Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?

Halataanko sinua tarpeeksi usein? Saatko hellyyttä yli äyräiden? Onko olkapää aina tarjolla?

Tuskin. Suomessa lukemattomia ihmisiä vaivaa krooninen hellyydenkipeys, väittää Taina Kinnunen kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin, joka käsittelee suomalaista kosketuskulttuuria.

Kinnunen analysoi kirjaansa varten kymmeniä ”kosketuselämäkertoja”. Yhteistä niille on kaipaus. On lapsuudessa laiminlyötyjä, yksinasuvia, leskiä ja vanhuksia. Parisuhteissa ja perheissäkin silitystä voi joutua ruinaamaan. Kaikki eivät uskalla edes pyytää, kunhan jäykästi puristavat kättä.

Kosketuksen puute on kansantauti, jota ei oteta vakavasti.

Kosketuksen vaikutuksia on Kinnusen mukaan tutkittu häpeällisen vähän: aihetta on pidetty epätieteellisenä. Höpsösti nimetty halipula on kuitenkin ongelma, joka voi tuottaa kipua, johtaa masennukseen tai tehdä ihmisestä väkivaltaisen.

Yhden yön halaus

Kansantauti kylvettiin sodan jälkeen. Suomi-soturi ei syliin märissyt. Lapset kasvoivat kovan käden alla: antaa sen itkeä, niin oppii. Suruun määrättiin ruisleipää ja kylmää järveä.

"Suomessa on yhä hyvin välttelevä kosketuskulttuuri. Halaamme takapuoli pitkällä", sanoo Väestöliiton kliininen seksologi Tarja Santalahti.

Erityisen vahvasti asenne on juurtunut miehiin. Miehet voivat halata toisiaan hautajaisissa, humalassa tai hurmoksessa koripallo-ottelussa. Miehen ja naisen välinen kosketus taas on helposti seksualisoitunut.

Olisi hyvä idea, jos puhuttaisiin hugbuddysta: yhden yön vierellä nukkujasta.

"Jos vihjaisee, että olisi pieni halipula, niin johan muuttuu suhtautuminen epäluuloiseksi", kirjoittaa mies kriisikeskus Tukinetin nettisivuilla.

Taina Kinnunen arvelee, että toisinaan miehetkin kaipaisivat yhden illan jutuilta vain hellyyttä ja läheisyyttä, ilman seksiä. Syvällä monen mielessä on kuitenkin ajatus, että miehen kuuluu himoita naista.

Kinnusen mielestä olisi hyvä idea, jos fuckbuddyn eli seksikaverin lisäksi puhuttaisiin hugbuddysta: yhden yön vierellä nukkujasta.

Lääkärin määräys: tunti kainalossa

Kosketus on tehokkain tapa tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Oksitosiini lievittää stressiä ja kipua, alentaa verenpainetta ja vahvistaa vastustuskykyä. Se edistää myös kasvua.

Siksi vauvan kasvu pysähtyy, jos häntä ei kosketeta. Hyväksyvä kosketus opettaa lapsen luottamaan itseensä ja toisiin.

Jos aikuista ei kukaan halaa, itsetunto on koetuksella: olenko vastenmielinen?

Kosketuksen puute lisää vanhusten masennusta, ahdistusta ja harhaisuutta.

Parhaiten kosketuksen merkityksen huomaa lapsista ja vanhuksista. Ihan pieniä ja hyvin vanhoja eivät pidättele kulttuuriset estot: viisivuotias kiipeää syliin turvaan, silitys saa muistisairaan hyrisemään.

Tutkimuksissa on havaittu, että kosketuksen puute lisää vanhusten masennusta, ahdistusta ja harhaisuutta. Se voi myös altistaa alkoholiongelmille ja olla syynä väkivaltaisuuteen, Tarja Santalahti kertoo.

"Hoitotyössä pitäisi muistaa kosketuksen tärkeys. Me dumppaamme sen, annamme lääkkeitä. Läheisyyttä pitäisi melkein määrätä reseptillä."

Velvollisuushalaus ei auta

Joitakin hoitokonsteja onkin jo keksitty. Hierojat, kampaajat ja Äiti Amma tuovat mielihyvää, samoin kissat, koirat ja hevoset. Santalahden mielestä ne ovat ihan hyviä korvikkeita.

Mutta ei se ihan sama asia ole. Parhaassa kosketuksessa on mukana välittämistä, empatiaa, hellyyttä.

"Ihminen on hirveän herkkä tunnistamaan, missä tarkoituksessa toinen koskettaa", Santalahti selittää.

