Mummon ikkunalta tuttu pelargoni on taas trendikukka. Siitä riittää hyvällä hoidolla iloa useaksi vuodeksi. Seuraa näitä ohjeita.

1. Suurin osa pelargonilajeista ja -lajikkeista on sopeutunut kuivaan ja aurinkoiseen ilmastoon.

Siksi ne viihtyvät parhaiten valoisalla ikkunalaudalla suhteellisen pienessä ruukussa, jossa multa saa kasteluiden välillä kuivahtaa.

2. Kukkivia pielikkejä lannoitetaan vähintään kerran viikossa esimerkiksi veteen lisättävällä lannoitteella.

Kesän aikana pelargoneista myös nypitään vanhoja lehtiä ja lakastuneita kukintoja.

3. Jos haluaa kukkansa elävän talven yli, se tulee talvettaa 5-8 asteen lämmössä, valoisassa tilassa.

Talviaikana kasvia kastellaan harvoin. Jos talvehtimispaikassa on liian lämmintä, kasvi alkaa kasvattaa versoja jo lepokauden aikana. Silloin pelakuille on hyvä hankkia lisävalo, jotta uusista versoista kehittyisi vahvoja.

4. Maaliskuussa talvetetut pelargonit istutetaan uusiin ruukkuihin, joihin lisätään tuoretta kukkamultaa.

Kastelukiteet pitävät kasvualustan kuohkeana. Muutaman viikon kuluttua ruukunvaihdosta, kasvin asetuttua, niistä leikataan pois kaksi kolmasosaa.

5. Kun talvehtineet kasvit alkavat kasvattaa uusia versoja, pelargoneille pitää tarjota typpipitoista lannoitetta.

Kukinta-ajan lähestyessä typpilannoitus on syytä lopettaa.

6. Hallojen väistyttyä pelakuut pääsevät kesäksi ulos.

Sisällä talvehtineet kasvit karaistaan ulkoilmaan viemällä ne ensi alkuun ulos lämpiminä päivinä. Pelargonit on aika nostaa sisälle, kun hallanvaara elo-syyskuussa palaa.

Asiantuntijana puutarhuri Jouko Pukki.

Ahkera herukkapensas tarvitsee kalkkia vähintään joka toinen vuosi.
Ahkera herukkapensas tarvitsee kalkkia vähintään joka toinen vuosi.

Mitkä puutarhakasvit kaipaavat kalkkia ja voiko sitä levittää syksyllä? Marttojen puutarha-asiantuntija vastaa.

Toiset levittävät kalkkia puutarhaan varhain keväällä, toiset jo syksyllä. Kummat ovat oikeassa, puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska Pirkanmaan Martoista?

”Se on makuasia. Kevät on hyvä, mutta silloin puutarhassa on paljon muutakin työtä. Jos kalkitsee syksyllä, on keväällä vastassa yksi työ vähemmän.

Esimerkiksi kun siivoaa syksyllä kasvimaan ja levittää siihen kompostimultaa, samalla voi levittää myös kalkin.”

Happaman maan kasveille kalkki ei sovi.

Mitkä kasvit tarvitsevat kalkkia?

”Nurmikko, useimmat marjapensaat, hedelmäpuut ja perennat hyötyvät kalkista.

Sen sijaan happaman maan kasveille kalkki ei sovi, koska se nostaa maan pH:ta. Hortensia, havukasvit, alppiruusut ja pensasmustikka eivät pidä kalkista.”

Miten usein pitää kalkita?

”Tästäkin on erilaisia koulukuntia. Toiset ovat sitä mieltä, että kalkitseminen kannattaa joka vuosi. Itse kalkitsen kahden vuoden välein.

Vuosittainen kalkitus voi joskus olla tarpeen, jos marjoja ja omenia tulee oikein paljon tai jos puutarha sijaitsee metsätontilla. Muuten yleisohjeena on kalkitus joka toinen vuosi. Silloin kasveihin ei varmasti tule ravinnepuutoksia eikä tule kalkittua liikaakaan.”

Jos kalkitus unohtuu useammaksi vuodeksi, marjat voivat jäädä pienemmiksi.

