Omien toiveiden kertominen on tärkeää, mutta on myös hyväksyttävä, ettei puoliso välttämättä halua muuttua minun toivomaani suuntaan.
Olen nelikymppinen perheenäiti ja haluan tuoda erilaisen näkökulman kirjoituksiin, joissa pohditaan puolisoiden oman tilan tarvetta.
Keskustelun merkitystä ja omien toiveiden kertomista ei pidä aliarvioida, mutta minusta on tärkeä hyväksyä, ettei puolisoni välttämättä halua muuttua toivomaani suuntaan.
Olemme olleet yhdessä parikymppisistä, ja suhteemme toimii edelleen hyvin. Mieheni tietää, että toivoisin hänen viettävän kanssani aikaa iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Mies haluaa kuitenkin tehdä muuta. Koska seksille onneksi löytyy aikaa, annan asian olla. Olen tyytyväinen, ettei hän lähde ryyppäämään ja hyväksyn tilanteen.
Melkein tärkeämpää kuin tulla toimeen puolisonsa kanssa, on tulla toimeen omien haaveidensa ja itsensä kansa. Silloin elämä parisuhteessakin kevenee, eikä puoliso ole vastuussa siitä, olenko minä onnellinen.
Maru