"Kunnioittaako tuo minua vai halaako vain velvollisuudesta? Haluaako hän seksiä? Tunnistaminen tapahtuu siinä sekunnin murto-osassa, kun otat toisen syliin."

Oikeus pysyä koskemattomana

Kaikki eivät kaipaa silitystä. Jotkut suhtautuvat kosketukseen välinpitämättömästi tai jopa karttavat sitä. Tarja Santalahden mukaan siihen voi olla monta syytä.

"Ehkä perheessä ei ole ollut tapana koskettaa. Tai ehkä ihmistä on kosketettu väärin ja kehonkuva voi olla muuttunut", hän sanoo.

"Vakavasti sairas voi joutua jatkuvasti tutkittavaksi. Silloin keho muuttuu helposti tutkimuskohteeksi ja koskettamisesta tulee epämiellyttävää."

Kosketusinhosta ei välttämättä tarvitse pyrkiä eroon. Jokaisella on oikeus piirtää omat rajansa.

"Mutta jos kosketuskammo vaivaa, kannattaa selvittää, mistä se johtuu."

 

Muokattu 21.7.2016 kello 13.20: Kuva vaihdettu ja lisätty väliotsikoita.

Monta tapaa koskettaa

Pohjois-Amerikka ja Pohjois-Eurooppa ovat kosketusta vältteleviä kulttuureja. Yhdysvalloissa vauvat ovat yksin lähes 70 prosenttia vuorokaudesta. Siellä lapsen koskeminen on myös kriminalisoitu: päiväkodeissa mieshoitajat eivät välttämättä saa vaihtaa vaippoja ja koululuokkiin asennetaan kameroita.

Etelä-Eurooppaa pidetään läheisyyden kulttuuripiirinä. Ranskalaiset ovat tunnettuja eroottisuudestaan.

Japanissa aikuisten välinen koskettelu on niukkaa, mutta lapsia hellitään. Lapsi saattaa nukkua murrosikään asti vanhempien välissä.

Nigerissä ja Malissa tuareg-heimon parantajanaiset diagnosoivat sairauksia vatsaa tunnustelemalla. Hoitona saattaa olla yrttien lisäksi hierontaa.

Toimintaterapeutti Heli Leppäkankaan parhailla työkavereilla on kaviot ja luppakorvat.

Toimintaterapeutti Heli Leppäkangas:

"Näen työssäni joka päivä, miten hyvää eläinten kanssa toimiminen ihmiselle tekee. Jännitys ja estot kaikkoavat kuin luonnostaan.

Annan eläinavusteista toimintaterapiaa työkavereinani Veeru-hevonen, lampaat Väinö ja Lyyli sekä ranskanluppakorvakanit Aatu ja Eeva. Asiakkaani ovat enimmäkseen lastenpsykiatrian ja lastensuojelun asiakkaita.

Pakkoneurootikon oireet voivat lieventyä eläinten läheisyydessä.

Olen opiskellut vihreää hoivaa, green carea, Lapin yliopistossa. Ajatuksena on kuntouttaa ihmisiä luonnon ja eläinten avulla.

Aistimaailma tallilla on erilainen kuin arjessa. Talliympäristö äänineen ja hajuineen siedättää aistiyliherkkää, pakkoneurootikon oireet voivat lieventyä eläinten läheisyydessä.

Motoriikkaa voi harjoitella vaikka kaivelemalla hevoselle porkkananpaloja hankalasti avautuvasta purkista. Treeni on paljon rennompaa kuin samojen asioiden harjoittelu steriilissä vastaanottotilassa.

Eläinten kanssa puuhaamisen myönteisiä fyysisiä vaikutuksia on tutkittu paljon. Verenpaine laskee, stressihormoni vähenee elimistöstä, motivaatiotaso nousee.

Eläinten kanssa puuhaamisen myönteisiä fyysisiä vaikutuksia on tutkittu paljon. Verenpaine laskee, stressihormoni vähenee elimistöstä, motivaatiotaso nousee.

Ystävällisyys ja rauhallisuus auttavat eläimen kanssa toimimisessa. Siksikin eläimen läheisyys rauhoittaa ihmistä. Olen nähnyt, miten ylivilkas lapsi rentoutuu, kun pääsee rapsuttamaan lammasta tai pitämään pupua sylissä. Eläimeltä saa aina välittömän palautteen.

Tässä työssä täytyy ymmärtää sekä ihmisiä että eläimiä. Kaikki eläimet eivät sovellu terapiakäyttöön, sillä terapiaeläin ei saa koskaan olla esimerkiksi pelokas. Terapiahevoseni Veeru ei noteeraa ollenkaan vaikkapa ratsastajansa äkillisiä kiljaisuja tai pakkoliikkeitä.