Miten huomaan kasveista, että nyt ne kaipaavat kalkkia?

”Ei sitä oikein pysty silmämääräisesti sanomaan, että tämä kasvi on kalkin puutteessa. Jos kalkitus unohtuu useammaksi vuodeksi ja maa pääsee oikein kovasti happamoitumaan, se voi ajan mittaan näkyä kasveissa ravinnepuutoksina. Esimerkiksi marjat jäävät pienemmiksi, koska ravinteet eivät pääse kunnolla kulkeutumaan kasviin.

Kalkituksen tarkoituksena on nostaa maan pH-lukua tasolle, jossa kaikki 16 kasveille tärkeintä alkuainetta pystyvät liukenemaan veteen. Silloin kasvi pystyy käyttämään niitä hyväkseen.”

Mitä tapahtuu, jos kalkitsen liikaa?

”Silloin maan pH voi puolestaan nousta niin korkealle, että jotkut ravinteet ja alkuaineet eivät liukene veteen ja kasveilla on taas vaikeuksia käyttää niitä hyväkseen. Tavoitteena on saada pH asettumaan noin 6 – 6,5:een, maksimissaan 7:ään.”

Kalkkia pystyy hyvin annostelemaan, vaikka ei tietäisi oman pihan pH:ta.

Mistä tiedän, miten hapanta pihani maa on?

”Yleensä riittää, kun ostat kalkkipussin ja katsot sen kyljestä, miten paljon kalkkia mikäkin kasvi tarvitsee. Kotipihojen happamuus ei meillä merkittävästi vaihtele, joten kalkkia pystyy hyvin annostelemaan, vaikka ei tietäisi oman pihan pH:ta.

Jos kuitenkin haluat sen mitata, voit ostaa apteekista pH-liuskoja tai puutarhakaupasta pH-mittauspaketin. Sitten vain otat multanäytteen pihalta, sekoittelet sen paketin ohjeen mukaan veteen ja tarkistat pH:n liuskoilla.”

Mitä kuunliljoille tekisi, kun ne alkavat näyttää tältä?
Mitä kuunliljoille tekisi, kun ne alkavat näyttää tältä?

Kuunlilja mätänee syksyllä ikävän näköiseksi mättääksi. Saisiko sen leikata kompostiin ennen talvea?

Kuunliljoja löytyy melkein jokaisesta puutarhasta, ja joka syksy tulee vastaan sama pulma: leikkaanko ne alas talveksi vai jätänkö maatumaan penkkiin?

”Se onkin vähän makuasia. Toisten mielestä kuolleet kuunliljat näyttävät rumilta. He leikkaavat ne ja heittävät kompostiin sen jälkeen, kun ne ovat tuleentuneet eli muuttuneet keltaisiksi tai ruskeiksi. Toiset antavat kuunliljojen jäädä lumen alle”, kertoo puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska Pirkanmaan Martoista.

Hän itse tunnustaa kuuluvansa jälkimmäiseen koulukuntaan.

”Jätän kuunliljat maatumaan penkkiin, ja jos ne keväällä näyttävät kovin roskaisilta, haravoin ne pois. Muuten jätän kuolleet lehdet ja varret siihen, sillä ne ovat hyvää luonnonlannoitetta.”

”Kasvit yleensä pitävät siitä, että ne saavat kunnon lumipeitteen. Toisaalta maatuva kasvikerros voi homehduttaa kasvustoa, jos talvesta tulee märkä”

Jos kuunliljat jättää leikkaamatta, ne keräävät päälleen paksumman lumikerroksen kuin leikatut: kun on enemmän kasvimassaa, lunta kertyy enemmän ja happi kiertää paremmin lumen alla.

”Kasvit yleensä pitävät siitä, että ne saavat kunnon lumipeitteen. Silloin juuristo on hyvin eristettynä maan sisällä. Toisaalta maatuva kasvikerros voi homehduttaa kasvustoa, jos talvesta tulee märkä”, Heidi Ovaska kertoo.

”Toisin sanoen tähän ei ole oikeaa vastausta. Parasta on tehdä oman mieltymyksensä mukaan.”