta musiikkiin ja naisten välisestä solidaarisuudesta 1990-luvun puolivälin Lontoossa. SANNA TYRY 

Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa, suom. Heli Naski (S&S 2019).

Suloinen tyttöys

Päiväkirjalla on nimi, kuten Liselotte ja Sue. Teksteissä on paljon huutomerkkejä, ystävyyttä ja Audrey Hepburnin ihanuutta. 1950-luku on alkanut, ja päiväkirjoja kirjoittavat Katarina Haavio ja Satu Koskimies ovat yli kymmenvuotiaita.

Viiden vuoden aikana päiväkirjamerkintöihin tulee lisää poikia ja leffoja. Sitten myös yleislakko ja uusi presidentti, Urho Kekkonen.

Kahden tytön päiväkirjoista koottu kirja on turvakirjani. Kun kaipaan hyvää mieltä, liikutusta ja nostalgiaa, menen kirjahyllyn luo. Pelkkä selailukin auttaa.

Kirja näyttää arkista ajankuvaa 1950-luvusta, mutta koko ajan se kertoo myös ajattomia asioita tyttöydestä. Voi tuota kykyä hullaantua ja tuntea kaikkia muitakin suuria tunteita.

Vaikka luen Sadun ja Katarinan päiväkirjoja, ne muistuttavat, millainen tyttö myös minun sisälläni on ollut ja on. Suosittelen kirjaa kaikille kaikenikäisille tytöille. ULLA AHVENNIEMI 

Katarina Haavio ja Satu Koskimies: 50-luvun tytöt (Kirjayhtymä 1992).

Kettukarkkikapina

Viisikymppinen Hellevi on keskijohdon työmyyrä – niitä naisia, joita harva huomaa mutta jotka pitävät firman pystyssä. Hellevi miettii, että olisi passannut loistavasti entismaailman piiaksi: ulkomuotokin on niin taloudellinen, ettei emäntien olisi tarvinnut pelätä isännän hairahtuvan.

Väritön tehokkuus ei kuitenkaan istu nykyiseen yritysmaailmaan, joka kaipaa työntekijältä myös brändiä, persoonaa ja inputia. Pomo passittaa Hellevin muutosmatkalle omaan itseensä, firman piikkiin. Hellevi lähtee prosessiin avoimin mielin, mutta isoin muutos kohti onnellisuutta alkaakin yllättävästä tapauksesta.

Romaani on hervoton satiiri konsulttijargonista, life coacheista ja self help -hötöstä. Silti minua myös koskettaa tuo samastuttava kuvaus keski-ikäisestä naisesta, joka herää tajuamaan, että elämän ei sittenkään tarvitse vain livahtaa ohi. Lisäksi lukiessa herää himo napostella uhmakkaasti koko pussillinen kettukarkkeja. SALLA STOTESBURY 

Kristiina Saha: Minäpäivät (Otava 2019).

Ei mitään hätää

Siis näinkin voi kirjoittaa? Näin absurdisti, pöhkösti ja samalla viisaasti, näin hauskasti? Eipä kertonut äikän ope.

Ensimmäinen lukukertani Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan kanssa oli sivu sivulta kasvavaa hämmästystä ja riemua. Äkkiväärät käänteet ja vähäpätöisen maapallon katsominen muista galakseista antavat hauskuuden ohella myös uutta näkökulmaa elämiseen. Ei se ole niin vakavaa, jos ei aina mene ihan putkeen. Sydämessä myös läikähtää aina tämä: kirjassa esiintyvän Linnunradan käsikirjan kanteen ”on painettu suurilla ystävällisillä kirjaimilla sanat: ÄLÄ HÄTÄILE.”

Se on hyvä oppi aina, ja etenkin silloin, kun vaatimukset tuntuvat nujertavan. JENNI LEUKUMAAVAARA 

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille, suom. Pekka Markkula (John Books 1981). Ilmestynyt myös kokoomateoksessa Linnunrata: Viisiosainen trilogia (WSOY 1997).

Vauvoja, toivoa ja naurua

Kun tarvitsen suhteellisuudentajua elämän ja maailmantapahtumien melskeissä, tartun tähän omaelämäkertaan.

Sen kirjoittaja on vanha iloinen kätilö, joka muistelee 1920-luvulla alkaneita työvuosiaan. Ensimmäiselle työkeikalle 22-vuotias kätilö haetaan hevosen vetämillä sontakärryillä, ja maailmaan tulevat terveet kaksospojat, toinen perätilassa. Yhden vauvan hän auttaa maailmaan ulkona halkopinon vieressä, oman ainokaisensa synnyttää 44-vuotiaana keskellä jatkosodan pommituksia. Ja on nauravainen, toiveikas ja sitkeä kuin saapasnahka.

Voi hyvä ihme tätä 1900-luvun alussa syntynyttä sukupolvea! Hattu päästä heidän edessään.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat uskoa tulevaisuuteen. TARJA HIRVASNORO 

Bertta Valtonen: Kätilönä Karjalassa (Tammi 1978).

Kodin Kuvalehdestä 5/2024 löydät paljon lisää lohtukirjoja! Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.