Kirjailija Milja Kaunisto: "Jatkuva laihduttaminen kertoo tarpeesta miellyttää muita"

Jos kirjailija Milja Kaunisto antaisi tyttärilleen Lydialle, 7, ja Alfhildille, 3, elämänohjeen, se kuuluisi jotenkin näin:

Kultaseni, sinun ei tarvitse olla erityisen kaunis. Ulkonäölläsi ei ole hirveästi merkitystä. Ei niin paljon kuin isompana ehkä kuvittelet, eikä niin paljon kuin muut sinulle uskottelevat.

Kauneus on peli, jota et voi voittaa. Kukaan ei voi. Päätä siis olla pelaamatta sitä. Tee asioita. Heittäydy. Pidä itsestäsi huolta ja pääsi pystyssä.

"Jos tuon kaiken saisin opetettua, olisi aika kova juttu", Milja sanoo.

"Ulkonäköpaineet ovat nykyisin paljon rajumpia kuin minun teini-iässäni. Kun tyttö laittaa kuvansa nettiin, jokaisella on oikeus kommentoida häntä miten rumasti tahansa. Nuori nainen on ikään kuin muiden omaisuutta, ja hänellä on velvollisuus näyttää hirveän hyvältä. Minusta se on raivostuttavaa."

Milja asuu lastensa ja miehensä Petterin kanssa Etelä-Ranskan maaseudulla, pienessä, keskiaikaisessa Villecomtalin kylässä. Televisiota kotona ei ole, koska Milja ei halua, että Lydia ja Alfhild katsovat mainoksia.

"Haluan suojella heitä kauneusnormeilta niin kauan kuin voin. Mutta seksistä aion puhua suoraan heti, kun he alkavat kysellä."

Isän kolme seksiohjetta

Kun Milja Kaunisto julkaisi vuonna 2013 ensimmäisen romaaninsa, Synnintekijän, muutama kirjakauppias kieltäytyi ottamasta sitä hyllyynsä. Keskiajalle sijoittuvat seksikohtaukset oli kirjoitettu kuulemma liian ronskisti.

"Kirjoitan seksistä suoraan ja häpeämättömästi. En suostu vaaleanpunaisiin kiertoilmauksiin,"

Tänä keväänä Milja julkaisi neljännen romaaninsa, Luxuksen. Se kertoo väkivaltaisen tarinan Ranskan vallankumousvuosilta ja sijoittuu osittain bordelliin. Ja kyllä, seksi on jälleen roisia.

Se saattaa johtua lapsuudesta. Kun Milja oli nuori tyttö, hänelle ei puhuttu kukista ja mehiläisistä, vaan seksistä.

Isä Pasi Kaunisto antoi Miljalle kolme neuvoa:

1. Pidä huolta ehkäisystä. Mies ei välttämättä pidä.

2. Jos pääset täysi-ikäiseksi niin, ettet tule raskaaksi etkä saa tauteja, kaikki on hyvin.

3. Ota kuka tahansa, kunhan et muusikkoa, etkä ainakaan basistia. Basisti puhuu vaikka buddhismista, jotta saa sinut sänkyyn.

Milja noudatti neuvoista vain kahta ensimmäistä.

"Totta kai menin naimisiin basistin kanssa."

Milja ei omista kännykkää, vaan käyttää lankapuhelinta. "En halua roikkua sosiaalisessa mediassa. Elämä muuttuu kulissiksi, jos siitä pitää raportoida jatkuvasti Facebookissa."

Pasi tiesi mistä puhui, olihan hän entinen basisti. Sittemmin hänestä oli tullut suosittu iskelmälaulaja, joka heitti satoja keikkoja vuodessa ympäri Suomea.

Keikoillaan Pasi näki, kuinka helposti hyvännäköiset nuoret miehet jallittivat tyttöjä. Miljalle hän sanoi suoraan, että poikia kiinnostaa ensisijaisesti seksi.

