Jo lapsuudesta muistan, miten minua ärsytti äitini tapa viestiä ilmeillä ja huokauksilla.
”Kyllä sinun olisi pitänyt tietää, mitä minä haluan”, kahdeksankymppinen äitini sanoo. Minä kiristelen hampaitani.
Jo lapsuudesta muistan, miten minua ärsytti äitini tapa viestiä rivien välistä ilmeillä ja huokauksilla. Kun häneltä kysyi, mikä hätänä, hän sanoi, ettei mikään. Samalla koko marttyyriolemus viestitti, että en ollut toiminut niin kuin hän toivoi.
Päätin, että isona en ikinä toimi kuten äitini. Kuinka ollakaan, yksi ensimmäisistä poikaystävistäni sanoi minulle, että jos joku rassaa sinua, niin kerro, sillä en osaa lukea ajatuksiasi. Olin siis huomaamattani jatkanut samaa piiloviestintää kuin äitini. Onneksi poikaystävä kieltäytyi olemasta manipulointini kohde. Opin kerralla, enkä ole jatkanut sanatonta valittamista.
Äitini jatkaa viestimistä rivien välistä. En usko, että hän koskaan lopettaakaan – ja minä kiristelen hampaitani.
Tytär
