Jukka Rasila käytti alkoholiin 30 000 euroa vuodessa, menetti ystävyyssuhteitaan ja tuotti lapsilleen pettymyksiä.
Vuonna 2019 Jukka joi viimeisen juomansa ja kertoo nyt ensimmäistä kertaa julkisuudessa alkoholismistaan.
”Yritän korjata sitä, mitä olen rikkonut.”
Käyn lukemassa iltapäivälehden.
Niin Jukka Rasila selitti itselleen pistäytymistä lähibaarissa.
Hän istui kauppareissullaan baaritiskin ääreen viitenä päivänä viikossa, selasi uutiset ja joi samalla kaksi tuoppia ja kaksi Jägermeisteria.
Sitten Jukka lähti ruokaostoksille, osti tupakan lisäksi jotain purtavaa, kuten ainekset makaronilaatikkoon, ja palasi baariin.
Tilasi taas kaksi tuoppia ja kaksi Jägermeisteria, luki toisenkin iltapäivälehden.
Seitsemän vuotta sitten Jukka joi viikossa 50 annosta alkoholia pelkästään kauppamatkoilla, mutta ei laskenut sitä juomiseksi: eihän hän tullut edes humalaan.
Baari-iltoina kavereiden kanssa hän tuli, samoin karonkoissa ja ensi-iltajuhlissa, joita ystäväpiirissä riitti.
”Minulta kului rahaa alkoholiin arviolta 30 000 euroa vuodessa. Koskaan ei tullut krapulaa, ei edes pientä päänsärkyä”, Jukka sanoo.
Jukka heräsi aamulla säntillisesti, meni tv-sarjojen kuvauksiin ja lastensarjojen dubbauksiin ajallaan, esiintyi näytelmissä ympäri Suomea.
Työt hoituivat, vapaa-ajalla oli vaikeampaa. Jukkaa ahdisti ja masensi, niin kuin häntä oli ahdistanut usein lapsesta asti.
Kaikki nyppi. Kollegat, jotka saivat työstään palkintoja, vaikka hän ei koskaan. Ohikulkijat, jotka tunnistivat ja osoittelivat. Sisarukset, jotka sanoivat olevansa hänestä huolissaan.
Eniten Jukkaa harmitti, että hänen teini-ikäiset lapsensa eivät enää käyneet hänen luonaan iskälässä kuin ennen.
”Rahaa paloi, kun joskus tarjosin koko baarille ja lopulta sammuin. Käyttäydyin kuin idiootti.”
Jukka oli aina ollut tarkka, ettei juo lasten kanssa ollessaan. Mutta nyt he olivat kaiken aikaa menossa kavereidensa kanssa, ja Jukka oli lipsahtanut terassille toisinaan silloinkin, kun oli hänen lapsiviikonloppunsa. Kerran tytär oli kieltäytynyt sen vuoksi tulemasta hänen luokseen.”Iskä sä oot juonut”, hän oli sanonut.
Näin ei ollut ollut aina.
Jukka oli rakentanut lasten kanssa Legoja ja palapelejä, pelannut Monopolyä ja Kimbleä. Tehnyt sohvasta ja rahista pomppulinnan, jossa lapset saivat treenata puolivoltteja. Kasannut tuoleista ja vilteistä majan, jossa syötiin illallinen.
Mutta kun aika kului ja lapset kasvoivat, Jukka alkoi voida huonommin.
Hän alkoi eristäytyä, jätti menemättä juhliin. Hän lopetti puheluihin ja viesteihin vastaamisen.
”Halusin olla yksin ja tein vain välttämättömät työt. Enhän edes pitänyt ihmisistä. Luottamus muihin oli tuhoutunut jo lapsena.”
Pahaa oloaan Jukka hoiti niin kuin lapsuudenkodissa oli oppinut: Työnsi vaikeat ajatukset mielen perukoille, sulki oven visusti kiinni. Korkkasi oluen, toisen ja kolmannen.
”Kun vedin pään himmeäksi, ei tarvinnut miettiä mitään.”
Ikävät ajatukset ja muistot eivät vain suostuneet olemaan hiljaa, vaikka Jukka kuinka käski.
Päivittäin tai lähes
Kuinka usein viimeisen vuoden aikana sinulle kävi niin, että et pystynyt lopettamaan alkoholinkäyttöä sen aloittamisen jälkeen?
Päivittäin tai lähes päivittäin, Jukka rastitti.
Kuinka usein viimeisen vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen?
Päivittäin tai lähes päivittäin, hän vastasi.
Kuinka usein viimeisen vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia?
Kerran viikossa, Jukka arvioi.
Syksyllä 2017 Jukka teki alkoholinkäyttöä kartoittavan nettitestin ja sai 32 pistettä 40:stä. Riski saada alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja on kohdallasi erittäin suuri, puhelimen ruudulla luki.
