Kun Kaisa Lundánin isä Reko oli kuollut Terhokodissa, kymmenvuotias Kaisa ei halunnut ajatella asiaa.
Oli lokakuu 2006, ja Kaisa keskittyi siihen, mitä koulusta tuli läksyksi tai mitä on ruuaksi.
”Isä oli sairastanut kaksi vuotta aivosyöpää, ja se oli ollut uuvuttavaa. Olin kellunut pitkään surussa. Halusin ajatella jotain muuta”, Kaisa sanoo.
Kaisa lähti kavereidensa kanssa leikkimään. Hän meni Svenska Teaterniin The Sound of Music -musikaalin harjoituksiin. Hän matkusti jouluna Lappiin laskettelemaan äidin, kahden siskonsa ja perheystävän kanssa.
”Äiti opetti minua menemään eteenpäin, tekemään ihan tavalliset asiat: ulkoilemaan, syömään. Se oli välttämättömyys.”
Samalla Kaisa työnsi vaikeat tunteensa piiloon, ja sinne ne myös jäivät.
”Isän kuolemasta puhuminen, surun näyttäminen ja tunteiden paljastaminen oli minulle pitkään tosi vaikeaa."
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kaisa_lundan_hires_7121.jpg?itok=ZKXeNE5o)
Univajetta ja vaippoja
Maanantaiaamuna Kaisaa, 30, väsyttää. Hänen kahdeksan kuukautta vanha poikansa heräili yöllä, ja unet jäivät vajaiksi. Siksi hän tilaa kahvilassa Helsingin Pasilassa lisää kahvia, vaikka joi kahvia juuri äsken kotona hissimatkan päässä.
Kaisa asuu perheensä kanssa kauppakeskus Triplan yhteydessä olevan tornitalon 12. kerroksessa. Öisin, kun vauva ei nuku, Kaisa kävelee poikaa sylissään hyssytellen ja miettii, miksi vastapäisen toimiston valot ovat päällä. Joskus Kaisa on hereillä silloinkin, kun ensimmäiset työntekijät saapuvat aamuviiden jälkeen toimistolle töihin.
”Halusin kirjoittaa, mitä tapahtuu surulle, jota ei käsittele: jos tunteet tumppaa pois, ne tulevat ulos uudessa muodossa kuitenkin.”
Kaisa itse palasi takaisin töihin äitiyslomalta puoli vuotta sitten, kun poika oli kaksi kuukautta.
”Päätin valmistua Teatterikorkeakoulusta ja kirjoitin opinnäytetyötäni, kun vauva nukkui. Ihan hullua, en suosittele kenellekään”, hän sanoo ja naurahtaa.
Tänä vuonna Kaisan kaksi näytelmää sai ensi-iltansa. Tragikomediaa Tule kotiin, Tähtityttö esitetään Lahden kaupunginteatterissa. Näytelmässään Kaisa tutki, millainen perheestä tulee, kun se kohtaa suuren menetyksen.
”Halusin kirjoittaa, mitä tapahtuu surulle, jota ei käsittele: jos tunteet tumppaa pois, ne tulevat ulos uudessa muodossa kuitenkin.”
Mitä Kaisa muistaa isästään? Miltä isä Kaisan muistoissa tuoksui? Miten Kaisaa valmisteltiin lapsena isän kuolemaan? Miten hän alkoi oireilla teini-ikäisenä? Millaista Kaisasta oli ryhtyä näytelmäkirjailjaksi, kun oma isä oli niin kuuluisa? Miltä hänestä tuntui lukea aikuisena isän päiväkirjoja? Miksi Kaisa alkoi kärsiä pakkoajatuksista? Mitä hän ajattelee, kun näkee pojassaan isänsä piirteitä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 22/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Kaisa Lundán
30-vuotias näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja asuu Helsingissä ohjaajapuolisonsa Esa-Matti Smolanderin ja heidän helmikuussa syntyneen vauvansa kanssa. Kaisan kirjoittamaa Tule kotiin, tähtityttö -näytelmää esitetään Lahden kaupunginteatterissa, ja Kaisan kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Kaninkolon asukit esitetään Teatteri Jurkassa Helsingissä.
Televisiosta Kaisa katsoo mielellään reality-ohjelmia, kuten Ensitreffit alttarilla, ja syö samalla dippivihanneksia, kylmiä nugetteja ja mozzarellaa.
