Vappu kuuluu kaikille, niin kuin kevätkin. Mutta nostaisiko tänä vappuna maljan työväelle, opiskelijoille vai tuhat vuotta sitten kuolleelle abbedissalle?
1 Pyhä vappu
Nykyisin vappu voi tehdä ihmisen kipeäksi, ainakin jos vilustuttaa itsensä kylmässä kevätsäässä, mutta kaikkien aikojen ensimmäisellä Vapulla oli parantavia voimia.
Pohjoismaiden ja Baltian vappu on näet saanut nimensä oppineesta nunna Walpurgasta, joka lähti 700-luvulla Englannista käännyttämään Germanian pakanoita.
Walpurgasta tuli vesikauhuisten suojelupyhimys.
Walpurga eteni abbedissaksi ja kuoli noin vuonna 779. Sata vuotta myöhemmin hänen luunsa siirrettiin baijerilaiseen Eichstättiin 1. toukokuuta, ja ihme tapahtui: haudasta alkoi valua parantavaa öljyä.
Sittemmin Walpurgasta tuli paitsi vapun kantaäiti myös vesikauhuisten suojelupyhimys.
2 Paha vappu
Germaaniheimojenkin parissa on juhlittu Walpurgaa jo ammoisista ajoista. Heidän juhlissaan syntyi käsite Walburgisnacht eli Valpurin yö.
Se osui huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen päivän väliseen yöhön eikä ollut kiva juttu. Germaanit uskoivat, että tuona yönä noidat kokoontuvat juhlimaan sapattia ja odottamaan paholaista paikalliselle Kyöpelinvuorelle.
Noitia karkotettiin ajan tavan mukaan tulella. Saksan vappujuhlissa poltetaan kokkoja vielä nykypäivänäkin.
3 Villi vappu
Ennen kristinuskoa viikingit tapasivat pitää hedelmällisyysjuhlaa huhti-toukokuun vaihteessa, kun luontokin alkoi heräillä lisääntymään.
Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miksi meidän vappuumme kuuluu sima, mutta yhteys voi hyvinkin löytyä viikinkien bakkanaaleista. Sima kun oli myös heidän juhlajuomansa, joskin viikingit valmistivat sen eri reseptillä.
Viikinkisima oli tymäkkää tavaraa.
Viikinkisiman raaka-aineita olivat hunaja, vesi ja hiiva, ja sitä ryhdyttiin nauttimaan vasta vuoden kypsyttelyn jälkeen. Siinä vaiheessa se oli jo tymäkkää tavaraa sekä maultaan että vaikutuksiltaan.
Keskiajalla viikingit kesyyntyivät ja vaihtoivat hedelmällisyysriehan pyhän Valborgin juhlimiseen. Kokot alkoivat palaa vappuna myös Ruotsissa.
4 Lakkovappu
Yhdysvalloissa ammattiliitot olivat 1800-luvun lopulla sitä mieltä, että 10–16 tunnin työpäivä kurjissa ja hengenvaarallisissa oloissa oli liikaa. 1. toukokuuta 1886 sikäläinen työväki aloitti yleislakon, joka väkivaltaisten käänteiden jälkeen johti kahdeksantuntiseen työpäivään.
Toukokuun ensimmäisestä tuli sittemmin työläisten juhla ja virallinen vapaapäivä kymmenissä maissa, mutta työväen vapun syntymäsijoilla Yhdysvalloissa Labor Day siirrettiin syyskuuhun. Hallintoa hirvitti vapun yhdistyminen kansainväliseen työväen liikehdintään ja kommunismiin.
5 Lakkivappu
Ruotsalaiset ylioppilaat alkoivat käyttää valkoista lakkia oppilaskuntansa tunnuksena 1800-luvun puolivälissä. Lakista syntyi erilaisia versioita. Muun muassa Lundin yliopistossa oli eri lakkimallit kesää ja talvea varten. Opiskelijat vaihtoivat talvilakin juhlallisin seremonioin kesälakkiin – kuinkas ollakaan – 30. huhtikuuta.
Lakkipäisiä haukuttiin ruotsinmaalaisten matkijoiksi.
Mitä ruotsalaiset edellä, sitä suomalaiset perässä. Vuonna 1865 neljä helsinkiläistä ylioppilasta teetti itselleen samettilakin. He pasteerasivat uusissa päähineissään vappuna Kaisaniemessä, jossa siihen aikaan tavattiin juhlia lukukauden päättymistä. Kateelliset alkoivat välittömästi haukkua heitä ruotsinmaalaisten matkijoiksi.
Haukuista huolimatta lakin käyttö yleistyi nopeasti. Vuoden 1868 vapuksi myytiin jo 200 lakkia.
1950-luvulle saakka ylioppilaat käyttivät ylioppilaslakkia kesäpäähineenä, jonka käyttöaika alkoi vapusta ja päättyi syyskuun loppuun.
