Näyttelijä Saara Kotkaniemi ei tuonut lapsena kotona esiin epävarmuuttaan ja huoliaan. ”Nyt jälkikäteen ajattelen, että minun olisi pitänyt taputtaa Saaraa enemmän selkään”, sanoo isä ja teatteriohjaaja Pentti Kotkaniemi.
Saara:
”Perheessämme oli monta lasta ja aikuisilla kiire, joten huomio piti ansaita. Minulle luonteva tapa oli opiskelu, koska olin hyvä koulussa.
Olin kiltti ja hyväkäytöksinen, mutta itselleni ankara ja armoton. Vertasin itseäni muihin ja tavoittelin täydellisyyttä. Yläasteen päättötodistuksessa keskiarvoni oli 9,9.
Teini-iässä lakkasin kertomasta vanhemmilleni asioistani. En tuonut esiin epävarmuuttani tai huoliani, kuten koulukiusaamista tai syömishäiriötä. Annoin ymmärtää, että kaikki oli tosi hyvin.
Jälkikäteen olen ajatellut, että olisin voinut hakea huomiota muilla tavoin kuin olemalla kiltti. Vanhemmiten minun on pitänyt opetella eroon liiasta kiltteydestä ja miellyttämisestä.
”Isä sanoi, että minun on pakko edes yrittää päästä Teatterikorkeakouluun.”
Luulin, että minusta ei tulisi näyttelijää. En mielestäni ollut lahjakas laulamaan tai tanssimaan ja ajattelin, etten siksi kelpaisi teatteriopintoihin. Sydämeni sykki silti näyttelemiselle.
Kun olin ilmaisutaidon lukiossa, isä tuli katsomaan esiintymistäni näytelmässä Häräntappoase. Sen jälkeen hän sanoi, että minun on pakko edes yrittää päästä Teatterikorkeakouluun. Isä sanoi, että minua vituttaisi viisikymppisenä, jos en edes kokeile.
Uskaltauduin pyrkimään ja pääsin sisään ensiyrityksellä. Se oli iso yllätys. Pelkäsin pitkään, että valintaraati oli tehnyt kohdallani virheen.”
Pentti:
”Terve itsetunto on minusta onnellisen elämän perusta. Saara oli pitkään epävarma osaamisestaan. Se oli erikoista katseltavaa, sillä siitä puuttui jotakuinkin kaikki todellisuuspohja. Luulen, että Saaran epävarmuus oli ikäkauteen liittyvä asia.
”Olisin voinut sanoa Saaralle, että ellet usko itseesi, ei kukaan muukaan usko.”
Nyt jälkikäteen ajattelen, että minun olisi pitänyt taputtaa Saaraa enemmän selkään, koettaa antaa neuvoja ja jeesata. Olisin sanonut, että terve itsetunto on kaiken tekemisen peruspilari. Ehkä joskus hänelle näin sanoinkin.
Olisin voinut sanoa myös, että ellet usko itseesi, ei kukaan muukaan usko. Teatterissa näyttelijän pitää tulla lavalle sillä ajatuksella, että nyt minä tulin ja te voitte ryhtyä nauttimaan.
Olen huono valehtelemaan, joten en ole sanonut jotain hyväksi, jos se onkin ollut huono. Sen voin rehellisesti sanoa, että Saara ei ole koskaan ollut lavalla paska.
”Nykyään minulla on tapana sanoa, että olen teatterisuvun kantaisä.”
Kun Saara pääsi Teatterikorkeakouluun, äitini soitti Norjasta ja kysyi, että mistä se Saara on perinyt näyttelijän geeninsä. Sitten hän itse keksi, että niin, sieltä Killin puoleltahan se tulee. Äitini viittasi ensimmäiseen vaimooni, näyttelijä Kirsti Wallasvaaraan, joka ei todellakaan ole Saaran äiti.
En raaskinut korjata äitiäni. Heitosta on tullut perheen sisäinen vitsi, joka naurattaa edelleen.
Nykyään minulla on tapana sanoa, että olen teatterisuvun kantaisä, koska lapsistani kolme on teatterialalla. Kun kuulin, että myös nuorin tyttäreni pääsi opiskelemaan näyttelijäntyötä, minulle tuli kyyneleet silmiin.
Sen jälkeen on kyllä tullut silloin tällöin kyyneleet silmiin ihan muista syistä, sillä tämä aika on tosi rankka näyttelijöille.”
Miksi Saara kieltäytyi pitkään yhteisistä töistä isän kanssa? Mitä Pentti hän on sanonut Saaralle nyt kannustaakseen, kun töitä ei ole ollut? Millä muulla tavalla Pentti on tukenut tytärtään? Minkä lauseen kuuleminen isältä on ollut Saaralle erityisen tärkeää? Mitä itsetuntoon liittyvää Saara on alkanut ymmärtää iän myötä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 13/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Saara ja Pentti
Saara Kotkaniemi on 39-vuotias näyttelijä ja läheisyyskoreografi. Hän asuu Helsingissä kerrostalossa aviopuolisonsa, näyttelijä Nicola Perot’n ja pariskunnan yhteisen pojan kanssa. Vuoroviikoin kotona asuu myös Saaran ja näyttelijä-laulaja Olavi Uusivirran yhteinen esiteini-ikäinen tytär. Saara tykkää pelata tennistä, joogata ja lukea. Nyt kesällä 2026 hän esiintyy Naantalin Emma-teatterissa Loistojuttu!-komediassa. Lisäksi Saara toimii läheisyyskoreografina esimerkiksi Turun kaupunginteatterin musikaalissa Seili.
Pentti ”Bona” Kotkaniemi on 82-vuotias teatteriohjaaja, joka asuu Helsingissä kerrostalossa vaimonsa Lillin kanssa. Pentillä, jota kaikki kutsuvat Bonaksi, on neljä aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta. Hän harrastaa tennistä, jääkiekkoa, golfia, jalkapalloa ja kalastusta. Bona on ohjannut Naantalin Emma-teatteriin komedian Loistojuttu!, jota esitetään 15. elokuuta asti.
