Susanna Rantanen on 39-vuotias yrittäjä ja 5-vuotiaan pojan äiti. Lapsi oli vuoden ja yhden päivän ikäinen aloittaessaan päiväkodissa. Samana päivänä Susanna käynnisti rekrytointiin erikoistuneen yrityksensä Heebon.
Susanna Rantanen on 39-vuotias yrittäjä ja 5-vuotiaan pojan äiti. Lapsi oli vuoden ja yhden päivän ikäinen aloittaessaan päiväkodissa. Samana päivänä Susanna käynnisti rekrytointiin erikoistuneen yrityksensä Heebon.

Kotona vietetyt vuodet vaikuttavat uraan, palkkaan ja eläkkeeseen, muistuttaa yrittäjä Susanna Rantanen.

KOTIÄITIYS ON ARVOVALINTA.

On ihan yhtä ok olla lasten kasvattamiseen keskittyvä kotiäiti kuin uranainen. Ne ovat arvovalintoja, joihin jokaisella on vapaus. Jokainen myös kantaa niistä itse vastuun.

Jos päätän olla kotona vuosikausia, se vaikuttaa työuraani, palkkakehitykseeni ja eläkkeeseeni. Siitä on turha rutista. En voi olettaa, että yhteiskunta­ maksaa minulle kotivuosista, joiden aikana en osallistu yhteiskunnan kustannuksiin.

Toki asiaan voi vaikuttaa poliittisesti niin, että aletaan jakaa vanhemmuuden kustannuksia tasaisemmin ja kannustetaan isiä pidemmille­ perhevapaille. Mutta jos perhe päättää, että äiti on kotona, se on perheen asia, ei yhteiskunnan.

AJATTELE ELÄKETTÄSI.

Eläkejärjestelmämme toimii niin, että eläkettä maksetaan vain työssä olosta. Se on oikein.

Yhteiskunta olemme me. Me maksamme eläkekassaan varoja, joita yhteiskunnan pyörittämiseen käytetään. Ei voi olettaa, että työssä käyvät maksaisivat kotona olevien työkykyisten elinkustannukset.

En edes usko, että yhteiskunnan kassasta riittää minulle tulevaisuudessa niin paljon eläkettä, että pystyn sillä elämään. Jokaisen kynnelle kykenevän pitää ajatella eläkettään vastuullisesti ja hyödyntää markkinoilla olevia keinoja parantaa sitä. Sen voi tehdä vaikka eläkesäästämisellä tai sijoittamalla osakkeisiin ja rahastoihin.

Sama pätee, jos lähtee pitkäksi aikaa ulkomaille puolison komennuksen vuoksi.

Äiti jää ulkomailla usein kotiin, koska arkea olisi muuten vaikea pyörittää. Silloin naisen vastuulla on määrätä, että miehen palkasta maksetaan myös vaimon vapaaehtoista eläkemaksua. Se on diili, jonka nainen sanelee: ”Lähden mukaan, jos suostut tähän.”

VAPAILLAKIN VOI KEHITTYÄ.

Vaikka on poissa työelämästä, voi kehittää ammatillista­ identiteettiään ja pitää itseään työmarkkinakelpoisena. Tämä koskee etenkin ajatustyöläisiä ja asiantuntijoita. He pystyvät rakentamaan ammatillista brändiään hyvin pienin­ keinoin.

Perhevapaiden aikana voi kirjoittaa blogia, jakaa­ asiantuntija-artikkeleita ja verkostoitua LinkedInissä. Voi osallistua ammatillisiin keskusteluihin sen sijaan, että pyörii hoodeilla toisten mammojen kanssa.

Itse olin poikani kanssa kotona vuoden. Hän oli koliikkilapsi, joten ensimmäiset neljä kuukautta nukuin kaksi tuntia vuorokaudessa. Silti kirjoitin äitiyslomallani kolumneja lehtiin ja perustin yrityksen. Ei se helppoa ollut, mutta se oli minun valintani.

ÄIDIT OVAT SUPERNAISIA.

Äidit eivät vain ole kotona. He ovat supernaisia, jotka kehittävät työelämässä tarpeellisia kykyjä. He hoitavat pyykit, palkkaavat remonttireiskat­ ja organisoivat hormien puhdistuksen lapsi kainalossa ja silmät ristissä unen puutteesta. Ystäväni rakennutti äitiyslomallaan perheelleen 300 neliön omakotitalon samalla, kun pyöritti kahden pienen lapsen rumbaa.

Supernaisia ovat myös puolison ulkomaan­komennuksella mukana
olevat. Se vasta kehittääkin, kun huolehtii koko taloudesta vieraan kielen ja kulttuurin keskellä ilman turvaverkostoa.

Äideillä on paineensietokykyä, intoa ja motivaatiota, kun he taas palaavat työelämään. Niitä naisten pitää työnantajille markkinoida.

Mietitkö sinä omaa eläkettäsi? Kerro ajatuksistasi alla kommenttikentässä!

Lue myös:

"Äidin kuuluu olla kamala"

Millainen äiti olet?

Kyllä äiti tietää

Essi Kummu: Äiti joka menee metsään