50-vuotias kirjailija, käsikirjoittaja, elämäntaitovalmentaja ja tekoälykouluttaja Katri Manninen asuu Mäntsälässä puolisonsa ja poikiensa kanssa.
50-vuotias kirjailija, käsikirjoittaja, elämäntaitovalmentaja ja tekoälykouluttaja Katri Manninen asuu Mäntsälässä puolisonsa ja poikiensa kanssa.
Vasta kun Katri Manninen sai adhd-diagnoosin, hän ymmärsi, miksi pää on aina niin täynnä ajatuksia. ”Lääkkeiden ansiosta ehdin miettiä, ennen kuin teen tai sanon jotakin.”

Oletko miettinyt, että sinulla voisi olla adhd?

Tuntematon seuraaja esitti kysymyksen Katrin blogin kommenteissa kymmenisen vuotta sitten.

Katri vastasi, että se ei ole mahdollista. Hänhän keskittyy tuntikausia yhteen asiaan, kun kiinnostuu siitä. Huijarisyndrooman syihin, permakulttuurin mukaiseen puutarhanhoitoon tai Venäjän ja Kiinan hybridisotastrategioihin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Miten hänellä voisi olla aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö?

Kommentoija vastasi, että myös ylikeskittyminen on yksi adhd:n tunnuspiirteistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tekemiseni hyppivät kuin ajatukseni.”

Sitten Katrin lapsille tuli kihomatoja.

”Meillä oli silloin 42 neliön kämppä Helsingissä. Yritin siivota ja raivata. Pesin kaikkea. Mutta kun alan tehdä jotain, muistan, että ai niin tuo pitikin tehdä, ja lähden tekemään toista asiaa. Siivosin viisi päivää, mutta kaikki meni vain pahempaan kaaokseen”, Katri kertoo.

”Tekemiseni hyppivät kuin ajatukseni.”

Silloin blogikommentti tuli mieleen. Katri meni lääkärille, joka teki testejä ja haastatteli läheisiä. Selvisi, että Katrilla on tarkkaavuushäiriö.

Kun Katri otti ensimmäisen kerran nopeavaikutteisen adhd-lääkkeen, hän oli autossa matkalla Helsingistä kotiin Mäntsälään.

”Yhtäkkiä pääni oli tyhjä ajatuksista. Tuntui, että en kestä sitä fiilistä. Piti kuunnella podcasteja, en ollut tottunut hiljaisuuteen päässäni.”

”Jos olisin tiennyt, että minulla on adhd, ei olisi tarvinnut yrittää olla muuta kuin olen.”

Myös lasten päiväkodin kevätjuhlassa kaikki oli toisin, kun Katri oli siellä ensimmäistä kertaa diagnoosin ja lääkkeiden saamisen jälkeen.

”Olin, että oh my god, enää en koko ajan odota, koska esitykset loppuvat ja voiko jo katsoa kännykkää.”

”Lääkkeiden ansiosta ehdin miettiä, ennen kuin teen tai sanon jotakin. Se on hyvä. Otan lääkkeet joka päivä, koska minulla on työ ja perhe.”

Lapsena Katri yritti puhua vähemmän. Se ei onnistunut. Ajatukset vain lipsahtivat suusta.

”Jos olisin tiennyt, että minulla on adhd, ei olisi tarvinnut yrittää olla muuta kuin olen.”

Se ajatus tuo Katrin silmiin nyt kyyneleet.

Miten Katrin vanhemmat osasivat lapsuudessa kannustaa vilkasta tytärtään olemaan oma itsensä? Miksi Katri alkoi koulussa luulla, että hänessä on vikaa ja hänen pitäisi muuttua? Miksi hän haluaa nykyään asua maalla, jossa tuntee suurimman osan vastaantulijoista ja ikkunasta näkyy metsä? Entä miksi Katri ei missään nimessä halua elää ilman tekoälyä ja joskus jopa liikuttuu tekoälyn sanoista? Lue Katrin koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 19/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla