Yleensä ei ole kyse ilkeydestä, kun joku tölväisee ilon hetkellä. Asiantuntijan mukaan ankeuttaja kertoo näkemyksensä, sillä toivoo muiden ajattelevan samalla tavalla kuin hän.
Yleensä ei ole kyse ilkeydestä, kun joku tölväisee ilon hetkellä. Asiantuntijan mukaan ankeuttaja kertoo näkemyksensä, sillä toivoo muiden ajattelevan samalla tavalla kuin hän.

Jotkut löytävät jotain huonoa onnenhetkistäkin. Yleensä kyse ei ole ilkeydestä tai halusta viedä toisten ilo, mutta kielteiset tunteet tarttuvat herkästi. Psykologi neuvoo, kuinka pärjäät ankeuttajan kanssa – silloinkin, kun olet sellainen itse.

Odotamme bussia anopin kanssa ja iloitsemme yhdessä pitkästä aikaa paistavasta auringosta. Joku pysäkiltä puuttuu puheeseen: ”Mutta huomenna sataa taas räntää.”

Työkaveri unelmoi ryhtyvänsä luontokuvaajaksi. ”Kuulostaa kivalta, mutta ei se työ ole pelkää metsäretkeä”, kokoushuoneessa todetaan.

Yhä muistan sen päivän, kun olin 10-vuotias ja onneni kukkuloilla saatuani vihdoin koiran. ”Hirveä hoitaminen, ja sitten itket, kun se kuolee!” sukulaismies tiesi.

Apua! Ankeuttajia on kaikkialla: kotona, kadulla ja työpaikalla. Ehkä jopa peilissä.

”He ovat ihmisiä vain. Pessimismi on osa ihmisyyttä”, sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipponen rauhoittelee.

Mutta onko ihan pakko viedä muidenkin ilo?

Ei hän tarkoita pahaa

Ankeuttaja on se Harry Potter -kirjojen hirviö, joka imee ihmisistä ilon ja onnen.

Tosielämässä tyyppi, jota kutsumme ankeuttajaksi, tuskin yrittää viedä muiden iloa. Hän puhuu totta. Huomenna sää on synkkä jälleen – säätiedotuksessa kerrottiin! Ei yltiö­optimismikaan aina hyvästä ole: esimerkiksi liikenteessä tai terveyden suhteen se voi olla jopa haitallista.

Ankeuttaja ei myöskään ole tahallaan ilkeä. Hän kertoo näkemyksensä, sillä toivoo muiden ajattelevan samalla tavalla kuin hän.

”Olisipa elämä helppoa ja mukavaa, jos toiset ajattelisivat kuten minä ajattelen! Siksi me kerromme omaa totuuttamme muille”, Krisse Lipponen sanoo.

Pessimismi johtuu osin perimästä ja opituista malleista, mutta myös omista valinnoista.

Ankeuttaja ei ehkä edes huomaa, kuinka hän lätkii muiden iloa sammuksiin. Se on vain hänen tapansa olla olemassa. Pessimismi johtuu osittain perimästä. Reagointitapaan vaikuttavat myös kasvuympäristöstä opitut mallit ja yksilön omat valinnat.

Vaikkei ankeuttaminen ole tahallista, tunteet tarttuvat. Se taas johtuu evoluutiosta. Negatiivisten tunteiden tarttuminen on pitänyt ihmisryhmät elossa.

”Me myös uskomme helposti, että kielteiset havainnot ovat enemmän totta kuin myönteiset.”

Näin ei ole. Ikävän vaihtoehdon löytäminen pelastaa ihmishenkiä vain harvoin. Yleensä se vain latistaa ja johdattaa keskustelua synkeään suuntaan.

”Hyvää tarkoittavat neuvot ajatella positiivisemmin eivät muuten toimi”, kouluttajanakin työskentelevä Lipponen lisää. ”Tässä olen pessimisti. Vähän sama juttu kuin se, ettei toisen puolesta voi raitistua.”

