Kannattaako huonekasvit kiikuttaa kesäksi ulos? Miksi pionit kukkivat vaisusti? Entä kuinka syntyy kestävä ja helppohoitoinen ruusuaita tontin reunalle? Viherpeukaloilla riittää kysymyksiä, mutta onneksi asiantuntijalta löytyy aina vastaus!

Syntyykö noin kaksikymmentä vuotta vanhalle, sammaloituneelle nurmikolle minkäänlaista kukkaniittyä?

Vanhan nurmikon muuttamisessa kukkivaksi niityksi on kaksi konstia. Voit poistaa kaiken vanhan nurmikon ja sammalen, kalkita maan hyvin ja kylvää pintaan niittykukkia ja suojaheinää, 50–100 grammaa aaria kohden.

Toinen vaihtoehto on tehdä vanhaan nurmikkoon kolmen tai neljän neliömetrin kokoisia laikkuja, poistaa niistä rikkaruohot, kalkita ja kylvää siemenet. Ensimmäisen kesän ajan laikkuja on varjeltava liialta roskaheinältä, jotta taimet pääsevät hyvin alkuun. Itse poistaisin vanhaa sen minkä jaksaisin ja kylväisin niittysiemenet, suojaheinän sekä lisäksi vielä yksivuotisen kukkaseoksen. Tällä kylvöllä saisin jo heti ensimmäisenä kesänä kukkia, monivuotiset aloittavat sitten toisena kesänä.

Hapanta ja tiivistynyttä maata voi lisäksi parantaa lisäämällä kalkkia ja hiekkaa.

Talvetan kannat tuvan kellarissa, jossa on nyt lämmintä 4,1 astetta ja kosteutta
32 prosenttia. Leikkauspintoihin on ilmestynyt hometta. Onko paikka huono? Ovatko kasvit mennyttä?

Leikkauspintojen home kertoo siitä, että kosteutta oli ainakin varastoitaessa hieman liikaa. Vastaisuudessa toimi näin: Ennen varastointia anna varsien ja lehtien kuivua, leikkaa ne 10 sentin mittaisiksi tapeiksi ja anna taas hetki kuivahtaa.

Ruukun mullan tulee olla lähes kuivaa, kun se laitetaan säilöön, sillä muuten juurakot voivat alkaa mädäntyä. Kunhan kevät tästä etenee, pääset vilkaisemaan juurakon kuntoa. Vaikka leikkauspinnassa olisikin hometta, se ei kerro mitään koko juurakon kosteustilasta ja kunnosta. Ainakin lämpötila tuvan alla on sopiva (ihannelämpötila on 5 astetta), eikä kosteuskaan ole mitenkään mahdoton. Talvisin ihannekosteus huonelämpötilassa on 20–40 prosenttia, talvisäilytyksessä saisi toki olla vaikka 10–20 prosenttia. Toivotaan, että kannasi ovat kunnossa.

Menestyvätkö perennat ulkona suuressa saviruukussa?

Perennojen kasvatus ruukussa onnistuu kyllä, mikäli valitset kestäviä lajikkeita. Saviruukku ei kestä jäätymistä, joten sen jättäminen ulos talveksi saattaa koitua ruukun kohtaloksi. Lisäksi savi imee helposti kasvualustasta loputkin kosteudet, joten kevään korvalla on huolehdittava ajoissa kasvin kastelusta. Voisi olla parempi käyttää saviruukkua monivuotisen kasvin suojaruukkuna ja istuttaa kasvi muoviruukkuun.

Kasvin voi sitten auttaa talven yli muutamalla eri tavalla: suojaamalla sen ruukkuun, kaivamalla sen maahan tai siirtämällä talvisäilytykseen. Paras vaihtoehto riippuu kasvista ja ruukun koosta.

Mikäli kasvi ja ruukku ovat kookkaita, talvehtimista voi auttaa laittamalla saviruukun ja muoviruukun väliin eristettä. Esimerkiksi kuplamuovi on kätevää. Koko kasvin ruukkuineen päivineen voi myös suojata pakkaspeitteellä, lumella ja havuilla.

