
Onneksi kollegat eivät tiedä, miten rentoudun mökillä, kirjoittaa toimittaja Ulla Ahvenniemi.
Viimeisellä viikolla ennen kesälomaa työkaveri kysyy, mitä teen lomalla.
”Olen mökillä”, vastaan tyynesti ja varon läikyttämästä tummapaahtoista kahvia valkoiselle paitapuserolleni.
”Rentoudu ja nauti”, hän sanoo.
Onneksi hän ei tiedä, miten se tapahtuu.
Kotoa lähtiessä olen vielä tolkuissani. Otan sängyn alta vaatteilleni kotimme suurimman laukun ja täytän sen farkuilla, sortseilla ja tuulihousuilla, sandaaleilla, tennareilla ja avokkailla. Lasken mukaan paita per päivä ja muutaman varmuuden vuoksi päälle. Pari vähän siistimpää hametta ja yksi oikein siisti mekko.
Kun pääsen mökille, en tee niillä mitään. Löydän kaapista jalkaani anopin aikoinaan pehmeäksi kuluttamat verkkarit ja oikein hykertelen, kun lasken mökkipaitani reikiä. Vain osuuskauppaan lähtiessä vaihdan saappaat joihinkin muihin kenkiin. En keksi yhtään syytä mennä minnekään, missä tarvitsisin mekkoa.
Mökillä on telkkari, mutta se on peitetty pöytäliinalla ja siirretty yöpöydäksi. En ehtisi kuitenkaan katsoa sitä, kun heilun pusikossa oksasaksieni kanssa.
Välillä juon Juhla Mokkaa ja sidon huivin päähäni: parhaina päivinäni pashmina-huivi on punkkisuojanani pöpelikössä.