Salainen puutarha saaressa keskellä kaupunkia avautuu yleisölle

Kasteluvedestä ei ole pulaa, kun koti on saaressa keskellä kaupunkia. Marja-Leena ja Juhani Tuunanen löysivät tällaisen harvinaisuuden 20 vuotta sitten Loviisasta. Paikka löytyi houkuttelevasta myynti-ilmoituksesta, jossa tarjottiin taloa ­sekä vanhaa kauppaa ja ränsistynyttä puutarhaa ­joen varrelta. Tuunasten talo on Loviisan vanhimpia. Loviisanjoki haarautuu tontin ympärille ja laskee 300 metrin päässä ­mereen. Vuosien saatossa ryteiköstä on kasvanut niin loistokas ruusupuutarha, että sitä tullaan katsomaan kauempaakin.

Menneisyyden jäljet
Kun Tuunaset ostivat tilan, takapihan niityllä rehottivat metrinkorkuiset nokkoset ja piha oli muutenkin villiintynyt.
”Löysimme pihassa otetun vanhan valokuvan, jonka ajoitimme vaatteiden ja auton perusteella 1940-luvulle. Kuvassa portinpielen kuusi ei vielä ylety edes räystäslaudan yli, mutta katsokaa sitä nyt!”
60-vuotias kuusi kurkottaa taivaisiin.
Puutarhaa kuoputellessaan Tuunaset ovat kaivaneet esiin historiaa. Sieltä on löytynyt kuparinen paperiveitsi, 1700-luvun liitupiippujen varsia ja pari emalikylttiä. Vanhoja kasveja he ovat vähitellen siistineet ja antaneet kunnostuskelpoisten yksilöiden jäädä.
Nyt talon isolla pihalla on monia istutusryhmiä. Vanhat hedelmäpuut ja marjapensaat ovat saaneet seurakseen ­raparperia.
”Vanhan juhannusruusun juuret olivat kaivautuneet niin syvälle kantoon, ettei niitä saanut kaivamallakaan pois. Kukkikoon juhannusruusu siis etupihalla”, Marja-Leena kertoo.
Luonto on myös heitellyt puutarhaan omiaan, mutta niin horsmalle kuin vuokollekin on paikkansa. Tuunasten tarkoitus on pitää piha avaran puistomaisena, jotta näkymä joelle ja tontin perällä olevalle kalliolle ­säilyy.

Vanhat esineet saavat uuden elämän puutarhassa. 

Leikkisiä yllätyksiä
Kun katsoo tarkasti, huomaa, että ­pihaa on rakennettu pilke silmäkulmassa. Vai mitä sanotte ­salaattipenkistä, jonka pohjana on vanha heteka?
Puutarhan siimeksestä löytyvät myös oksalla loikoileva hauki ja sammakko, ­joka odottaa suudelmaa.
Tulenkantajat-nimisen ­istutuksen ­innoittajana on Marja-Leenan kirjallisuusharrastus. Runoilijoille Katri Valalle ja Elina Vaaralle omistetussa penkissä kukoistaa heidän runoissaan esiintyviä kasveja: val­koinen tupakka, unikko, villiviini, heliotrooppi ja kielo.
Kesällä pariskunnan päivät kuluvat ­pihalla niin tiiviisti, että iltaisin uni tulee hetkessä. Kitke­mistä ja penkkien rapsuttelua riittää. Pelkästään kastelemiseen ­menee päivittäin tunti ja ruohonleikkuuseen ­hyvinkin toista tuntia kerrallaan. Muuta kuntoilua ei siis juuri kaipaa.
”Askeleita kertyy isossa puutarhassa  myös siksi, että puutarhanhoito on välillä työvälineiden etsimistä ja noutamista.”
Marja­-Leena viettää puutarha-asioiden parissa yhä enemmän aikaa myös lukiessaan.
”Minusta on tullut sisustus- ja puutarhalehtien suurkuluttaja.”, hän sanoo.
”Ennen Loviisan-taloa puutarhaosaamiseni rajoittui parvekekukkien hoitoon. Eniten olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta.”

Tulenkantajien kukkapenkissä kasvavat runojen kukat.

Tuunasten kauniiseen pihapiiriin pääsee kurkistamaan Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumassa 23.5. Talo ja piha ovat mukana myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa 29. - 30.8.

Juttu ilmestyi ensi kerran Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehdessä 2/2014.

Lue lisää! Marja-Leenan ja Juhanin vinkit: mitä muuta Loviisassa on pakko nähdä?