"Toisaalta äitini muistutti, että yhtä lailla seksi kiinnostaa myös nuoria naisia ja saakin kiinnostaa. Vanhemmiltani opin, että seksi on hyvä ja tärkeä asia, eikä siinä ole mitään hävettävää."

Kuvataiteilija Irmeli Kaunisto oli seurustellut Pasinsa kanssa 14-vuotiaasta asti. He pussailivat ja halailivat toisiaan myös lasten nähden, ja Miljasta se oli ihanaa.

"Ajattelin aina, että tuollaisen suhteen minäkin isona haluan. Lopulta sainkin sen. Olemme Petterin kanssa ihan samanlaisia pussailijoita kuin vanhempani", Milja sanoo.

"Kuulin isältäni muusikoiden takahuonejutut jo nuorena, ja olen siitä pelkästään kiitollinen. Jos vanhemmat eivät kehtaa puhua seksistä, miten lapsi ikinä oppii suhtautumaan siihen rennosti ja luontevasti?"

Kainostelua pimeässä

14-vuotiaana Milja rakastui. Kohteena ei ollut poika vaan Ranska. Vanhemmat olivat ostaneet Keski-Ranskan maaseudulta loma-asunnon. Sen ympärillä kohosivat keskiaikaiset linnat, tuhatvuotinen historia leijui ilmassa. Milja ihastui niin, että muutti 17-vuotiaana Ranskaan yksin. Hän aloitti lukion paikallisessa sisäoppilaitoksessa, jonka makuusaleissa opettajat vahtivat kuria karttakeppi kourassa.

"Viihdyin erinomaisesti, sillä kuvittelin itseni romanttisen tyttökirjan kärsiväksi sankarittareksi."

Kun Milja alkoi seurustella, hän jutusteli ranskalaispojille rempseään takahuonetyyliin, jonka oli kotona oppinut. Se sai tiukan, katolisen kasvatuksen saaneet pojat punastumaan.

"Monille pojille seksi olikin tabu. Siitä ei voinut puhua, sen aikana oli sammutettava valot ja toimittava kaikin puolin salakähmäisesti. Yllätyin. En ollut tajunnut, että seksiä voisi myös hävetä."

Suomessa Milja oli ollut lukutoukka, joka poistui kotoaan vain kouluun tai pianotunneille. Kun isä oli keikoilla, äiti ja Milja musisoivat, maalasivat ja kokkasivat yhdessä. Olohuoneessa oli telkkari, mutta sitä ei katsottu.

"Äiti opetti minulle, miten haltioidutaan. Jos jokin maisema, ruoka tai musiikki sykähdytti kauneudellaan, sitä oli syytä hehkuttaa tosissaan, sanoa ai ihanaa ja seota innostuksesta", Milja sanoo.

Vanhempien mielestä Milja oli aina ihana ja sopiva, näytti hän miltä tahansa.

"Lapsena tuskin edes tajusin, että minulla oli ulkonäkö. Niin vähän se minua kiinnosti."

Ranskassa kaikki muuttui. Milja oli koulunsa ainut blondi, ja treffipyyntöjä alkoi sadella.

"Hämmennyin. En ollut tottunut siihen, että vieraat ihmiset kommentoivat ulkonäköäni. Aloin miettiä, miten pukeudun ja käyttäydyn, ja olin hetken ihan sekaisin."

"Tyttäreni ovat syntyneet maailmaan, jossa naiselta vaaditaan yhä enemmän. Haluan varustaa heidät sanan säilällä ja tiedon kilvellä."

Tarjolla kauneusleikkaus

Lukion jälkeen Milja päätti toteuttaa haaveensa. Hän ryhtyi pianisti-laulajaksi, sävelsi omat folk-jazzkappaleensa, muutti Pariisiin ja alkoi keikkailla ravintoloissa.

Vuokrat olivat korkeat ja rahat tiukoilla.