Läheiset voivat silti näyttää, ettei synkkä totuus ole koko totuus. Kuten näin: ”On totta, että koiranhoidossa on paljon työtä. Itse kuitenkin ajattelen, että lemmikistä on seuraa ja iloa.”

Ankeuttaja voi muuttua

Entä, jos ankeuttaja katsoo omasta peilistä? Aina sitä ei ole helppo nähdä. Jos kuitenkin huomaa tällaisen ominaisuuden itsessään, aivoja voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla.

Se kannattaa. Tutkimusten mukaan optimistit pärjäävät selvästi muita paremmin työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa sekä elävät pidempään.

”Kielteisyys kaventaa ajattelua ja heikentää ongelmanratkaisukykyä”, Krisse Lipponen sanoo.

Uuden ajattelutavan oppimiseen tarvitaan noin 10 000 toistoa. Siksi valoisaa näkökantaa kannattaa etsiä tietoisesti. Tilanteet tulevat arjessa eteen nopeasti, joten asiantuntija suosittelee säännöllistä positiivisuusharjoittelua.

Myönteisiä ajatuksia kannattaa varta vasten harjoitella.

”Tietoisesti haetut myönteiset ajatukset voivat olla aluksi vähän hassujakin, koska toisto on tärkeää. Myöhästyin bussista – no, saanpa katsella kymmenen minuuttia suomalaista sadetta!”

Jos myönteisyys tuntuu teennäiseltä, ei haittaa. Huomioita ei tarvitse sanoa ääneen, ainakaan heti.

Sitten tulee se päivä, kun ystävä on irtisanoutunut. Hän aikoo luontokuvayrittäjäksi ja voi lähteä keskellä päivää vaikka lenkille, jos tahtoo: mikä vapaus ja onni!

Entinen ankeuttaja ei näe ystävän tulevaisuutta pelkästään kepeänä. Hän on kuitenkin hiljaa, koska realistiset tosiseikat eivät ole tärkeitä juuri nyt.

”Kannattaa edetä pienin askelin. Jos tuntuu vaikealta iloita sanoin, voi hymyillä, sitten vaikka nyökätä vähän.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2017.

Viisi viisasta tapaa kohdata ankeuttaja

1. Hyväksy kielteiset havainnot

Lannistava laukojakin haluaa tulla kuulluksi. Neuvomalla tai väittämällä vastaan tuskin saavutat mitään hyvää.

2. Pidä ilostasi kiinni

Negatiivinen totuus ei ole koko totuus. Myös onnelliset ajatukset ovat arvokkaita ja totta.

3. Keskusteluun voit vaikuttaa

Et voi muuttaa toista, mutta voit vaikuttaa siihen, menetkö lannistavaan puheeseen mukaan vai et.

4. Kuule valituksen taakse

Mistä marina kertoo? Joskus valituksessa soi konkreettinen muutostoive, jota puhuja ei osaa muotoilla toisin.

5. Vältä ikävää seuraa

Tunteet tarttuvat. Jos toinen vie toistuvasti ilosi, voit annostella hänen seuraansa sinulle sopivalla tavalla.

ranteet-auki

Onko sinunkin lähipiirissäsi ankeuttaja? 5 tapaa kohdata hänet

Äitini on ankeuttaja pahimmasta päästä. Ei sellaista tapahtumaa ole, josta ei jotain negatiivista löytäisi. Välillä hänen toteamuksensa ovat Stand-upia parhaimmillaan - vahinko vain ettei hän itse näe mitään hauskaa älyttömimmissäkään katastfrofiskenaarioissaan. Hän itse ajattelee, että pessimisti ei pety. Niinpä! Koska hän on niin raskas ihminen, ei kukaan halua häntä mukaan mihinkään, niin ei ole sitten mihin pettyä kun saa nysvätä oman happamuutensa kanssa. Mihinkään uuteen ei myöskään...
Lue kommentti
Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.
Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.

Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee morkkis. Miten paitsi jäämisen pelosta pääsee eroon?

Puhelimeni sääsovelluksessa on allekkain 19 kaupunkia: Helsinki, Turku, Joensuu. Lissabon, Tallinna, Palermo. Tampere, Madrid, Mombasa. Katson listaa päivittäin ja mietin: olisinpa tuolla.

