Kai Lehtinen tietää, että itse tehdyllä lahjalla on paljon painoarvoa. Varsinkin, jos se on tehty sementistä.
KAIKKI ALKOI JOSKUS syyskuun alkupuolella. Olin palannut kotiin työreissulta. Pihalla oli muutama tyhjä sementtisäkki, ja tallirakennuksen vieressä näkyi kovettunutta sementtiä.
Seurasin jälkiä pannuhuoneeseen.
Näky oli omituinen. Koko pannuhuone oli täynnä kovettuvia sementtitekeleitä. Ämpäreiden päälle oli heitelty sementissä kasteltuja froteepyyhkeitä. Kuivunutta sementtiä oli saavissa, ja oli sitä roiskunut ympäristöönkin.
Menin ihmeissäni sisälle. Nainen, joka meillä asuu, tervehti ovella nopeasti ja riensi sotkuisissa vaatteissaan ulos. Kainalossaan hän kantoi vanhoja pyyhkeitä ja pöytäliinoja.
Huokaisin syvään. Tiesin, että nyt on taas keksitty jonkinlainen projekti, johon minäkin saan osallistua.
Seurasin naista pannuhuoneeseen ja sain kuulla, että tekeillä oli lyhtyjä. Niitä oli tarkoitus valmistaa joululahjoiksi, ja materiaalina käytettiin pyyhkeitä ja pöytäliinoja.
Voisi melkein sanoa, että sementtilapio karkasi käsistä.
IDEA SEMENTTITÖIHIN OLI tullut työkavereilta. Jos muilla harrastuksen mittasuhteet ovat samaa luokkaa kuin meillä, lyhtyjä taitaa olla kylällä pian joka toisessa pihassa.
Voisi melkein sanoa, että sementtilapio karkasi käsistä.
Ensimmäinen erä oli kuulemma mennyt pieleen, kun nainen, joka meillä asuu, oli sementin sijasta ostanut karkeaa kuivabetonia.
Seuraava kokeilu oli onnistunut, etenkin kun sementtiä oli tajuttu sekoittaa poraan kiinnitetyllä sekoittajalla. Sen seurauksena koko pora oli kuivuneen sementin peitossa, ja sitä oli mahdotonta sammuttaa, koska katkaisija oli jämähtänyt jumiin maksimiasentoon.
Tässä kohtaa minä osallistuin projektiin.
Miksiköhän parisuhteelle ei ole tehnyt hyvää valaa yhdessä esimerkiksi rakennusten perustuksia?
Puhdistin poran ja sain sen jälkeen aikani kuluksi sekoitella sopivan paksuista tavaraa. Kuulin, kuinka yhdessä tekeminen on mukavaa ja kuinka se tekee hyvää parisuhteellekin.
Jotenkin sitä kuravelliä sekoittaessani jäin kyllä miettimään, että miksiköhän parisuhteelle ei kaikkina näinä vuosina ole tehnyt hyvää valaa yhdessä esimerkiksi rakennusten perustuksia.
Täytyy pitää tämä mielessä ensi kerran kun kaivan betonimyllyn esiin.
Luvassa on paljon piparkakkutaloja kovempaa kamaa.
TEIMME SIEMENISTÄ syksyn mittaan vielä muunlaisiakin kynttilänalusia. Saunarakennuksen yläkerta alkaa olla täynnä erinäköisiä sementtitöitä, joita on maalattu, lakattu ja ties mitä.
Kaikkien tuttujemme kannattaakin varautua siihen, että perinteisiä piparkakkutaloja ei meiltä tänä vuonna tule lahjaksi. Luvassa on paljon kovempaa kamaa.
Koska meillä on monena vuonna tehty koko joulukuu piparkakkutaloja, olen jo tottunut puuhaan. Tänä vuonna rakennelmat vain ovat vähän erilaisia.
Aattoillan odotettu nautinto on, kun istahdan rauhassa saunan lauteille joulumuorin kanssa.
LAHJOJA TEHDESSÄ TULEE aina ajatelleeksi lahjan saajaa. Se kai on yksi itse tehtyjen lahjojen tarkoituksistakin. Itse tehdyillä lahjoilla on myös paljon painoarvoa, varsinkin kun ne on tehty sementistä.
Toisinaan ajattelen ennen joulua, että voi kunpa voisin ohittaa koko juhlan vähin äänin. Joka puolella näkyvä kaupallistunut joulunvietto ahdistaa ja haluaisin osallistua siihen mahdollisimman vähän.
Mukavinta joulussa on se, että ainakin meillä koko perhe viettää sitä vielä yhdessä.
Aattoillan odotettu nautinto on, kun pääsen illalla myöhään istahtamaan rauhassa saunan lauteille joulumuorin kanssa. Viimeistään silloin joulurauha asettuu mieliin.
Eri asia on se, mihin sitä itsensä tänä vuonna joulusaunan jälkeen kuivaa. Jäiköhän niitä pyyheliinoja yhtään jäljelle vai tuikkivatko ne kaikki sementtiin käärittyinä lyhtyinä sukulaisten, ystävien ja naapurien pihoilla?
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 23/2014.