Turvallisuus puolin ja toisin on tärkeää. Liian levotonta asiakasta en päästä eläinteni lähelle, vaikka harvoin sellaista tilannetta onkaan.

Lemmikkiterapiaa on tutkittu ja tehty maailmalla 1960-luvulta asti, mutta Suomeen se on rantautunut kunnolla vasta 2000-luvulla.

Yhteistä eläinten käyttämiselle ihmisten apuna on oivallus siitä, miten hyvää eläin meille tekee.

Nykyään elämiä käytetään ihmisen apuna monin tavoin. Esimerkiksi kirjastojen lukukoirat auttavat lapsia, joilla on vaikeuksia lukemisessa. Koira kuuntelee, houkuttelee harjoittelemaan eikä arvostele virheistä.

Ratsastusterapeutit ovat oma ammattikuntansa, joka kuntouttaa esimerkiksi vaikeasti liikuntavammaisia tai ihmisiä, joilla on vaikeuksia tunteiden kanssa. Terapeuteilla on koulutus tehtäväänsä. Toiminta on lääkinnällistä, asiakaslähtöistä ja tavoitteellista.

Yhteistä eläinten käyttämiselle ihmisten apuna on oivallus siitä, miten hyvää eläin meille tekee."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 06/2017.

20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Masennus kestää kauemmin kuin tavallinen alakulo. Hälytysmerkkejä ovat myös uni- ja keskittymisvaikeudet sekä fyysiset oireet. 

1. Olo on erilainen kuin aiemmin

Masennuksen oireet eivät iske kerralla vaan hiipivät vähitellen. Siksi masentunut ei välttämättä tajua itse olevansa masentunut.

Masennus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti olemukseen, käytökseen ja ihmissuhteisiin. Selkeä merkki on se, että olo on jo pidempään ollut toisenlainen kuin yleensä.

”Iloinen, sosiaalinen, tasapainoisen oloinen ja pärjäävä ihminen muuttuu eikä enää halua olla tekemisissä ihmisten kanssa”, kuvailee SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

2. Ahdistus jatkuu kuukausia

Masentuneisuus on eri asia kuin masennus. Alakulon hetkiä tulee jokaiselle, mutta masennus kestää pidempään, vähintään kuukausia.

”Jos elämässä tapahtuu jotakin äkillistä, esimerkiksi merkittävä menetys, se vaikuttaa mielialaan. Yleensä oireet kuitenkin lievittyvät ajan kanssa”, Liimatainen sanoo.

”Joskus surusta voi kehittyä masennus, jos sitä ei pysty käsittelemään.”


3. Työnteko ei suju

Jäävätkö asiat kesken? Onko vaikeaa aloittaa? Masentuneen on vaikea tehdä päätöksiä ja keskittyä asioihin.

4. Särkee, kolottaa, väsyttää

Masennus oireilee usein myös fyysisesti, esimerkiksi niska- ja hartiakipuina, päänsärkynä tai univaikeuksina. Fyysiset oireet huomataan usein aiemmin kuin henkiset.

”Joskus aletaan hoitaa fyysisiä oireita ja psyykkinen puoli jää kysymättä”, Liimatainen sanoo.

5. Ei huvita tavata ihmisiä

Jätätkö lounaskutsut toistuvasti väliin? Perutko tapaamisia viime hetkellä? Masennus vie voimia, ja sairastuneesta voi tuntua, ettei hän jaksa tavata ketään. Tunne voi pikkuhiljaa johtaa muista ihmisistä eristäytymiseen.


6. Uni on katkonaista tai se ei virkistä

Aikuisilla masennukseen liittyy usein unihäiriöitä. Masentuneella saattaa olla vaikeuksia nukahtaa tai nukkua levollisesti. Osalla  olo on väsynyt, vaikka nukkuisi kellon ympäri.

7. Puheen sävy on synkkä

Tuntuuko tulevaisuus toivottomalta? Näetkö vain asioiden huonot puolet? Ajatteletko kuolemaa?

Masentuneen puheet muuttuvat usein synkiksi, kyynisiksi ja toivottomiksi. Se saattaa olla hätähuuto: huomaisipa joku, miten huonosti voin.

20.27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Epäiletkö olevasi masentunut? Omia oireita voi kartoittaa esimerkiksi Mielenterveystalon ja Vastaamon nettisivuilla.

Jos oma vointi huolettaa, Mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja lähes kellon ympäri. Kriisikeskuksia on 22 ympäri Suomea ja niihin pääsee ilman lähetettä.