Rakastuvatko asiakkaat oikeasti terapeuttiinsa? Löytyykö ongelmien syy aina lapsuudesta? Kaksi psykoterapeuttia vastaa kysymyksiin, joita olet miettinyt.

Maataanko terapiassa sohvalla?

Mielikuva makaamisesta tulee psykoanalyysistä. Siinä asiakas makaa ja terapeutti istuu pään takana niin, että asiakas ei näe häntä. Muussa psykoterapiassa useammin istutaan, mutta terapeuttien huoneessa on yleensä myös sohva. Joskus asiakkaan voi olla helpompi puhua maaten, ilman katsekontaktia. Sohvalla voi maata siksikin, että terapia on päivän ainoa rentouttava hetki.

Neuvooko terapeutti, mitä elämälle kannattaa tehdä?

Terapeutti ei anna neuvoja – ratkaisukeskeinen lyhytterapia on asia erikseen. Psykoterapiassa tutkitaan yhdessä asiakkaan terapiaan tuomia asioita. Terapeutti auttaa asiakasta ymmärtämään tunteensa ja ajatuksensa. Päätökset pitää tehdä itse.

Mistä löytää sen oikean terapeutin?

Ennen terapiaa kannattaa käydä tutustumiskäynnillä muutaman terapeutin luona. Terapian suuntausta enemmän vaikuttaa henkilökemia.

Miksi miesterapeuteilla on niin usein parta?

Tunnemme harmittavan vähän partaisia miesterapeutteja!  Freudilla oli parta, ehkä käsitys tulee siitä.

Mikä ongelma riittää terapiaan?

Mikä vain asia, joka häiritsee niin, että se haittaa arkielämää. Oli se sitten pelko, trauma, hankala ihmissuhde tai muuten kuormittava asia. Ihmiset ovat yleensä yrittäneet vuositolkulla ratkaista ongelmiaan jollakin muulla tavoin. Terapiaan ei tulla liian helposti.

Miten terapiakäynnille valmistaudutaan?

Ei tarvitse eikä kannata valmistautua mitenkään. Tarkoitus on puhua siitä, mikä sillä hetkellä on mielessä. Olennaiset asiat tulevat joka tapauksessa esiin terapiasuhteen aikana.

Onko pakko mennä lapsuuteen?

Lapsuutta ei käsitellä aina, mutta usein. Se ei tarkoita, että olisi ollut onneton lapsuus. Tarkoitus on ymmärtää omaa itseä elämänkokemuksien avulla. Lapsuudessa syntyneet käsitykset maailmasta ja ihmissuhteista ovat yllättävän pysyviä.

Onko kaikki aina äidin syytä?

Monet ajattelevat, että terapiassa syy ikäviin asioihin löytyy lopulta vanhemmista. Usein on toisin eli voi selvitä, että juuri lapsuuden avulla on jaksanut. Terapiassa löytyy laajempi ymmärrys siitä, että vanhemmat ovat tehneet parhaansa ja heillä on ollut omat syynsä. Terapiassa ei kannusteta, että mene sanomaan äidillesi suorat sanat. Ennemmin rauhoitellaan, että tunteita on hyvä tutkia ensin täällä.

Näkeekö terapeutti lävitseni?

Ei. Sen sijaan psykoterapeutti osaa kyllä havainnoida asiakkaan elekieltä, kokonaisilmaisua ja sitä, mistä puhutaan ja mistä vaietaan. Mutta myös terapeutti voi arvioida väärin ja erehtyä.

Miksi terapeutit salailevat omaa elämäänsä?

Terapeuttien huoneissa ei tosiaan yleensä näe lasten valokuvia, mutta vihkisormusta harva sentään riisuu. Neutraalius on asiakkaita varten. Kun asiakas ei tiedä yksityiskohtia, hän voi kuvitella terapeutistaan asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Tarpeen mukaan voi ajatella, että terapeutti on lapseton tai suurperheen äiti, tykkää eläimistä tai inhoaa niitä.

Rakastuvatko potilaat oikeasti terapeuttiin?

Joskus. Mutta ei siihen ihmiseen, jota ei oikeasti edes tunne. Vaan siihen, että olisi joku, joka aina kuuntelisi.

Voiko terapeutin kanssa riidellä?

Periaatteessa ei, psykoterapeutti ei rupea riitelemään. Mutta ihmisiä mekin olemme – jos riita tulisi, se olisi aina terapeutin vika.

Onko pariterapeutti jomman kumman puolella?

Terapeutti on suhteen puolella. Hän auttaa puolisoita kuulemaan toinen toisiansa.

Mitä terapeutti tekee, jos kuulee jotain liian rajua?

Jos asiakas tuntuu olevan vaaraksi itselle tai toisille, siihen on velvollisuus puuttua. Joskus on tilanteita, jolloin on tehtävä lastensuojeluilmoitus – yleensä se tehdään yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Jos potilas on akuutisti sairaalahoidon tarpeessa, saatetaan lähteä yhdessä psykiatriseen päivystykseen.