Täydellinen sää on kuin merkki universumilta. Jossakin muualla on paremmin.

Paitsi jäämisen pelko iskee suomalaisiin etenkin kesäisin. Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat Suomeen, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee tuskallisen huono omatunto. Miksen ole maauimalassa, aurinkotuolissa, puistolounaalla tai terassilla? Kesä saattaa loppua koska tahansa!

Psykologi ja psykoterapeutti Carita Nylynd-Kalli tunnistaa pelon.

”Se on meillä kaikilla joskus, joillakin voimakkaampana”, Nylund-Kalli sanoo.

Englannin kielessä pelolla on nimikin, fear of missing out. Nylund-Kalli arvelee, että se vaivaa usein täydellisyyden tavoittelijoita. He ajattelevat helposti, että elämän pitää mennä tietyn mielikuvan mukaan.

”Täytyy viettää kaunis kesäpäivä oikein, olla ulkona ja nauttia auringosta. On melkein mahdotonta olla sisällä ja siivota, koska se ei vain kuulu mielikuvaan siitä, miten elämä pitää elää”, Nylund-Kalli sanoo.

”Siitä voi tulla jopa pakonomaista. Vaikka elämää se on kassajonossa seisominenkin.”

Joillakin pelko on läsnä muulloinkin kuin hellepäivinä: on vaikea valita asuinpaikkaa, lomakohdetta tai puolisoa, koska jossain voi aina olla parempi. Jos nyt otan tämän, mitä sitten, jos tulee vielä parempi?

”Silloin ei saa tunneyhteyttä siihen, että tämä on hyvä, tätä minä haluan. Mielessä on vain, että jossain voisi olla vielä parempi, jos vielä etsisin ja odottaisin ja valitsisin.”

”Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä.”

Joskus paitsi jäämisen pelon taustalla on ajatus, ettei elämää saa tuhlata mihinkään turhaan tai arkiseen.

”Joskus se on ihan ahneutta. Sitä, että haluaa kaiken. Ei voi tyytyä sellaiseen, mikä tuntuisi riittävän hyvältä”, Nylund-Kalli sanoo.

”Ihminen voi olla vain tietyssä paikassa kerrallaan. Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä. On mielikuva, että kaikki pitäisi saada.”

Kenen vuoksi pelkäät?

Paitsi jäämisen pelko yhdistetään usein nuoruuteen. Silloin juhliin on pakko lähteä, vaikka ei jaksaisi, koska joka ilta voi tapahtua jotakin ikimuistoista.

Nylund-Kalli uskoo, että monen pelko hellittää iän ja elämänkokemuksen myötä.

”Huomaa ehkä tarpeeksi monta kertaa, että ei se nyt ollut niin erityistä.”

Jos pelko tekee elämästä suorittamista, sitä voi yrittää helpottaa.

1. Kuulostele, mistä ihan oikeasti pidät ja mitä oikeasti haluat.

Mitä minua juuri nyt huvittaa tehdä? Mikä olisi kaikkein parasta?

Menetkö piknikille helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä?

2. Mieti, kenen vuoksi teet.

Teetkö jotain vain siksi, että suvussasi, naapurustossasi tai työpaikallasi on aina tehty näin? Menetkö piknikille ja maauimalaan helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä? Teeskenteletkö, että pidät jostakin, mistä et oikeasti pidä?

”Joku ihan oikeasti tykkää mennä piknikille. Joku ajattelee, että ulkona on muurahaisia ja ampiaisia ja tuulee, mutta niin vain kuuluu tehdä.”

3. Älä usko jokaista mielikuvaasi.

Ajatus täydellisestä kesäpäivästä on usein illuusio. Nylund-Kalli vertaa mielikuvaa mainoksiin ja elokuviin.

”Kauniit ihmiset istuvat leppeässä kesätuulessa nauttimassa ihanaa ruokaa meren äärellä. Harvoin se on totta. Lapset kitisevät ja makkarat palavat.”

