Millaista on 45-vuotiaan naisen elämä? Lukijamme kertovat elämänsä suurimmista oivalluksista, käännekohdista, unelmista, suruista ja iloista.

Nämä asiat ovat tehneet minusta minut...

"Ankarat vanhemmat, vastuullinen lapsuus, nuorena sairastettu syöpä ja vaikea avioliitto." -Anja-

"Elämän kovat vastoinkäymiset ja koettelemukset." -Minna-

"Lähinnä kotiolot ja erilaiset ystävät." -Tiina-

"Lapset, lapset ja lapset! Ja se, että olen vain lopettanut pätemisen." -Minna-

"Lapset, omien oikeuksien tajuaminen, elämänkokemuksen antama rohkeus ja suhtautuminen maailmaan." -Anna-

"Lapsettomuus ja elämän kolhut." -Tarja-

"Olen vihdoin opiinut, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia ja voin olla oma itseni ja tehdä mitä haluan." -Hanna-

"Tuntuu vähän siltä, että elämä vain soljuu ja kuljettaa päivä kerrallaan. En koe olevani mitenkään erityinen vaan ihan ihan tavallinen tavis." -Tiina-

"Vahva itsetunto, lapsuus ja kotipaikkakunta." -Leena-

Elämäni käännekohtia, tähtihetkiä ja pettymyksiä ovat...

"Hyviä käännekohtia ovat olleet poikani syntymä ja se, että pääsin muuttamaan vammaisten ja vanhusten palvelutaloon. Karvain pettymys on ollut isäni itsemurha." -Minna-

"Elettyäni 36 vuotta pinnallista, itsekeskeistä ja uraorientoitunutta elämää, pääsin elämänkoulussa toiselle luokalle. Minusta tuli äiti. Samaan aikaan äidilläni diagnosoitiin Parkinsonin tauti. Äitini kuoli tänä kesänä ja isäni vuosi sitten. Vanhempieni sairaudet lähensivät meitä ja vaikka nämä vuodet olivat hyvin raskaita, olivat ne myös hyvin antoisia ja tärkeitä. Olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni. Koen, että viimeiset 10 vuotta ovat mankeloineet minusta uuden ihmisen. Ihmisen, jollainen haluan olla." -Minna-

"Esikoiseni muutti pois kotoa tänä syksynä. Sisintä riipi oikein urakalla. Mihin hävisivät 22 vuotta? Vasta imetin häntä." -Tiina-

"Elämäni käännekohtia ovat olleet lapsen kuolema, pitkän avioliiton päättyminen ja Norjan pommi-isku vuonna 2011." -Hanna-

"Lapsettomuuden hyväksyminen. Käännekohtia ovat olleet myös vanhempieni ero silloin, kun olin murrosikäinen ja oman avioliittoni kaatuminen lapsettomuuteen." -Tarja-

"Lasten syntymät ja se, että olen ammattikuntani arvostettu edustaja." -Minna-

"Vanhempien menetys oli pettymys. He eivät olleetkaan ikuisia. Olen myös pettynyt siihen, että me sisarukset emme enää ymmärrä toisiamme. " -Anna-

"Avioero, joka tuli, kun ex-mieheni ja siskoni olivat pettäneet minua selkäni takana. Siinä meni luottamus, perhe ja välit ainoaan siskooni." -Carolina-

"Uusi kumppanini on parasta elämässäni. Tämä uusi parisuhde pitää minut onnellisena." -Tiina-

"Elämäni käännekohdat: vanhempieni ero, kun olin 9-vuotias, syöpädiagnoosi 25-vuotiaana, avioero vuonna 2000, uusi mies vuonna 2006, esikoisen syntymä 2007 ja toisen lapsen syntymä 2009." -Anja-

"Pääsiäissunnuntaina 1993 aloitin täydellisen elämäntaparemontin ja laihduin nopeasti 16 kiloa. Koko elämäni muuttui. Tänä vuonna olen saanut tuta myös elämän yllätyksellisyyden, kun kaksi ystävääni kuoli." -Leena-

Näitä asioita rakastan ja vaalin elämässäni...

