Luokanopettaja ja apulaisrehtori Sari Luukkonen on työssään huomannut, millaisia sosiaalisia taitoja lapset tarvitsevat. Mitä taitoja vanhempien pitäisi vaalia myös kotona?
1. Myönteisyys
”Hei” ja ”kiitos”. Pieniä sanoja, mutta isoja sosiaalisia taitoja, jotka jokaisen kannattaa opetella – ja opettaa myös lapsilleen.
”Myönteinen vuorovaikutus perustuu siihen, että mennään positiivisen kautta. Jos joku toimii mainiosti, osataan kiittää”, luokanopettaja Sari Luukkonen sanoo.
Luukkonen työskentelee apulaisrehtorina Kesämäen koulussa Lappeenrannassa. Työssään hän on huomannut, että sosiaaliset taidot ovat tärkeitä lapsille paitsi koulussa jaksamisen myös kasvamisen kannalta.
Taitoja harjoitellaan koulussa, mutta harjoittelua voi tukea ja jatkaa myös kotona, Luukkonen muistuttaa.
2. Tunteiden tunnistaminen
Yksi lapsen tärkeimmistä sosiaalisista taidoista on Luukkosen mukaan taito tunnistaa tunteita: Kaveri hymyilee, koska hän on iloinen. Minua itkettää, koska loukkaannuin.
”Sen avulla lapset oppivat tunnistamaan toistensa tapoja, luonteenpiirteitä, eleitä ja sitä, mitä toinen toiminnallaan tarkoittaa.”
Tunnetaitoja opetellaan Luukkosen työpaikalla Kesämäen koulussa esimerkiksi katsomalla kuvia ihmisistä ja keskustelemalla yhdessä, millainen ilme kussakin kuvassa on.
”Vanhemmat voivat sanoittaa tunteita ja arkisia tapahtumia lapselle kotonakin.”
Samaa voi jatkaa helposti arjen askareiden keskellä myös kotona, Luukkonen sanoo.
”Vanhemmat voivat sanoittaa tunteita ja arkisia tapahtumia lapselle kotonakin.”
Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että kertoo mistä tunteesta esimerkiksi äänen korottaminen, hymy tai apea mieli kulloinkin on johtunut. Lapsen kanssa voi myös yhdessä pohtia, millainen olo vaikkapa lapsen kiukkupuuskan takana on ollut.
Luukkosen mielestä tunteiden sanoittaminen auttaa lasta tunnistamaan paitsi muiden tunnetiloja myös omaa oloaan. Sen myötä lapsen on helpompi saada kavereita ja yhteistyö koulussa ja kotona sujuu paremmin, kun toisiin osaa suhtautua ymmärtävästi.
3. Neuvotteleminen
”Tämän päivän koulu ja yhteiskunta vaativat aika paljon yhteistyötä. Sitä harjoitellaan koulussa yhdessä tekemällä. Aina ei voi saada sitä omaa ideaansa sellaisenaan läpi”, Sari Luukkonen sanoo.
”Aina ei voi saada sitä omaa ideaansa sellaisenaan läpi.”
Lapsen onkin hänen mielestään tärkeä oppia neuvottelemaan. Koulussa sitä tarvitaan esimerkiksi ryhmätöissä, myöhemmin elämässä työpaikan palavereissa. Taito neuvotella ja tehdä kompromisseja luo pohjaa myös toimivalle parisuhteelle ja perhe-elämälle, Luukkonen muistuttaa.
”Neuvottelemista voi kotonakin harjoitella arkisissa asioissa. Jos perheellä on vaikka retkikohteeksi mielessään kaksi kohdetta, lasten kanssa voidaan yhdessä pohtia ja perustella, miksi toinen kohteista olisi se mukavampi vaihtoehto.”
Neuvotellessa lapsi oppii huomaamaan, että hyvä lopputulos voi olla myös useamman ajatuksen summa, ei aina vain yhden henkilön tuotos.
4. Kuunteleminen
Erityisen tärkeää Luukkosen mielestä on myös se, että lapsi oppii kuuntelemaan muita ja huomaa, että myös häntä kuunnellaan.
Toisten kuuntelemista ja oman vuoron odottamista harjoitellaan koulussa ihan ensimmäisestä päivästä asti. Omaa vuoroa pyydetään viittaamalla ja syömään mennään yhdessä jonottaen.
”Kun lasta kuunnellaan, hän muodostaa kuvan siitä, kuinka arvokkaana hänen asioitaan pidetään.”
”Jokaiselle annetaan mahdollisuus tulla kuulluksi erilaisista luonteista huolimatta.”
Se on tärkeä oppi myös myöhempää elämää varten, Luukkonen sanoo.
”Kun lasta kuunnellaan, hän muodostaa kuvan siitä, kuinka arvokkaana hänen asioitaan pidetään. Se vahvistaa näkemystä itsestä.”
5. Erilaisuuden hyväksyminen
Luukkonen kannustaa vanhempia olemaan lapsen ulottuvilla myös kotona. Eleet ja ilmeet kertovat hänen mielestään jopa enemmän kuin sanat, joten päivän kuulumisia vaihdellessa kannattaa oikeasti olla läsnä.
”Peräänkuulutan myös sitä, että aikuiset itse kasvattavat erilaisuuden sietokykyään. Aikuisten kokemukset eivät aina ole samanlaisia kuin miten lapset asiat kokevat. Esimerkiksi lapsen kokemus koulumaailmasta voi olla tänä päivänä erilainen kuin mitä oma kokemus oli”, Luukkonen muistuttaa.
Siksi lapsenkin mielipidettä kannattaa kuunnella herkällä korvalla ja hyväksyen, hän sanoo.
