”Miniäni pitää huomattavasti enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa, ja nämä toiset isovanhemmat myös saavat viettää lastenlasten kanssa enemmän aikaa”, lukijamme kirjoittaa.
Haluaisin olla läheinen mummi poikani lapsille, mutta minusta tuntuu, etten saa olla. Suoraan sanottuna minusta tuntuu, että korona-aika on ollut poikani perheelle oikein kätevä tekosyy olla tapaamatta minua. Jo ennen tätä pahuksen virustakin toivoin jatkuvasti, että näkisin lapsenlapsiani enemmän. Kovin harvoin he ehtivät luokseni kylään tai pyysivät mummia vierailulle kotiinsa.
Olen jostain lukenut, että äidin puoleiset isovanhemmat ovat usein lapsenlapsille läheisemmät ja välit lasten isän puoleisiin isovanhempiin voivat jäädä etäisemmiksi. Näin meilläkin on käynyt. Miniäni pitää huomattavasti enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa, ja nämä toiset isovanhemmat myös saavat viettää lastenlasten kanssa enemmän aikaa.
Mitään riitaa tai muuta selvittämätöntä kismaa meillä ei tietääkseni ole. Minulla vain on ikävä tunne, ettei poikani perhe oikein viihdy kanssani. Tuntuu surulliselta ja katkeraltakin kaivata läheisyyttä, ja oloni on neuvoton, kun en tiedä, miten voisin korjata tilanteen.
Enkö kelpaa mummiksi?
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