"Pieniä lapsiani ja tavoitteellista perhe-elämääni." -Anja-

"Kansainvälisyys on vienyt sydämeni. Vaalin kansainvälisiä ystäviäni." -Minna-

"Kotia, asuntoa, ystäviä ja omia vanhempiani." -Tiina-

"Lapsia, miestä, kotia, sisaruksia ja kissaa." -Ulla-

"Lukemista. Haluan myös vaalia kykyäni innostua ja olla utelias uusille asioille." -Carolina-

"Laulamista ja käsitöitä. En luopuisi iloisesta elämänasenteestani." -Hanna-

"Omaa yksityisyyttäni ja vapaa-aikaa." -Minna-

"Parisuhdetta ja elämisen tasoa." -Tarja-

"Poikaani ja läheisiäni, jotka rakastavat minua vaikeallakin hetkellä." -Minna-

"Rauhaa. Sitä on todella vaikeaa vaalia." -Leena-

"Rakastan tavallista arkea ja vaalin terveyttä ja hyviä ihmissuhteita." -Aila-

"Täytyy olla rehellinen. En olisi ikinä uskonut olevani koiranomistaja ja nyt huushollissa kirmaa kaksi bichon friseetä, joita rakastan yli kaiken. Vai ei rakkautta saa rahalla? Osta koira!" -Tiina-

"Vältän stressiä, melua, ihmispaljoutta ja kakofoniaa. Vaalin hiljaisuutta, rauhaa ja harmoniaa." -Minna-

Minut saa kyyneliin...

"Esikoisen muutto itketti." -Tiina-

"Herkät leffat ja koiranpennut." -Hanna-

"Kipu." -Reija-

"Läheisen suru, huoli lapsista ja oma riittämättömyys tai tyhmyys." -Leena-

"Kuolinilmoitukset, lasten ja eläinten heitteillejätöt ja vanhusten yksinäisyys." -Anna-

"Itken jopa televisio-ohjelmia katsoessani ja silloin, kun suomalainen urheilija on voittanut kansainvälisissä kisoissa ja Maamme-laulu soi." -Minna-

"Sairaudet ja väsymys." -Aila-

"Syntymä ja kuolema. Ystävän, äidin ja isän kuolema. Kissan ja kanan kuolema. Lapsen syntymä. Keskenmeno." -Minna-

"Täyttymättömät toiveet." -Anja-

Minut saa nauramaan...

"Arjen komiikka ja minä itse. Olen hyvä nauramaan itselleni." -Minna-

"Aviomieheni." -Reija-

"Hassut yhteensattumat, sanoilla leikkiminen, lapset ja eläimet, pinkit kengät ja muutkin iloisen väriset vaatteet." -Anna-

"Omat sähläämiset ja kuopuksen kommentit." -Leena-

"Hyvät vitsit ja koirien temput." -Tiina-

"Letkautukset elävästä elämästä." -Hanna-

"Lasteni hassut jutut joka päivä." -Anja-

"Onnelliset ihmiset." -Tarja-

"Tilannekomiikka." -Tiina-

"Ystävät!" -Aila-

Tästä unelmoin...

"Että saisin elää perhe-elämää omana villinä ja kesyttämättömänä itsenäni." -Anja-

"Täysipainoisesta elämästä ilman suurempia suruja ja murheita." -Minna-

"Haluaisin asua jossain lämpimässä. Inhoan lunta." -Tiina-

"Siitä, että saisin elää loppuelämäni maalla, kesämökkipaikkakunnallamme." -Minna-

"Muutosta ulkomaille ja oman firman perustamisesta sinne." -Tiina-

"Siitä, että ostaisin talon Portugalista ja ryhtyisin siellä hierojaksi." -Hanna-

"Rakkaudesta ja terveydestä". -Minna-

"Siitä, että työssäkäynti ei olisi pakollista vaan voisin heittäytyä vaikka uudelle uralle ilman taloudellisia huolia." -Anna-

"Lottovoitosta ja työelämän oravanpyörästä pois jättäytymisestä." -Tarja-

"Kirjan kirjoittamisesta. Se unelma itää..." -Carolina-

"Lapsenlapsista, rakkaudesta ja paremmasta suhteesta äitiini." -Minna-

Elämäni suurin oivallus on...

"Elämä ei ole pelkästään itsestä kiinni. Muitakin pitää ottaa vähän huomioon." -Tiina-

"Ei kannata murehtia turhia!" -Aila-

"Ei tämä nyt niin vaikeaa olekaan." -Reija-

"Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen onnellinen." -Ulla-

"Elämä on sittenkin elämisen arvoista." -Minna-

"Että voin tehdä, mitä haluan ja unelmat voivat toteutua joskus." -Hanna-

"Jokaista asiaa ei tarvitse pingottaa. Kaikelle ei voi tehdä itse mitään. Joskus elämä vain soljuu ja se tulee hyväksyä sellaisenaan." -Minna-

"Ihmisen tehtävä on löytää oma elämäntehtävänsä. Kun voi toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä, kokee elämänsä merkitykselliseksi." -Minna-

"Minulla on oikeus myös omaan elämään ja olen oman elämäni herra." -Anna-

"Nyt saa uskaltaa." -Tiina-

"Onni on arjessa ja elämä on tässä." -Leena-

"Vain itse voin vaikuttaa siihen, mihin suuntaan olen menossa elämässäni." -Minna-

 "Jokainen meistä on oman historiansa tuotos. Ilman eilisen tapahtumia emme olisi sitä, mitä tänään olemme." -Carolina-

Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista. Ei siis ihme, jos se joskus uuvuttaa, sanoo asiantuntija.

