Parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta kertoo, mistä useimpien pariskuntien riidat johtuvat ja miten ne voisi parhaiten välttää.
Jokainen parisuhde on erilainen, samoin sen osapuolet. On tuskin olemassa asioita, jotka sytyttävät sodan jokaisen pariskunnan välille. Parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta kertoo, että jotain yhteistä hänen vastaanotollaan käyvillä pareilla kuitenkin on.
”Riitatilanteet syttyvät useimmiten siitä, että ei osata kuunnella kunnolla. Kun pareilla syntyy sananvaihtoa, molemmat yrittävät saada läpi oman näkökulmansa. Väännetään ja väännetään, että toinen ymmärtäisi minua.”
Rannan mukaan parien pitäisi mieluummin miettiä, miten toisen viestin voi parhaiten kuulla. Parisuhteen jujun pitäisi olla toisen ymmärtäminen, ei toisen voittaminen tai keskeyttäminen.
”Joudun vastaanotoilla sanomaan, että voitteko kuunnella toistenne lauseet loppuun. Kuuntelemista pitää harjoitella.”
Ranta kehottaa pareja usein myös miettimään sitä, millaisissa tilanteissa he kysyvät toiselta ”miksi”. Toinen on saatettu kasvattaa niin, että hän on dynamiikaltaan helposti syyllistyvä ja alkaa silloin puolustaa itseään.
”Silloin miksi-sanan kysyminen väärissä tilanteissa on kuin siiliä tökkäisi.”
On jokaisen ihmisen omasta historiasta kiinni, miten hän on oppinut puhumaan kumppanilleen. Lapset oppivat aikuisilta. Jos on kotona tottunut kuuntelemaan omien vanhempien nimittelyä, se voi jatkua myös omassa parisuhteessa aikuisiällä.
”Nimittely kannattaa karsia kokonaan pois. Jokaisen pitäisi osata erottaa oleminen käyttäytymisestä. Sano toiselle, että nyt käyttäydyt tyhmästi, äläkä ”sinä olet tyhmä”. Ivailu ja toisen persoonaan kajoaminen on aina väärin, sillä se on henkistä väkivaltaa.”
Joskus kumppani voi suuttua jostain lauseesta, jossa ei sanojan mielestä ole mitään loukkaavaa. Silloin parin kannattaa miettiä yhdessä, miksi toinen loukkaantui. Lause on voinut herättää ikäviä muistoja ja toinen on vahingossa tullut tökkäisseeksi menneisyydessä syntynyttä kipukohtaa.
Vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista. Syyttely ei Rannan mukaan toimi ikinä. Siksi pariskunnan täytyy tutkia sitä, onko syyttely aiheellista.
”Jos parisuhteessa yksi tekee aina kaikki kotityöt, hänestä tulee varmasti nalkuttaja ja syyttelijä. Silloin kysyn laiskottelijalta: kuinka sinä mahdollistat sen, että toisen on mielestään pakko nalkuttaa? Jos toinen ei tee kotitöitä melkein koskaan, onko se aikuismaista käytöstä?”
Äärimmäisissä tapauksissa parisuhteen toinen osapuoli voi olla narsisti, joka ei edes koe syyllisyyttä.
”Kun parisuhteessa puhutaan narsismista, se tarkoittaa osapuolien itsekkäitä puolia. Itsekkyys korostuu usein parisuhteessa, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että persoonassa olisi häiriö.”
Ranta korostaa myös anteeksipyynnön merkitystä parisuhteessa. Joskus parit pyytävät kuitenkin anteeksi vääriä asioita. Jos hermostuu, ei pidä pyytää anteeksi hermostumista vaan sanoa mieluummin: Anteeksi, että pahoitin mielesi.
