Veljeni on töissä määrätietoinen johtaja, mutta kotona hän on vaimon pomottama tossu.
Veljestäni on tullut 15 vuoden avioliiton aikana klassinen tohvelisankari. Työssään hän on määrätietoinen johtaja, mutta kotona täysi tossu.
Heillä on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja mietin, millaisen mallin lapsetkin saavat parisuhteesta, jossa nainen vaihtaa mieltään miten sattuu, kiukuttelee ja mököttää, ja mies yrittää totella kaikin tavoin lepytelläkseen häntä.
Veljenvaimo loukkaantui kolme vuotta sitten appivanhemmilleen ja on sen jälkeen kieltäytynyt tapaamasta heitä, eikä suostu keskustelemaan asiasta. Hän mököttää joka kerran, kun mies ottaa lapset mukaan mennessään käymään vanhemmillaan. Usein veljeni käy yksin, koska ei halua riitaa.
Tilanne on mennyt pahemmaksi vuosi vuodelta. Olen miettinyt, odottaako veljenvaimo, että mies lyö lopultakin nyrkkiä pöytään ja ottaa paikkansa miehenä perheessä ja parisuhteessa? Vaikka tätä ei kai saisi nykyisin sanoa, uskon, että moni nainen haluaa vahvan miehen, jota ei pysty pompottamaan - ei tyrannia, mutta molemminpuolista tasavertaisuutta edellyttävän kumppanin.
Mietin, miksi veljeni suostuu tuohon. Vielä enemmän suren, kun näen vanhempieni pahan mielen. He eivät tiedä, mistä veljenvaimo suuttui, eikä asia ole heille selvinnyt. Onko tässä sivustakatsojilla mitään tehtävissä?
Kälyinen huolestunut