"Olin kuvitellut, että olisi romanttista sävellellä ja kärsiä nälkää baskeri päässä pariisilaisessa ullakkokopissa. Oikeasti se oli ihan kamalaa."

Pahinta keikkailussa oli humalaisten ehdottelu. Kuten kerran pianobaarissa, Ritz-hotellin vieressä.

Sinä iltana Milja aloitti keikkansa iltakymmeneltä. Hän lauloi ja säesti itseään pianolla, vitsaili ja hymyili kuulijoilleen, niillekin joiden katsetta viini jo sumensi.

Kun keikka aamuviideltä loppui, Miljan luo käveli kalliiseen pukuun pukeutunut sveitsiläinen liikemies.

"Huomasin kyllä, miten hymyilit ja katselit minua koko illan", mies sanoi.

"Lähdetkö kanssani Ritz-hotelliin? Korvaan hyvin."

Milja ei yllättynyt. Lauloipa hän Pariisissa tai Tampereella, keikan jälkeen hänen ympärilleen liimaantui parvi miehiä. Kaikki olivat humalassa. Moni yritti koskettaa, useimmat ehdottivat seksiä.

Sveitsiläismies ei ollut poikkeus. Hän oli tavallinen mies, joka ehdotteli tavallisia, ja juuri se raivostutti Miljaa.

"Ei kiitos", Milja vastasi.

"Sitä paitsi hymyily kuuluu ammattiini. Miten voisin esiintyä hymyilemättä?"

Mies ei vastannut vaan paransi tarjoustaan.

"Sinulle näyttää kertyneen hieman ikää. Voisin maksaa kauneusleikkauksesi. Miten olisi?"

Ei mitenkään, kolmikymppinen Milja mietti, mutta miehellä oli vielä yksi kysymys:

”Madame, ettekö todellakaan halua nähdä kaunista vartaloani?”

Laulujen loppu

Milja ei todellakaan halunnut nähdä sveitsiläismiehen kaunista vartaloa. Aivan yhtä vähän hän halusi nähdä niiden suomalaismiesten kauniita vartaloita, jotka hoipertelivat Suomen-keikkojen jälkeen toiveikkaina ja oluenhajuisina hänen ympärillään.

"Shown vetäminen kuuluu laulajan työhön. Jotkut tulkitsevat sen väärin, henkilökohtaiseksi flirttailuksi."

Keikan jälkeen moni mies tuli ehdottamaan yhteistä yötä. Kun Milja kieltäytyi, osa ei uskonut vaan seurasi kintereillä.

"Kähmiminen ei imartele vaan pelottaa. Joskus nuorempana mietin, pitäisikö minun leikata hiukseni ja piiloutua säkkiin. Se, että joutuu peittelemään itseään väkivallan tai väärinkäsityksen pelossa, on aivan takapuolesta."

Pelottavin tilanne sattui Pariisissa. Miljan kimppuun käytiin kadulla. Miehet tönivät ja veivät taskusta lompakon.

"Sen jälkeen muutuin kovaksi. Lakkasin hymyilemästä enkä enää puhunut tuntemattomille. Metrossa tuijotin eteenpäin tyly ilme kasvoillani. Tympeydestä tuli suojakuoreni."

Vuosi ahdistelun jälkeen Milja ja Petteri muuttivat Pariisista maaseudulle. Milja sai kaksi tytärtä ja tajusi, ettei halua jatkaa enää työtään keikkalaulajana.

Hän alkoi kirjoittaa. Ennen romaaniaan hän oli kirjoittanut 38 päiväkirjaa.

"Nelikymppinen nainen on levy-yhtiöiden mielestä ikäloppu, mutta kirjoja voin kirjoittaa kuinka vanhaksi tahansa. Tarinat odottavat päässäni valmiina."

Kanna kohtalo ylpeästi

Kesken haastattelun Milja bongaa kahvilan ikkunalaudalta kasan lehtiä. Kansiotsikoissa lukee: Parhaat askelkyykyt pepputreeniin. Polttava kyykkyhiit. 24 tapaa polttaa rasvaa.