4. Nauti pienissä erissä.

Elämästä nauttiminen ei aina vaadi suuria uhrauksia. Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi katukahvilaan tai istahtaa kivelle lenkkipolun varrella.

”Siitä ei tarvitse tehdä numeroa tai näytelmää.”

Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.
Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.

Ero on aina kriisi, vaikka se tapahtuisikin sovussa. Asiantuntija vinkkaa, mitä eroa läpikäyvän kannattaa erityisesti muistaa.

Päätä, että muutut itse.

Ero ravistelee vanhoja tottumuksia, vaikka se tapahtuisikin ilman suuria riitoja ja myrskyjä. Arkea täytyy pyörittää yksin, kaupasta täytyykin ostaa vähemmän ruokaa ja sängyn toiselle laidalle tulee tyhjä paikka.

Kun tuttu arki joka tapauksessa muuttuu, kriisi on hyvä aika muuttaa itseään ja ajatteluaan muutoinkin.

”Ihmiset löytävät usein eron jälkeen uusia puolia itsestään. Erosta ja sen aiheuttamasta tuskasta voi saada paljon motivaatiota siihen, ettei samoja virheitä tarvitse tehdä enää uudelleen”, parisuhde- ja eroasiantuntija Salme Kantonen sanoo.

Siksi eron jälkeen kannattaa päättää, että alkaa suhtautua itseensä kunnioittavammin. Itsestään voi etsiä hyviä puolia ja muistuttaa niistä itseään. Sen myötä itsetunto kohenee, jolloin eroakin on helpompi käsitellä.

”Entisen kumppanin syytteleminen johtaa ainoastaan katkeruuteen.”

  Ketään toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi.

”Entisen kumppanin syytteleminen mielessään ei johda mihinkään rakentavaan lopputulokseen, ainoastaan katkeruuteen.”

Kevennä taakkaa käytännön asioissa.

Eroon liittyy myös paljon käytännön asioita: Kuka ottaa auton, kuka yhteisen talon? Entä kumman luokse lapset muuttavat?

Koska ero vie voimia, ei käytännön asioiden kannata antaa aiheuttaa lisää pahaa mieltä.

”Niistä ei kannata keskenään riidellä. Se on usein vain taistelua, jossa vahvempi voittaa. Asioiden hoitamiseen kannattaa hankkia ulkopuolista apua”, Salme Kantonen sanoo.

”Kun kaikki on paperilla, asioista ei tarvitse enää riidellä.”

Jos ex-puolisoiden välit ovat sellaiset, että kommunikointi hoituu asiallisesti, halvinta on palkata yhteinen juristi, Kantonen neuvoo.

”Kaikkien osapuolten kannalta viisainta on sopia asiat mahdollisimman tarkasti: miten lasten lomat vietetään, ovatko parilliset vai parittomat viikonloput etävanhemman viikonloppuja ja monelta lapset tuodaan perjantaisin ja haetaan sunnuntaisin.”

”Kun kaikki on paperilla, se on virallista, eikä niistä asioista tarvitse enää riidellä.”

Muista, että ero voi olla hyväkin asia.

”Ero ei välttämättä ole mikään epäonnistuminen”, Kantonen sanoo.

Päättynyt parisuhde kannattaa nähdä yhtenä elämänvaiheena, joka on voinut sisältää myös paljon hyvää, esimerkiksi ihanat lapset.

”Päättynyt parisuhde on voinut sisältää myös paljon hyvää.”

”Voi miettiä, että parisuhde oli hyvää aikaa niin kauan kuin sitä kesti. Aikojen päästä ero voi olla hyväkin asia, kun asioihin alkaa tulla perspektiiviä. Silloin saattaa miettiä, että näinhän tässä pitikin käydä”, Kantonen sanoo.

”Sitä ennen on todella kurjaa monta kertaa, ja kaikki vaiheet on käytävä läpi. Silloin on hyvä tukeutua ystäviin, pyytää apua ja muistaa, että tämäkin menee ohi. Kurjien vaiheiden avulla kasvaa.”