Miten terapeutin oma pää kestää?

Psykoterapeutit käyvät säännöllisesti työnohjauksessa toisen psykoterapeutin luona. Kollegojen tuki on tärkeää, samoin ystävät ja harrastukset. Koska terapeutin työ on lähinnä istumista, on muistettava ulkoilla ja liikkua vapaa-aikana.

Terapiakysymyksiin vastasivat psykologi, psykoterapeutti Riikka Toivanen ja psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokola.

Kysymättä jääneet terapiakysymykset on kerätty Kodin Kuvalehden lukijoilta. Mitä sinä haluaisit vielä terapiasta tietää? Kerro kommenttikentässä alla, kiitos!

Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.
Paitsi jäämisen pelko on joskus kateutta, pelkoa siitä, että muualla kaikki on paremmin. ”Ihminen kuvittelee, että muilla on onni ja hyvä mieli. Joskus se on totta, usein ei ole”, psykologi Carita Nylund-Kalli sanoo.

Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee morkkis. Miten paitsi jäämisen pelosta pääsee eroon?

Puhelimeni sääsovelluksessa on allekkain 19 kaupunkia: Helsinki, Turku, Joensuu. Lissabon, Tallinna, Palermo. Tampere, Madrid, Mombasa. Katson listaa päivittäin ja mietin: olisinpa tuolla.

Täydellinen sää on kuin merkki universumilta. Jossakin muualla on paremmin.

Paitsi jäämisen pelko iskee suomalaisiin etenkin kesäisin. Kun ensimmäiset hellepäivät saapuvat Suomeen, jokaisesta sisällä vietetystä minuutista tulee tuskallisen huono omatunto. Miksen ole maauimalassa, aurinkotuolissa, puistolounaalla tai terassilla? Kesä saattaa loppua koska tahansa!

Psykologi ja psykoterapeutti Carita Nylynd-Kalli tunnistaa pelon.

”Se on meillä kaikilla joskus, joillakin voimakkaampana”, Nylund-Kalli sanoo.

Englannin kielessä pelolla on nimikin, fear of missing out. Nylund-Kalli arvelee, että se vaivaa usein täydellisyyden tavoittelijoita. He ajattelevat helposti, että elämän pitää mennä tietyn mielikuvan mukaan.

”Täytyy viettää kaunis kesäpäivä oikein, olla ulkona ja nauttia auringosta. On melkein mahdotonta olla sisällä ja siivota, koska se ei vain kuulu mielikuvaan siitä, miten elämä pitää elää”, Nylund-Kalli sanoo.

”Siitä voi tulla jopa pakonomaista. Vaikka elämää se on kassajonossa seisominenkin.”

Joillakin pelko on läsnä muulloinkin kuin hellepäivinä: on vaikea valita asuinpaikkaa, lomakohdetta tai puolisoa, koska jossain voi aina olla parempi. Jos nyt otan tämän, mitä sitten, jos tulee vielä parempi?

”Silloin ei saa tunneyhteyttä siihen, että tämä on hyvä, tätä minä haluan. Mielessä on vain, että jossain voisi olla vielä parempi, jos vielä etsisin ja odottaisin ja valitsisin.”

”Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä.”

Joskus paitsi jäämisen pelon taustalla on ajatus, ettei elämää saa tuhlata mihinkään turhaan tai arkiseen.

”Joskus se on ihan ahneutta. Sitä, että haluaa kaiken. Ei voi tyytyä sellaiseen, mikä tuntuisi riittävän hyvältä”, Nylund-Kalli sanoo.

”Ihminen voi olla vain tietyssä paikassa kerrallaan. Jos valitsee yhdenlaisen elämän, ei voi tehdä joitakin muita asioita. Joidenkin on vaikea kestää sitä. On mielikuva, että kaikki pitäisi saada.”

Kenen vuoksi pelkäät?

Paitsi jäämisen pelko yhdistetään usein nuoruuteen. Silloin juhliin on pakko lähteä, vaikka ei jaksaisi, koska joka ilta voi tapahtua jotakin ikimuistoista.

Nylund-Kalli uskoo, että monen pelko hellittää iän ja elämänkokemuksen myötä.

”Huomaa ehkä tarpeeksi monta kertaa, että ei se nyt ollut niin erityistä.”

Jos pelko tekee elämästä suorittamista, sitä voi yrittää helpottaa.

1. Kuulostele, mistä ihan oikeasti pidät ja mitä oikeasti haluat.

Mitä minua juuri nyt huvittaa tehdä? Mikä olisi kaikkein parasta?

Menetkö piknikille helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä?

2. Mieti, kenen vuoksi teet.

Teetkö jotain vain siksi, että suvussasi, naapurustossasi tai työpaikallasi on aina tehty näin? Menetkö piknikille ja maauimalaan helteellä, koska nautit siitä vai koska niin kuuluu tehdä? Teeskenteletkö, että pidät jostakin, mistä et oikeasti pidä?