On paljon ihmisiä, jotka eivät pidä vieraille juttelemisesta. Tämä kävi ilmi, kun KK julkaisi hiljattain kolumnin "Menen kampaajalle suunnilleen yhtä mielelläni kuin hammaslääkäriin".

Yksi kampaamokammon syistä on usein pakollinen jutustelu. Työstä, säästä, joulusuunnitelmista tai ainakin siitä, millaisen tukan haluaa. Se voi tuntua uuvuttavalta. KK:n Facebook-sivuilla aiheesta keskusteltiin vilkkaasti: 

"Muuten viihdyn kyllä kampaajalla, mutta parturin viihdyttäminen tuntuu kyllä rasittavalta. Usein vetäydyn räpläämään kännykkää tai lueskelemaan lehtiä, jotta säästyy seurustelun vaivalta."

"Teen työtä, jossa puhutaan. Olisin halunnut olla hiljaa, mutta kampaajalla oli kovasti asiaa. En nauttinut yhtään."

"Onneksi itse löysin introvertin kampaajan, joka ei pakota rupattelemaan mitään tekopirteää."

Höpöttely ei ole velvollisuus

Vuorovaikutusvalmentaja Sanna Franck ymmärtää hyvin, miksi moni vierastaa small talkia.

”Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista. Täytyy koko ajan skarpata. Se voi olla monelle raskasta”, Franck sanoo.

”Uusiin ihmisiin tutustuminen on jatkuvaa hyvän ensivaikutelman luomista.”

Vaikka tuntemattoman tai asiakaspalvelijan kanssa rupattelu on pieni arkinen ele, sillä on paljon merkitystä. Franckin mukaan jutustelu luo tunnelmaa, murtaa jäätä ja poistaa jännitystä. Joskus juttelemalla saa olennaista tietoa toisesta.

”Yksi perustarpeistamme on tulla nähdyksi ja kohdatuksi”, Franck sanoo.

”Mutta on ehdottomasti ok olla myös hiljaa, varsinkin jos menee viettämään omaa aikaa vaikka kampaajalle tai hierontaan. Ei ole velvollisuutta koko ajan höpötellä.”

Miten oman rauhan tarpeesta voisi viestiä loukkaamatta?

1. Vika on minussa, ei sinussa

Toiveesta olla rauhassa voi hyvin kertoa suoraan, kunhan ei tiuskaise tylysti. Jos ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, varminta on vierittää syy omille niskoilleen: Nyt on niin rankka viikko takana, että sanat ovat vähissä. Olen niin väsynyt, etten jaksa oikein jutella.

”Silloin toinen ei menetä kasvojaan”, Franck sanoo.

Hänen mukaansa tärkeintä ei ole se, mitä sanoo, vaan miten sanoo.

”Kun on ensin hetken kuunnellut toista, voi sanoa vaikka, että anteeksi, minulla on ollut raskas viikko. Haluaisin nyt vain nollata ajatukset.”

”Yksi perustarpeistamme on tulla nähdyksi ja kohdatuksi.”

2. Kerro se elein

Sanna Franck ymmärtää heitäkin, joita suora puhe ujostuttaa.

”Olemme aika varovaisia sanomaan suoraan. Viestimme toiveistamme mieluummin hienovaraisesti”, Franck sanoo.

Kukapa ei olisi joskus tarttunut kännykkään, lehteen tai työpapereihin jo ennen kuin toinen ehtii avata suutaan. Se on joskus ihan riittävä viesti: nyt kaipaan rauhaa.

”Hieronnassa voi vaikka alkaa kuorsata”, Franck naurahtaa.

3. Muista, että saatat myös ilahduttaa

Moni pelkää suoraa puhetta, koska uskoo kuulostavansa tylyltä. Kampaaja, hieroja tai vieruspaikan kanssamatkustaja saattaa jutustella ihan samasta syystä – siis ollakseen kohtelias.

”On asiakaspalvelutaitoa, että osaa aistia, milloin ihminen kaipaa juttuseuraa ja milloin ei. Väärinymmärryksiä syntyy koko ajan”, Franck lohduttaa.

Ehkä asiakaspalvelijakin ilahtuu välillä hiljaisuudesta.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa eletään nyt sitä aikaa vuodesta, jolloin lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. On myyjäisiä ja kenraaliharjoituksia, voimistelukerhon joulunäytös ja jalkapallojoukkueen turnaus ennen vuodenvaihteen taukoa.

Kaiken jälkeen lapsi saattaa olla niin väsynyt, että jättäisi mieluiten koko touhun.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan muutenkin vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

"Suomalaisuuteen kuuluu myös se, että ollaan tuppisuita."

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.