"Mikä ihme tämä suomalaisten fitnessbuumi on? En tunne yhtään ranskalaisnaista, joka kävisi kuntosalilla. Ainakaan ilman korkokenkiä."

Pariisilaisnainen ei piittaa lihaksista, mutta hoikkuus on elinehto. Moni saattaa näyttää takaapäin 20-vuotiaalta, mutta kun nainen kääntyy, näkyvät 75-vuotiaan kasvot.

Miljaa kilojen tarkkailu ei kiinnosta. Jos hän saisi päättää, hän poistaisi suomen kielestä sanan ’itsekuri’. Se on ymmärretty hänestä niin väärin.

"Jatkuva laihduttaminen ja itsensä rääkkäys eivät kerro upeasta itsekurista, vaan tarpeesta miellyttää muita", Milja sanoo.

"Ihailtavaa itsekuria on minusta se, että kantaa itsensä ja kohtalonsa ylpeästi. En innostu juoksumatosta, mutta tahdonvoimastani se ei kerro mitään. Ilman itsekuria en pystyisi tekemään päivääkään kirjailijan työtä."

Aika mahtava nainen

Lastensa syntymän jälkeen Milja katsoi peiliin ja ajatteli: oho, tältäkö minä nyt sitten näytän. Kiloja oli kertynyt vaivihkaa, enemmän kuin koskaan.

Hän kysyi itseltään, oliko mielestään yhä tarpeeksi kivannäköinen. Vastaus oli joo, kyllä minä kelpaan.

Seuraavaksi hän kysyi Petteriltä, vieläkö tämä jaksaisi katsella häntä. Vastaus oli kyllä.

"Olen hedonisti, elämästä nautiskelija. Haen joka lauantai lähileipomostamme lämpimiä suklaavoisarvia."

"Tajusin, etten ole enää se lukiolaistyttö, joka joskus olin. En voi palata siihen aikaan, eikä minun tarvitse. Olen sopiva juuri tällaisena", Milja sanoo.

"Tykkään pitää itsestäni huolta, syödä luomuruokaa ja vaeltaa vuorilla. Mutta nautin myös juustoista ja jälkiruoista. Elämä on minusta liian lyhyt kalorien laskemiseen."

Kun Milja tammikuussa täytti 40, hän järjesti ystävilleen burleskinaamiaiset. Itse hän pukeutui smokkiin ja korsettiin.

40 on hänestä mahtava ikä. Mahtavaa on muun muassa se, etteivät miehet enää ehdottele limaisia baarissa.

Milja on miettinyt, johtuuko se siitä, että vanhempaa naista kunnioitetaan enemmän. Ainakaan se ei johdu siitä, ettei vanhalla voisi olla enää viehätysvoimaa.

"Minusta tuntuu, että kun täytin 40, seksuaalinen vetovoimani palautui takaisin itselleni. Omistan sen nyt itse, enkä ole enää kenenkään muun omaisuutta. Se on mieletön helpotus", Milja sanoo.

"Tässä iässä ei tarvitse enää varoa. Ei väärinkäsityksiä eikä sitä, miellyttääkö muita. Siksi monet vanhat naiset säteilevät itsevarmuutta."

Se Miljaa surettaa, että niin moni nainen ja mies on armoton itseään ja vartaloaan kohtaan.

"Terveys on tärkeää, mutta miksi sykemittari pitää viedä sänkyynkin? Jos tarkkailee itseään peilistä ja puristelee vatsamakkaroitaan makuuhuoneessakin, miten koskaan voisi nauttia ja antautua tunteiden vietäväksi? Seksikkyys ei synny kiinteistä vatsalihaksista, vaan itsevarmuudesta. Siitä, että uskoo olevansa aika mahtava, vaikka pakarat voisivatkin olla vähän kiinteämmät."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerosa 7/2016.