Kaikki parisuhteessasi on hyvin. Paitsi se, että tylsistyt rakkaasi seurassa etkä enää ryntää vastaan, kun näet hänen palaavan töistä. Vaaditko suhteeltasi mahdottomia – vai tyydytkö sittenkin liian vähään?

Parisuhde vaatii työtä. Se on totuus, jota ammattiauttajat hokevat. Rakkaudesta puhutaan kuin rakennustyömaasta. Pitkä suhde on puurtamista, hikistä ja totista touhua, ja helpommasta haaveilu on hömpötystä.

Kuka enää tohtii vaatia, että parisuhteessa pitäisi olla myös kivaa? Toisinaan jopa helppoa ja hauskaa? Suhde vaatii työtä, mutta vähintään yhtä paljon se vaatii yhdessä nauramista, kepeyttä, kahdestaan intoilua ja yhteisiä unelmia.

"Toisin sanoen yhteistä flow-tilaa", sanoo Väestöliiton pariterapeutti Keijo Markova.

"Flow on tila, jossa ihminen uppoutuu johonkin asiaan. Jos pari on innostunut yhdessä jostakin, liitto vahvistuu. Tutkimusten mukaan tylsistyminen ja yhteisen flown puuttuminen voivat johtaa jopa eroon."

Yhteinen flow ei tarkoita sitä, että parin pitäisi maalata rinnakkain tauluja. Intohimo voi kohdistua mihin vain, arkiseenkin: puutarhaan, remontointiin, lastenhoitoon tai telkkarin katsomiseen. Jaettu innostus saa kumppanin tuntumaan kiehtovammalta ja tuo suhteeseen sisältöä.  

Jos olette toistenne vastakohdat eikä yhteistä intoilun kohdetta löydy, turha huolestua. Tärkeintä on, että olet itse innostunut jostakin. Ihminen, joka tuntee intohimoa asioihin, on usein myös itsevarma, myönteinen ja puoleensavetävä – eli hauskempi elämänkumppani.

Toimiiko suhde ilman seksiä?

On biologinen fakta, että pitkässä parisuhteessa intohimo laimenee. Niinkö? Kuinka laimeaksi suhde saa vettyä, ennen kuin sitä voi kutsua onnettomaksi?

On pareja, jotka päättävät yhdessä, että eivät harrasta seksiä lainkaan. Syystä tai toisesta seksi ei enää sytytä, ja siitä luopuminen tuntuu helpotukselta.

"Jos päätös on yhteinen, pari voi olla onnellinen ja pelata mieluummin vaikka golfia. Mutta useimmiten hyvää suhdetta on vaikea ylläpitää ilman toimivaa seksielämää. Seksuaalisuus on merkittävä osa ihmistä ja erottaa parisuhteen ystävyydestä", Markova sanoo.

Seksi lähentää ja piristää, vaikka ei muistuttaisikaan enää ilotulitusta. Tärkeintä on muistaa perussääntö: rakkaus muuttuu. Mikään siinä ei pysy samanlaisena, ei edes seksi. Vaikka kumpikin olisi ollut kyllästynyt lempimään, tilanne voi muuttua viikon päästä, ja yhtäkkiä huvittaakin.  

Myös parin keskinäiset roolit muuttuvat. Ainakin niiden pitäisi muuttua. Jos suhteensa haluaa säilyttää, rooleja on vuosien mittaan vaihdeltava, jopa kiepsautettava päälaelleen.

Jyrä rakastuu usein muovailuvahaan

Tyypillistä on se, että toinen on suhteessa johtaja ja toinen johdettava. Johtaja pomottaa, päättää ja kantaa vastuun. Hissukka seuraa, tekee mitä käsketään ja venyy kuin muovailuvaha.

"Alussa se on kivaa ja toimii. Mutta arvaa toimiiko viiden vuoden päästä? Ei. Silloin toinen ärähtää, että oletpa pliisu, ei mitään vastusta, kuin kivireki. Ja myötäilijä vastaa, että sinä se vyöryt kuin tankki, jyräät ja pilaat elämäni", Markova sanoo.

"On sama, millaiset roolit ovat. Sama systeemi toimii harvoin koko suhteen alusta loppuun."

Apua pahaan oloon kannattaa hakea heti. Tutkimusten mukaan useimmat parit hakeutuvat terapiaan kuusi vuotta liian myöhään.

Kumppanilta on lupa vaatia ihailua

Parasta pitkässä suhteessa on yhteinen, turvallinen arki. Niinkin on tapana väittää. Mutta pitäisikö rakkauteen tunkea hieman juhlaakin?

Juhlan ei tarvitse tarkoittaa kynttiläillallista. Se voi tarkoittaa myös sitä, että sanoo kumppanilleen ääneen haaveensa. Sen, että haluaa vaihtaa ammattia, että haluaa elää koko loppuelämänsä juuri hänen kanssaan, että haluaisi elää toisella puolella maapalloa tai että haluaisi kaiken pysyvän juuri näin.

Kumppanisi ei arvaa haaveitasi. Ne pitää sanoa ääneen.

Toiselta on lupa vaatia myös ihailua. Se on perusta, jota ilman jäljelle ei jää mitään. Jos et ole pitkään aikaan tuntenut olevasi kumppanisi silmissä suloinen ja fiksu, olet syystäkin surullinen. Jos et pysty kunnioittamaan puolisoasi, sinun on vaikea rakastaa häntä.

"Parisuhteeseen pätevät samat lait kuin lapsen ja vanhempien suhteeseen. Jos vauvalle ei leperrellä, sen aivot eivät kehity normaalisti. Aikuinen tarvitsee kumppaninsa ihailua aivan yhtä paljon", Keijo Markova sanoo.

Joskus paranee vain vaihtamalla

Tutkimusten mukaan jokaisessa parisuhteessa on myös ikuisia ongelmia, jotka eivät ratkea koskaan. Ne voivat liittyä esimerkiksi temperamenttiin, vuorokausirytmiin tai siisteyskäsitykseen. Piirteet ärsyttävät, mutta siedät ne.

Turvallisuuden tunne on perusoikeutesi. Jos joudut pelkäämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa, paras ratkaisu voi olla ero.

"Jokaisessa ihmisessä on kipukohtia ja synkkiä piirteitä, jotka tulevat esiin vain läheisessä ihmissuhteessa. Mutta jos elää väkivaltaisen ihmisen kanssa, vaihtamalla paranee", Markova sanoo.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.