Tuunaset remontoivat romutalosta kaunottaren Loviisassa

Kaikki alkoi 20 vuotta sitten siitä, että Marja-Leena Tuunanen luki ruotsalaista sisustuslehteä. 

"Näytin Juhanille idyllisen talon kuvan Sköna Hemistä ja sanoin, että etsipäs minulle tämmöinen. Hän selaili muutenkin aina Hesarin asuntosivuja."

Tuolloin pariskunta asui Helsingin Käpylässä ja vietti kesiä Kuopiossa. Marja-Leena haaveili vanhasta talosta kohtuullisen mökkimatkan päässä.

"Emme osanneet kuvitella työn määrää."

Pian Juhanin silmiin osuikin houkutteleva myynti-ilmoitus: romanttinen 1700-luvun talo Loviisassa oli ollut kaupan jo vuoden päivät. 

Juhani ja Marja-Leena lähtivät asuntonäyttöön. Kun he astuivat saliin, Marja-Leena oli myyty,

"Kun näin valkoiset kaakeliuunit, tiesin, että voisin laittaa tänne värikkäät seinät, jollaisia olin ihaillut. Tämän me otamme, minä sanoin", Marja-Leena kertoo.

Täydellinen heräteostos syntyi sillä sekunnilla.

"Emme pysähtyneet miettimään, miten monta rakennusta tässä on pelastettavana. Emme osanneet kuvitella työn määrää, vaikka se oli tavallaan näkyvissä."

Loviisan saaressa olevasta empiretalosta on pitkän työrupeaman aikana tullut Marja-Leena ja Juhani Tuunaselle rakas.

Mahtava muttei mahdoton

Tuunasten empiretalo sijaitsee saaressa Loviisanjoen länsihaarassa. Se on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen taitteessa vielä vanhempien upseerikasarmin perustusten päälle. Kuisteineen talossa on noin 160 neliötä. Mitta ei ole tarkka eikä sen ole niin nokonuukaakaan. 

"Talon suunnittelijasta ei ole tietoa. On paljon mahdollista, että joku on piirtänyt sen tupakka-askin kanteen", Juhani arvelee.

Tilaa on sopivasti ihmisille, mutta liian vähän tavaroille. Onneksi pihalla on aitta ja kesähuone. 

Talon kylkiäisenä saatiin myös samalle tontille 1850-luvulla rakennettu vanha kauppa.

"Kun tulimme Loviisaan, meistä tuntui kuin olisimme tulleet ulkomaille. Täkäläiset olivat sitä mieltä, ettei ainakaan kukaan loviisalainen olisi niin hullu, että ostaisi tällaisen romutalon", Marja-Leena muistelee.

Tuunasten pihalla tuoksuu ja kukoistaa.

Ennen muuttoaan Tuunaset eivät ymmärtäneet vanhoista hirsitaloista mitään. Vuosi vuodelta he oppivat lisää taloa kunnostaessaan.

Kesät kuluivat puutarhassa, mutta sadepäivinä ja syysmyrskyillä pariskunnalla on ollut aikaa muuttaa taloa kodiksi: paikata kattoa, kiskoa lattianauloja, hioa, maalata ja tapetoida. 

"Mitä teemme 30 pöytäliinalla, jos vielä muutamme?"

Helsingin-kodissaan mustavalkoista sisustusta suosineet Marja-Leena ja Juhani innostuivat väreistä. Empiretalo vaati ilottelua, boordeja, verhoja, koristeellisia verhotankoja ja pitsejä.

"Laitoimme tänne niin runsaasti kaikkea, että välillä kävi mielessä, mitä teemme 30 pöytäliinalla, jos vielä muutamme", Marja-Leena sanoo.

Empiretaloon sopivat verhot, pussikruunut ja kukallisella kankaalla verhoillut kalusteet. Tässä talossa ei arvaisi, että Tuunasten edellinen koti oli mustavalkoinen

Ei koskaan valmista

Työ vanhan talon kanssa ei lopu koskaan. Kun toisessa päässä tulee valmista, toisesta päästä pitää taas aloittaa. Joskus voi mennä sisältä puutarhatöihin huilaamaan. Vaikeimmat hetket ovat jo karsiutuneet Tuunasten mielestä.

Talon hankinta sai Marja-Leenan kouluttautumaan koristemaalariksi Sinikka Siekkelin kurssilla. Juhani taas opiskeli perinnekorjausta alan kirjoista. Molemmat kävivät verhoilukurssin.

Marja-Leena on kuvioinut pönttöuuneja maalaamalla niihin kukkia ja miehensä lempiastiaston Dianan kuvioita. Verannan seinämaalauksissa kukkivat oman pihan kukat, ja joillakin lattioilla voi vaikka hypätä ruutua.

"Loviisassa ei tarvitse käydä huonekalukaupassa."

Rokokoosohva maksoi bonukset

Persoonallinen sisustus on peräisin kirpputoreilta, huutokaupoista, antiikkimessuilta, naapureilta ja Loviisan torilta.

"Loviisassa ei tarvitse käydä huonekalukaupassa. Täytyy laittaa vain sana kiertämään puutteesta, niin kyllä tavara jostakin ilmestyy", Juhani väittää.

"Vain rokokoosohva ja -pöytä tulivat meille kalliiksi, koska en kyydissä olleen sohvan takia peruuttaessani nähnyt toista autoa. Siinä menivät bonukset."

Seitsemän vuoden kesämökkeilyn jälkeen Marja-Leena ja Juhani jäivät pois työelämästä ja ovat nykyään loviisalaisia, jotka käyvät välillä Helsingissä kaupunkilomalla. 

Tuorein remonttikohde on suloinen kesähuone, joka on toiminut ennen sikalana ja kanalana. Siellä Marja-Leena on lukenut tänä kesänä runoja ja Juhani ottanut päivätorkkuja. 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2014.