Tulos hätkähdytti. Jukka tiesi, että asialle piti tehdä jotain.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jukka_rasila_hires_5705.jpg?itok=9gjuDzSu)
10 päivää. 30 päivää. 50 päivää.
Jukka laski päiviä, jotka oli ollut juomatta, ja onnitteli itseään. Ilman alkoholia mieliala koheni. Hän kävi vertaistukiryhmässä, eikä raittius vuoden 2017 lopulla tehnyt edes tiukkaa.
Läheisetkin huomasivat muutoksen. Jukan silloin 17-vuotias tytär vietti yhä pidempiä aikoja Jukan luona. He katsoivat iltaisin elokuvia, ja Jukka hankki tyttären pyynnöstä smoothiekoneen. Tytär teki värikkäitä smoothieita ja luki ylioppilaskirjoituksiin. Jukka paistoi hänelle munakkaita. Yhdessäolo tuntui hyvältä. Raittius tuntui hyvältä.
Kuukaudet kuluivat, ja Jukka jatkoi laskemista.
90 päivää. 150 päivää. 200 päivää.
Keväällä 2018 Jukka lähti ystävien kanssa Meksikon Tulumiin. Rantabaarissa turkoosin Karibianmeren äärellä hän päätti ottaa loman kunniaksi yhden Margaritan ja yhden konjakin, ei enempää.
”Ajattelin, että totutan itseni sivistyneeseen juomiseen”, hän sanoo.
Meksikossa päätös piti. Jukka ei jäänyt baariin vaan kävi tutkimassa vanhan mayakaupungin raunioita, nautti lämmöstä ja kastautui meressä.
Vielä juhannuksenakin Jukka avasi mökillä vain pari saunakaljaa ja lopetti siihen.
Mutta seuraavana talvena ahdistus ja masennus ryöpsähtivät taas. Jukka lähti helpotuksen toivossa ja tottumuksesta baariin.
Hän ei kehdannut juoda kotikaupungissaan Helsingissä, ettei tytär huomaisi, mutta keikkamatkoilla Jukka tilasi ensin yhden tuopin ja Jägermeisterin, sitten lisää.
Sivistyneesti juominen ei onnistunut. Kolmen kuukauden aikana Jukka oli baarissa 28 päivänä.
Tytär huomasi muutoksen. Hän pyysi Jukan kollegaa ilmoittamaan, jos isä on humalassa palatessaan keikkamatkalta. Kun oli, tytär lähti kotoa Jukan luota pois.
”Minulla oli ylilyöntejä. Rahaa paloi, kun joskus tarjosin koko baarille ja lopulta sammuin. Niistä tuli järjettömiä morkkiksia. Käyttäydyin kuin idiootti”, Jukka sanoo.
Nyt myönnän
Kyyneleet tulevat Jukan silmiin monta kertaa. Silloin, kun hän kertoo, kuinka ystävyyssuhteet katkesivat alkoholin takia. Silloin, kun hän muistelee, millaisia pettymyksiä on aiheuttanut lapsilleen.
Aiemmin hän ei ole puhunut alkoholiongelmastaan näin julkisuudessa.
”Se on hävettänyt niin paljon.”
Nyt Jukka puhuu.
”Olen myöntänyt itselleni, että kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole minulle mahdollista. Olen toipuva alkoholisti, ja juominen on minulta kokonaan poissuljettu vaihtoehto.”
Nyt hän uskaltaa myös luottaa siihen, että pysyy raittiina.
11. elokuuta vuonna 2019 Jukka poltti viimeisen tupakkansa ja joi viimeisen Jägermeisterinsa. Seuraavana päivänä hän täytti 50 vuotta.
”Vuonna 2017 minulla oli halu ja paine raitistua, mutta vasta vuonna 2019 minulla oli tahto. Halussa ja tahdossa on valtava ero”, Jukka sanoo.
Kuinka lapsena koettu väkivalta on vaikuttanut Jukkaan? Miltä ilman isää kasvaminen tuntui? Kuinka hauskana miehenä tunnetusta Jukasta tuli ahdistunut ja masentunut? Miten Jukka onnistui raitistumaan? Keneltä hän on pyytänyt anteeksi? Lue koko tarina Kodin Kuvalehdestä! Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Jukka Rasila
54-vuotias näyttelijä asuu Helsingin Jätkäsaaressa kihlattunsa Mirva Niemisen ja italianvinttikoira Valentinon kanssa. Jukalla on 23-vuotias tytär ja 19-vuotias poika. Jukka esiintyy Suomea kiertävässä komedianäytelmässä Saikkua, kiitos. Helmikuussa saa ensi-iltansa toinen kiertävä komedia, Loppukevennys.
Nuorena Jukalla oli 100 paria alushousuja ja sukkia ja hän vei pyykit kolme kertaa vuodessa äitinsä pestäväksi. Vielä 35-vuotiaanakaan Jukka ei osannut käyttää pyykkikonetta. Nyt hän pitää kotitöistä, erityisesti käsin tiskaamisesta.