”Joku ihan oikeasti tykkää mennä piknikille. Joku ajattelee, että ulkona on muurahaisia ja ampiaisia ja tuulee, mutta niin vain kuuluu tehdä.”

3. Älä usko jokaista mielikuvaasi.

Ajatus täydellisestä kesäpäivästä on usein illuusio. Nylund-Kalli vertaa mielikuvaa mainoksiin ja elokuviin.

”Kauniit ihmiset istuvat leppeässä kesätuulessa nauttimassa ihanaa ruokaa meren äärellä. Harvoin se on totta. Lapset kitisevät ja makkarat palavat.”

4. Nauti pienissä erissä.

Elämästä nauttiminen ei aina vaadi suuria uhrauksia. Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi katukahvilaan tai istahtaa kivelle lenkkipolun varrella.

”Siitä ei tarvitse tehdä numeroa tai näytelmää.”

Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.
Eron aikana kannattaa rohkeasti pyytää ulkopuolista apua. Ystävien tuki voi olla korvaamatonta.

Ero on aina kriisi, vaikka se tapahtuisikin sovussa. Asiantuntija vinkkaa, mitä eroa läpikäyvän kannattaa erityisesti muistaa.

Päätä, että muutut itse.

Ero ravistelee vanhoja tottumuksia, vaikka se tapahtuisikin ilman suuria riitoja ja myrskyjä. Arkea täytyy pyörittää yksin, kaupasta täytyykin ostaa vähemmän ruokaa ja sängyn toiselle laidalle tulee tyhjä paikka.

Kun tuttu arki joka tapauksessa muuttuu, kriisi on hyvä aika muuttaa itseään ja ajatteluaan muutoinkin.

”Ihmiset löytävät usein eron jälkeen uusia puolia itsestään. Erosta ja sen aiheuttamasta tuskasta voi saada paljon motivaatiota siihen, ettei samoja virheitä tarvitse tehdä enää uudelleen”, parisuhde- ja eroasiantuntija Salme Kantonen sanoo.

Siksi eron jälkeen kannattaa päättää, että alkaa suhtautua itseensä kunnioittavammin. Itsestään voi etsiä hyviä puolia ja muistuttaa niistä itseään. Sen myötä itsetunto kohenee, jolloin eroakin on helpompi käsitellä.

”Entisen kumppanin syytteleminen johtaa ainoastaan katkeruuteen.”

  Ketään toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi.

”Entisen kumppanin syytteleminen mielessään ei johda mihinkään rakentavaan lopputulokseen, ainoastaan katkeruuteen.”

Kevennä taakkaa käytännön asioissa.

Eroon liittyy myös paljon käytännön asioita: Kuka ottaa auton, kuka yhteisen talon? Entä kumman luokse lapset muuttavat?

Koska ero vie voimia, ei käytännön asioiden kannata antaa aiheuttaa lisää pahaa mieltä.

”Niistä ei kannata keskenään riidellä. Se on usein vain taistelua, jossa vahvempi voittaa. Asioiden hoitamiseen kannattaa hankkia ulkopuolista apua”, Salme Kantonen sanoo.

”Kun kaikki on paperilla, asioista ei tarvitse enää riidellä.”

Jos ex-puolisoiden välit ovat sellaiset, että kommunikointi hoituu asiallisesti, halvinta on palkata yhteinen juristi, Kantonen neuvoo.

”Kaikkien osapuolten kannalta viisainta on sopia asiat mahdollisimman tarkasti: miten lasten lomat vietetään, ovatko parilliset vai parittomat viikonloput etävanhemman viikonloppuja ja monelta lapset tuodaan perjantaisin ja haetaan sunnuntaisin.”

”Kun kaikki on paperilla, se on virallista, eikä niistä asioista tarvitse enää riidellä.”

Muista, että ero voi olla hyväkin asia.

”Ero ei välttämättä ole mikään epäonnistuminen”, Kantonen sanoo.

Päättynyt parisuhde kannattaa nähdä yhtenä elämänvaiheena, joka on voinut sisältää myös paljon hyvää, esimerkiksi ihanat lapset.

”Päättynyt parisuhde on voinut sisältää myös paljon hyvää.”

”Voi miettiä, että parisuhde oli hyvää aikaa niin kauan kuin sitä kesti. Aikojen päästä ero voi olla hyväkin asia, kun asioihin alkaa tulla perspektiiviä. Silloin saattaa miettiä, että näinhän tässä pitikin käydä”, Kantonen sanoo.

”Sitä ennen on todella kurjaa monta kertaa, ja kaikki vaiheet on käytävä läpi. Silloin on hyvä tukeutua ystäviin, pyytää apua ja muistaa, että tämäkin menee ohi. Kurjien vaiheiden avulla kasvaa.”