Psykoterapeutti Maaret Kallion päivä: Olen kova jännittämään

AAMUT EIVÄT OLE parasta aikaani. Olen aamuvirkku, mutta ennen kuin saan jotain suuhuni, olen ärähdysherkkä.

Söin vakiosettini: jogurttia, vadelmia, pähkinöitä ja voileipää.

Poikkeuksellisen päiväni aloituksesta teki se, että menin joogaan heti, enkä vasta illalla. Ystäväni vetämä yin-jooga rauhoitti lepattavaa mieltäni.

Tulin joogatrikoissani kotiin. Työskentelen kotona päivän viikossa, ja silloin kirjoitan luentojani ja valitsen ja käsittelen niihin kuvia.

ETÄTYÖ SOPII minulle hyvin. Vedän verkkarit jalkaan ja alan hommiin.

Jos työnteko jumittaa, lajittelen hetken pyykkiä, ja pian ajatus luistaa taas.

Puhun viikonloppuna seminaareissa. Jännitys alkoi viritä vatsanpohjassa, kun valmistauduin niihin.

Olen kova jännittämään, mutta koska en yritä estää sitä, se ei saa minusta otetta.

Koska viikonloppuna on töitä, vietin tänään vähän väljemmän päivän. Ehdin tehdä pinaattilettutaikinankin muhimaan. Pinaattiletut ovat perheemme suurta herkkua!

Pinaattiletut puolukkahillolla, nam!

VARASIN AJAN fysioterapeutille, sillä polveni on oikkuillut jo jonkin aikaa. Kipu harmittaa, koska se estää minua juoksemasta.

Juostessa eivät liiku vain jalat, vaan myös ajatukset. Lenkeillä saan parhaat ideat blogia ja kirjojani varten.

Liikutun helposti. Liikutuksen värähdykset kulkivat tänäänkin lävitseni monta kertaa. Minua ilahdutti erityisesti lisääntyvä valo.

Olen kevätihminen. Rakastan aurinkoa niin että epäilen syntyneeni väärään maahan.

IKÄVÖIN ULKOMAILLA asuvaa siskoani, joka on minulle tosi rakas. Hänellä on syntymäpäivä, emmekä voi nyt viettää sitä yhdessä.

Odotan saavani upottaa sormet multaan. Aikeenani oli vaihtaa mullat pelargoneille, jotka ovat orkidean ohella lempikukkiani, mutta aika ei riittänytkään.

Puutarhapuuhailussa on jotain samaa kuin työssäni: tulokset tulevat joskus näkyviin vasta ajan kanssa.

Herkkää kasvuvauhtia ei voi hoputtaa, voi vain tukea ja ohjata oikeaan suuntaan. Sitä paitsi kuivuneiden lehtien nyppimisessä on jotain hyvin terapeuttista.

Taittoversio kirjasta on täällä!

ILOITSIN KIRJOISTA. Sain kustantajalta katsottavakseni taittoversion Lujasti lempeä -kirjastani, ja oli mahtavaa huomata, että sen kanssa ollaan jo näin pitkällä! Kirjan kirjoittaminen on raskasta, mutta minulle hyvin rakasta.

Lisäksi kannoin kirjastosta ison kirjakasan.

Ennen nukahtamista lueskelin Paavo Nurmesta kertovaa Yksin-kirjaa. Se käsittelee minulle läheisiä aiheita: juoksemista ja mielen kysymyksiä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2016.