Jokainen perhe tarvitsee joulukoristeen, joka saa katsojan nieleskelemään.

Tonttutaulu on meidän perheen joulun ristiriitaisin tavara. Se on mummin tekemä kirjontatyö, tunnelmallinen ja ihana. Ripustan sen olohuoneen seinälle joka vuosi, sillä ilman sitä joulu ei tule.

Silti taulu saa minut aina nieleskelemään, eikä pelkästä liikutuksesta. Saimme sen näet silloin, kun lapset olivat kammottavimmassa koululaishuumori-iässä. Tuskin taulu oli asettunut ensimmäistä kertaa naulaansa, kun nuoret humoristit jo alkoivat tehdä siitä huomioita.

Miksi tonttuisä taluttaa lemmikkipossua kohti leivinuunia?

Miksi possulla on omena suussa?

Hämmentääkö tonttuäiti padassa puuroa vai kinkunkastiketta?

Syökö tonttuvauva piparin alkupalaksi?

Ensin lapset nauroivat kippurassa lohkaisuilleen, mutta pian heitä alkoi säälittää. Päätimme yhdessä, että tonttujen possu on perheenjäsen ja syö jouluna samaa puuroa kuin muutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt lapsista on kasvanut aikuisia, mutta joka joulu jompikumpi heistä pysähtyy taulun eteen. Kaikki me tiedämme silloin, mitä hän seuraavaksi sanoo. Meidän joulun käynnistyssanat.

"Possu parka!"

Sisältö jatkuu mainoksen alla