Kasvin voi siirtää talveksi maahan, jolloin ympäröivä aines sekä lumi suojaavat juuristoa. Kasvia voi myös pyrkiä suojaamaan itsekin lisäämällä havuja ja lunta. Myös pakkaspeite, hallaharso ja varjostuskangas saattavat olla avuksi. Kasvin voi siirtää myös talvisäilytyspaikkaan eli valoisaan ja viileään tilaan, jonne pakkanen ei pääse. Jos esimerkiksi mökki on talven pienen peruslämmön varassa, kasvi saattaisi pärjätä siellä.

Kasvien talvehtiminen ruukussa riippuu suojaamisen lisäksi kasvi-
valinnasta. Kestävät kasvit pärjäävät paremmin ruukussakin. Omalla pihallani alppikärhöt ja monet muut perennat ovat vuosikausia kasvaneet ulkona ruukussa, havu- ja lumipeitteen alla talvehtien. Myös tuijat ja monet pensaat kestävät ruukussa, kunhan niitä kastelee keväällä ahkerasti.
Meillä menestyvät myös jalokärhöt, jaloruusut, rungollinen herukka, sinikataja ja mansikat ilman mitään lisäsuojausta isommissa kasvutiloissa. Sellaisia ovat maapohjaiset, kiinteät terassilaatikot, joiden reunat on vuorattu styroksilla. Asumme vyöhykkeellä III. Kokeile siis rohkeasti!

Viime kesänä mustaherukan lehdissä oli ruosteen värisiä laikkuja. Mikä tauti on kyseessä? Mitä sille voisi tehdä nyt?

Mustaviinimarjaasi on vaivannut sienitauti, joko herukanvillaruoste, herukanruoste tai karviaisruoste eli herukansararuoste, mutta toivottavasti talvi vie siitä voiton. Ruostetta ei oikeastaan voi torjua tai ehkäistä muuten kuin parantamalla ilman kiertoa kasvustossa. Ilman kierto paranee kasvustoa harventamalla. Silloin sieni-itiöt lentelevät ohi, kosteus vähenee ja valoakin riittää paremmin.

Pitäisikö nuoresta tammesta leikata vahva sivuoksa pois? Onko kyseessä kilpalatva ja onko sen poistaminen mielestäsi tarpeen?

Tammi kasvaa luontaisesti latvukseltaan kupumaiseksi, joten sivuoksiakin tulee. Se on kuitenkin varsijatkoinen laji, eli alkuperäinen pääverso jatkaa pituuskasvua päätesilmustaan. Siten hankasilmuista syntyy aina pääversoa heikompia oksia. Voit siis antaa tammesi kasvaa ihan oman mallinsa mukaisesti. Mikäli haluat kehittää rungon oksattomaksi, sivuoksia voi leikata ja karsia juuri tässä kasvuvaiheessa.

Mistä johtuu pionien heikko kukinta? Ne ovat kasvaneet aurinkoisessa paikassa jo muutaman vuoden ajan.

Pioneilla saattaa hyvinkin mennä muutama vuosi paikkaan totutellessa, joten taimesi eivät vielä välttämättä ole ehtineet loistaa kukillaan. Olethan kuitenkin huomioinut hyvin pionien toiveet? Otollinen kasvupaikka (avoin, aurinkoinen, ravinteikas, läpäisevä ja hapahko kasvualusta), oikea istutus (alkuperäinen syvyys, hieman hiekkaa pinnassa) ja hyvä hoito (lannoitus keväisin lantavedellä, yleislannoitteella tai ohuella kompostikerroksella) ovat pionien viihtymisen edellytykset. Kukinnan varmistaa vielä heinä-elokuussa annettu fosforipainotteinen syyslannoitus.

Uskallanko viedä huonekasvit kesällä ulos aurinkoon?

Useimmat huonekasvit nauttivat kesästä ulkona. Lajikohtaisia eroja kuitenkin on, joten tarkasta vaikka Puutarha.netin Kasvikortistosta, kestääkö laji aurinkoa, tuulta ja sadetta. Lajikohtaiset toiveet kannattaa huomioida myös kasvien sijoittelussa. Esimerkiksi puolivarjon kasvi, joka ei pidä vedestä lehdillään, kannattaa sijoittaa sateelta suojattuun paikkaan vaikkapa terassin peräseinälle. Mikäli kasvi kestää sadetta ja tuulta (versot eivät katkea herkästi tuulessa), puiden katveessa on hyvä, hajavaloa tarjoava paikka.

