Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta:

Yksi tilaa netistä vibraattorin, toinen ei halua seksiä koskaan, kolmas uskoo oppimiseen. Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Rantaa surettaa pariskuntien puhumattomuus. 

Teija-Liisa Ranta, 57:

"Muutamaa asiaa en lakkaa ihmettelemästä: Miksi vieläkin elää se myytti, että nainen antaa ja mies saa? Että naiset ovat niitä pihtareita? ­

Ei se hitsinpimpulat noin ole! Työssäni näen, että naiset ja miehet ovat seksuaalisesti hyvin samankaltaisia. Molemmat haluavat ja ovat haluttomia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Välillä pariskuntia kuunnellessa minua hämmäs­tyttävät pienetkin asiat. Eikö kaikille olekaan selvää käydä iltaisin pesulla jo siksi, että nukkuu toisen vieressä? Ei pesulle kannata mennä vasta kun on tiedossa seksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikkein eniten minua kummastuttaa puhumisen vaikeus. Se myös surettaa.

Pariskunnat jakavat yhdessä elämänsä, mutta he ­eivät uskalla pyytää, koskettaisitko minua näin. Mie­lessä ­ehkä mietitään, että voi kun tekisit niin, mutta ­sitä ei ­sanota ääneen.

Jos toinen ei näytä ja kerro, mitä haluaa, miten kauan toisen pitäisi yrittää?

Orgasmi on löytynyt jopa 40 avioliittovuoden jälkeen.

Kun pariskunnat tulevat seksin takia terapiaan, yleisin kysymys on haluaminen. Mitä tehdä, kun haluaisin haluta, mutta en halua?

Toinen iso asia naisilla on orgasmi: Miksi tunnen niin vaimeasti? Opinko orgasmia koskaan?

Emme ala heti etsiä vastausta sängystä vaan siitä, ­mitä suhteeseen muuten kuuluu. Seksi oireilee ensimmäisenä myös silloin, kun vaikeudet ovat jossain ihan muualla. Jos on paha mieli, ei halua toista lähelle.

Ihan ensimmäiseksi yritän karsia pareilta väärät luulot. Monet kuvittelevat, että kaikilta sujuu esimerkiksi suuseksi. Ei se niin ole, joten siitä ei tarvitse ottaa paineita.

Itsetyydytyskin on joillekin vierasta. En patista siihen ketään, mutta kannustan. Muuten voi olla aika vaikea ymmärtää ja tietää, mistä itse nauttii.

Naiset kipuilevat paljon sitä, kuuluisiko heidän seksin aikana huutaa ja huohottaa. Ne mielikuvat on napattu kai elokuvista. Miehillä taas on vastuupaineita, että heidän pitäisi taidoillaan saada naiselle se kiljunta­orgasmi.

Silloin kerron, että kumppani on hyvä apu, mutta ­molemmat ovat vastuussa omasta orgasmistaan. Eikä ­sitä edes välttämättä tarvitse saada.

Jos orgasmin puute vaivaa, sitä voi opetella. Alkuun suosittelen omia sormia ja liukuvoidetta. Olen ohjannut myös naisten OO-ryhmiä. Kukin saa valita, tarkoit­taako lyhenne sanoja Orgasmi Omaksi vai Onnen Oivaltajat. On myös naisia, jotka orgasmin opittuaan sanovat, että tästäkö niin hirveästi vouhkataan.

Parasta työssäni on se, kun parit rohkaistuvat kertomaan toisilleen ajatuksiaan seksistä ja läheisyydestä. Silloin voi tulla se kaivattu orgasmikin. Monta kertaa se on löytynyt 20 vuoden avioliiton jälkeen, muutaman kerran jopa 40 vuoden jälkeen. Se on mahtavaa minullekin."  

Onko ammatistasi ollut hyötyä parisuhteissasi, Teija-Liisa Ranta?

”Vuorovaikutus- ja tunnetaidoissa ammatista on ollut apua. Silti ­yllätän itseni huutamassa pää punaisena kuin viisivuotias. Kun aloitin yhtä seurustelusuhdetta ja työni paljastui, mies totesi, ­että voi perkele, haluan tavallisen naisen. Mutta en minä ­suhteessa terapeutti ole.”

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2014. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla