Kun keskityt huomaamaan hyvän itsessäsi ja muissa, väistät katkeruuden ansan.

Mikään ei ole surullisempaa kuin katkera vanha ihminen: Elämässä kaikki on mennyt huonosti. Appiukko oli tyranni, puoliso ei kyennyt osoittamaan rakkautta, opiskelemaan ei päässyt. Työ oli raskasta ja sitä oli aivan liikaa. Nyt lapset syyttävät ja riitelevät, eivätkä käy katsomassa.

Yhtä surullista on kuulla ihmistä, jolla elämää on vielä paljon edessä, mutta toiveikkuus hukassa. Lapsuus meni pilalle vanhempien takia. Nainen petti ja jätti. Ura ei urkene. Kavereitakaan ei oikein ole.

Miten elää omannäköistä elämää?

Surua ja pettymyksiä ei kukaan voi väistää, mutta miten elää omannäköistä elämää? Sellaista, jossa katkeruus ei saa sijaa?

Ei uhri vaan vaikuttaja

Katkeruuden taustalla on pettymyksiä ja käsittelemätöntä surua, kateutta, vihaa ja loukkaantumista. Se voi kummuta tun­teesta, että on jäänyt jotain vaille tai tullut ­hylätyksi.

Katkeruutta voi aiheuttaa myös vahva kokemus siitä, ettei ole itse voinut vaikuttaa elämäänsä.

Johtava perheneuvoja ja pari- ja seksuaaliterapeutti Heli Pruuki ­sanoo, että katkeruus vääristää näkökulman. Katkera miettii vain sitä, mikä on mennyt pieleen. Hän ei tunnista ja tun­nusta sitä, mikä on mennyt oikein, ollut tärkeää tai tuntunut hyvältä.

Katkeruus on sielun syöpä.

"Katkeruus on sielun syöpä. Se tuhoaa ihmistä sisältä, ja siksi sen kierteeseen ei kannata jäädä jumiin."

Pruuki neuvoo käsittelemään asiaa kirjoittamalla: Mitä tilanteita katkeruus nostaa mieleen? Mitä tunteita tapahtumiin liittyy? Toinen keino on puhuminen esimerkiksi ammattiauttajan kanssa.

"Kun käsittelee sisäistä tunnekuormaa, tunnistaa aggressioitaan ja suree aiemmin nieltyjä suruja, vähitellen suhde elämänhistoriaan alkaa muuttua. Kokemaansa pystyy katsomaan lempeämmin ja ymmärtävämmin", Pruuki sanoo.

"Samalla suhde omaan itseen voi muuttua. Ihminen ei ole enää avuton uhri, vaan aikuinen, joka tietää itse vaikuttavansa elämäänsä joka hetki.

Mitä kiitoksen aihetta?

Niin, ne valinnat. Harva länsimaalainen on ollut pakotettu tekemään juuri ne ratkaisut, joihin on elämänsä varrella päätynyt.

Ja jos onkin, muutoksen voi aloittaa ­tästä päivästä.

Heli Pruukin mielestä omannäköistä elämää ei kannata suorittaa. Silloin nimittäin nappaa helposti ulkopuolelta ihanne-elämän vaateita ja vaikuttimia: viikon­lopun avokadopastan, vain valkoisella sisustetun kodin ja täydellisen harmonian ihanan puolison kanssa.

"Sen sijaan päivittäin on syytä ottaa ­aikaa itsensä kuulostelulle. Sen voi tehdä vaikka bussissa työmatkalla: Mitä tunnen? Mitä kiitoksen aihetta löydän elämästäni? Mikä estää minua voimasta hyvin? Mitä tarvitsen ja haluan lisää? Itsensä kanssa kannattaa ystävystyä", Pruuki ehdottaa.

"Tietoisemmaksi tuleminen vaikuttaa suoraan siihen, millaisia valintoja tekee. Elämästä tulee enemmän omannäköistä."

Ihminen oppii arvostamaan hyvää elämässään vasta, kun on vaarassa menettää sen.

Usein ihminen oppii arvostamaan hyvää elämässään vasta, kun on vaarassa menettää sen – tai on jo menettänyt.

"Vaikean elämän ihannointi on hurskastelua, mutta olisi hyvä myös ymmärtää, miten vaikeassa elämäntilanteessa on löytänyt voimia ja selviytynyt."

Suhteellisuudentaju kasvaa Pruukin mielestä myös kuuntelemalla toisia ihmisiä tai lukemalla heidän kohtaloistaan.

"Ihmiselämään mahtuu paljon vaikeuksia, mutta ihminen voi myös selviytyä niistä. Katkeruus on usein hyvin itsekeskeinen ja yksinäinen tila. On tärkeää keskustella ja kuunnella ja siten jakaa kokemusta ihmi­senä olemisesta.

Katkeruus myös suojaa

Kun katkera ihminen pyörittää samaa nauhaa kerta toisensa jälkeen, läheinen tuntee usein voimattomuutta ja hermostuu. Ajan mittaan kukaan ei jaksa kuunnella ja ihmiset kaikkoavat.

Heli Pruukin mukaan katkera ihminen ei valita pahuuttaan.

Kun ei ajattele koskaan mitään hyvää, ei myöskään pety.

"Katkeruus on turvallinen suojakuori, jonka tehtävänä on varjella kivulta ja uusilta pettymyksiltä. Kun ei koskaan mitään hyvää ajattele, ei myöskään pety.

Kuulija tuskin pystyy katkeruuslevyä vaihtamaan, mutta levyn puolta voi välillä yrittää kääntää.

"Kannattaa kysyä kysymyksiä, jotka vievät ajattelua toiseen suuntaan: Mitä tärkeää olet kokemuksistasi oppinut? Mikä niissä vaiheissa elämää on ollut hyvää?"

"Se voi auttaa katkeroituneen pois ­tutusta kaavasta, kertomaan myös sitä ­toista tarinaa. Sitä missä hän on selviytynyt vaikeista asioista."