Jos etupihasi kylpee koko päivän auringonpaahteessa, en uskalla luvata minkään kasvin kestävän. Jos kuitenkin voit suojata ne kovimman paahteen ajaksi (kello 12–14) tai sijoittaa kasvit edes ajoittain katveessa olevaan paikkaan, tilanne on toinen. Hajavalossa ja runsaassakin valossa kasvit viihtyvät. Jotkut kasvit, esimerkiksi rönsyliljat ja liisukat, voi istuttaa vaikka kesäkukkien kanssa samaan astiaan. Muista kuitenkin totuttaa kasvit varovasti uusiin olosuhteisiin – älä siis siirrä kasvia suoraan puolivarjosta paahteeseen.

Mikä on sopiva kivituhkan raekoko pihakäytävälle? En haluaisi hiekan kulkeutuvan sisälle.

Kivituhkan ominaisuuksiin kuuluu, että se vähän ”sitoutuu”. Silloin pinnasta tulee kova, eikä siitä irtoa hiekkaa kenkiin. Tämä kestää kuitenkin vuoden. Suosittelen valitsemaan 0–8 mm:n kivituhkaa. Siitä kulkeutuu sadevesi hyvin läpi. Jos kivikoko on isompi, pinta on karhea ja terävä.

Uudistontiltamme on kaadettu puita, mutta jäljellä on kymmenittäin kantoja. Mitä niille pitäisi tehdä?

Paikallinen metsänhoitoyhdistys tai kunnan ympäristövastaavat osaavat varmasti kertoa alueen urakoitsijoiden yhteystietoja. Koneurakoitsija laittaa kannot osiin ja kuljettaa ne pois. Hieman kalliimpi vaihtoehto on tilata kaivinkone irrottamaan kannot ja auto kuljettamaan ne käsittelylaitokselle.

Haluaisin säilyttää muutaman puun ja pensaan tontillani.Kuinka se onnistuu uudistalon rakentamisen aikana?

Hienoa, että haluatte hyödyntää jo olemassa olevaa kasvillisuutta – näin tontista saa nopeasti valmiimman näköisen. Rajatkaa nyt säästettävä puualue jonkinlaisella aidalla, ettei työkoneilla turhaan tiivistettäisi juurialuetta eikä puita vahingossa kolhita. Yksittäiset puut kannattaa suojata laudoittamalla niiden rungot (ei naulaamalla). Puiden juuristoaluetta ei myöskään saa rakentamisen aikana eikä sen jälkeen korottaa paksulla maakerroksella, vaan maanpinnan korkeuden pitäisi pysyä suunnilleen samana kuin se on ollut.

Louhimisen ja kaivuun mahdollisesti aiheuttamilta vesitalouden muutoksilta puita ei voi etukäteen suojata – aika näyttää, miten ne selviytyvät. Pienempiä puita voi myös siirtää vaikkapa kaivurin kauhalla ja istuttaa parempaan paikkaan.

Jos pensaat eivät voi jatkossa kasvaa nykyisillä paikoillaan, ne voi siirtää toiseen paikkaan. Siirto onnistuu hyvin syksyllä, kun lehdet ovat varisseet, tai lepotilassa varhaiskeväällä, jos kaivaminen vain onnistuu. Pensaat kaivetaan ylös mahdollisimman suuren juuripaakun kanssa. Etenkin kookkaiden yksilöiden nostaminen ja siirtäminen juurimultineen onnistuu parhaiten koneella. Repeytyviä juuria voi siistiä ja oksia harventaa ja lyhentää oksa-saksilla. Näin siirto on helpompaa ja pensaan kasvuun lähtö paranee. Muistakaa kastella siirrettyjä kasveja reippaasti. Siten juurtuminen nopeutuu.

Asiantuntijana Saija Rimpelä, Puutarha.net -verkkosivuston puutarha-alan asiantuntija.