Vanhempani vanhenevat eivätkä kohta pärjää ilman apua. He eivät kuitenkaan suostu muuttamaan lähemmäksi minua ja perhettäni.
Olen aina ollut se huonompi lapsi, ja sisarukseni on ollut vanhempieni mielestä kaikessa minua parempi. Todellisuudessa tilanne on toinen: sisarukseni ei ole saanut omaa elämäänsä ollenkaan hallintaansa.
Vaikka vanhempani eivät ole arvostaneet minua, olisin valmis auttamaan heitä, kun he vanhenevat. He kuitenkin asuvat kaukana eivätkä ole halukkaita muuttamaan lähemmäs minua ja perhettäni.
Kun vanhempani alkavat olla siinä kunnossa, että he tarvitsevat apua, sisarukseni ei tule heitä auttamaan. Eihän hän pysty huolehtimaan omistakaan asioistaan!
Vanhempiani odottaa todennäköisesti ikävä vanhuus hoitokodissa täysissä vaipoissa, sillä minä en pysty käymään hoitamassa heitä 500 kilometrin päästä. En myöskään voi jättää omaa työtäni ja muuttaa lähemmäksi heitä.
Tilanne on surullinen, mutta mietin, mikä on vanhempien oma vastuu tässä tilanteessa? Heillä olisi mahdollisuus muuttaa lähemmäs minua ja perhettäni, jolloin apuakin olisi saatavissa, mutta he eivät halua. Silloin pitää tyytyä siihen, mitä saa.
Tjaa
