Elämäänsä tyytyväiset elävät muita pidempään. Myönteinen mieli tuntuu jopa luissa.
"Olen vuosikymmenet väittänyt, että minä en vanhene. Nyt olen huomannut, ettei se valitettavasti pidä paikkaansa", sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne, 65.
Vanhenemisen huomaa pienistä asioista. Kun Valvanne kesällä souti tutun saaren rantaan mustikkaan, hän ei meinannut pysyä pystyssä rantakivillä. Tasapaino tekee tepposet yhä herkemmin. Myös päiväunet maistuvat useammin. Unen tarve ei vanhemmiten varsinaisesti kasva, mutta uni muuttuu pirstalaisemmaksi.
"Kun täytin 60, katsoin Helsingin kaupungin tilastokirjasta, että minulla on keskimäärin 19,5 vuotta elinikää jäljellä. Ajattelin, että nyt on tehtävä kaikki mitä voi, jotta toimintakyky ja terveys pysyvät mahdollisimman hyvänä", Valvanne sanoo.
Vinkkejä onnelliseen vanhenemiseen hän jakaa keväällä ilmestyvässä kirjassaan Vierivä kivi, jonka hän kirjoitti yhdessä toimittaja Lotta Tuohinon kansa.
Ennen kaikkea vanheneminen on korvien välissä, Valvanne uskoo.
Myönteisillä menee paremmin
Jokainen vanhenee, mutta suhtautuminen siihen on itsestä kiinni. Joku alkaa jarrutella, pohtia mitä oman ikäisen ihmisen kuuluu tehdä tai jättää tekemättä. Jaakko Valvanteen vanheneminen sai havahtumaan ja kääntämään uuden vaihteen silmään. Hän on ottanut aktiivisen asenteen.
"On harmillista, että ihminen vanhenee. Mutta koska en voi sille mitään, teen kaiken minkä voin, jotta ikääntymisestä tulee mahdollisimman hyvää. On paljon itsestä kiinni, millainen vanhuus odottaa."
Yhdessä Valvanteen johtamassa tutkimusprojektissa ikääntyneiltä kysyttiin, onko heillä tulevaisuuden suunnitelmia ja tuntevatko he itsensä tarpeelliseksi. Tuloksista ilmeni, että elämään myönteisimmin suhtautuvat myös elävät pidempään.
"Optimismi ennakoi elinvuosia. Jos on tulevaisuuden suunnitelmia, ei kärsi masennuksesta eikä yksinäisyydestä, elää todennäköisesti pidempään."
Mielenkiintoinen sivuhuomio toisesta tutkimuksesta on, että elämäntyytyväisyys näyttää vaikuttavan myös luuntiheyteen. Luut voivat siis paremmin, jos mielikin voi.
Varaudu vanhuuteen
Ikääntymiseen varautuminen kannattaa Valvanteen mukaan aloittaa mahdollisimman varhain. Terveys säilyy sitä paremmin, mitä aikaisemmin on aloittanut säännöllisen liikunnan ja terveellisesti syömisen.
Monen liikunta tyssää ruuhkavuosiin, kun töiden, perheen ja muiden rientojen väliin jäävän ajan viettää mieluummin vaikka kirjan kanssa sohvalla kuin hikilenkillä.
Niin kävi Valvanteellekin. Kuusikymppisenä hän ymmärsi, ettei liikunnan aloittamista enää voi lykätä. Hän aloitti hyötyliikunnan ja kävelee nykyään 5–10 kilometriä päivässä. Istumisen hän on lopettanut lähes kokonaan. Kokouksissakin hän seisoo.
Toteuta haaveesi
"Omat haaveet pitää toteuttaa ennen kuin elämä loppuu. Pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä", Valvanne neuvoo.
Hän oli jo vuosia seurannut vierestä, miten vanhat opiskelutoverit loivat akateemista uraa samalla, kun hän itse toimi vanhusten palveluiden johtajana Espoossa. Akateeminen ura oli opiskeluaikana ollut hänenkin haaveensa.
Valvanne oli jo osa-aikaeläkkeellä, kun Tampereen yliopistossa avautui geriatrian professuuri. Hän haki paikkaa – ja sai sen.
”En tule koskaan olemaan katkera siitä, ettei minusta tullutkaan opettaja-tutkijaa. On hienoa, että vielä kuusikymppisenä voin tehdä uusia liikkeitä työelämässä.”
Pienempiäkin haaveita kannattaa toteuttaa ja hakeutua mielihyvää tuottavien asioiden äärelle, kuten vaikka mustikkaan saareen.
Tasapainoakin voi treenata siinä sivussa. Valvanne harjaa hampaansa yhdellä jalalla seisten.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/2016.
