Sampo Sammaliston mukaan kiirettä helpottaa jo se, kun ei avaa sähköpostia ensimmäiseksi aamulla.

"Alamme heti aamusta reagoida kaikkeen, mitä meiltä pyydetään, vaaditaan ja kysellään. Niin minäkin ennen tein. Ensimmäiseksi aamulla otin käsittelyyn sähköpostissa tulleet tehtävät. Sitten tuli lisää sähköpostia ja pari palaveria päälle. Siinä se päivä menikin. Kiire oli koko ajan, mutta illalla tuntui, että olin saanut aikaan aivan vääriä asioita.

On myös ihmisiä, jotka tekevät paljon mutta joilla ei ole koskaan kiire. He ovat päättäneet itse, mitä päivän aikana tekevät ja missä järjestyksessä. Homma on heidän hallinnassaan.

Järjestys alkaa aamusta

Jos teet kuten minä ennen ja aloitat päiväsi sähköpostilla, luiskahdat välittömästi reaktiiviseen mielentilaan. Alat reagoida siihen, mitä sähköpostissa kysytään ja pyydetään, etkä mieti, mitkä tehtävät oikeasti olisivat tärkeitä. Verenpaine kohoaa, hikoiluttaa ja syke kiihtyy koko päiväksi.

Minua auttoi, kun aloin käynnistää aamut toisin. Avaan aina ensimmäiseksi kalenterin ja katson, mitä olen luvannut hoitaa, mikä on tärkeää, missä pitää olla ja mikä on muuttunut. Sen jälkeen teen päiväsuunnitelman eli päätän, mitä ryhdyn tekemään ja missä järjestyksessä. 99 prosentissa aamuista se on jotain muuta kuin sähköpostiin vastaamista.

Toisto opettaa

Muutoksesta tulee kestävä tapa, kun aloittaa pienestä ja toistaa kärsivällisesti. Tutkimusten mukaan uuden tavan oppiminen kestää keskimäärin 66 päivää.

Usein muutos kaatuu siihen, että sitä unohtaa toistaa. Jos siis haluat rauhoittaa päivääsi, aseta ensimmäiseksi sähköposti offline-tilaan: silloin et hairahdu vahingossa. Sitten laita kalenteriin joka arkiaamuksi säännöllinen muistutus: ”Tee päiväsuunnitelma!” Se on ensimmäinen asia, jonka huomaat, kun avaat koneen.

Kun toistat tätä kaksi kuukautta, siitä on suurella todennäköisyydellä tullut tapa.

Häiritsijät hiljaisiksi

Sähköposti, pikaviestimet, kännykät, sosiaaliset mediat… Huomiostamme kilpaillaan koko ajan, ja se on koukuttavaa. Tulee pakonomainen tarve olla koko ajan tavoitettavissa, vaikka harva työ sitä todella vaatii. On tutkittu, että keskeytykset voivat syödä jopa kolmasosan työajasta.

Hyvä keino rauhoittaa työaikaa on panna sähköposti offline-tilaan, pikaviestimet kiinni ja puhelin äänettömälle edes kahdeksi tunniksi päivässä.

Jos ei tee asiakaspalvelua tai päivystä, riittää, että tarkistaa sähköpostit kahdesti päivässä ja vastaa viestiin 12 tunnin sisällä sen saapumisesta. Puheluun ja pikaviestimeen voi vastata kahdessa tunnissa.

Tiimi voi keskittää

Asiakaspalvelutiimillä on muitakin töitä kuin puhelimeen tai sähköpostiin vastaaminen. Ettei päivä menisi säntäilyksi, tiimin kannattaa kokeilla keskittämistä: jokainen tiimin jäsen saa tehdä vaikkapa yhtenä päivänä viikossa pelkkää asiakaspalvelua.

Se tehostaa työtä, koska hyppiminen tehtävästä toiseen kuluttaa aikaa. Kun tehtävä vaihtuu, aivot joutuvat virittäytymään joka kerta uudelleen.

Hyvä keino on varata kalenterista aikablokkeja: tässä kohtaa päivästä teen tuota, tässä tuota. Kiireen tunne vähenee, kun saa keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan."

Sampo Sammalisto on 35-vuotias tietokirjailija, filosofian tohtori ja entinen sähköpostiaddikti. Hän alkoi ensin opiskella ja sitten opettaa ajankäytön hallintaa muille riippuvaisille.

Miten sinä hallitset kiirettä? Kerro vinkkisi kommenttikentässä.

Lue myös:

Vahvakin voi uupua työssä

Saku Tuominen: Työajat ovat turhia

Moni palaveri on ajanhukkaa

Potkuista alkaa jotain uutta

Terhi Majasalmi: Nainen, uskalla vaurastua!

Markus Kanerva: Hyppää elämäsi herraksi

SUORAT SANAT. Ikävöi kumppaniasi, se tekee parisuhteelle hyvää, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen muistuttaa.

Intohimon voi saada kestämään.

On vaikea haluta sitä, mitä jo on. Paluuta suhteen kiihkeään alkuhuumaan ei 15 vuoden yhdessäolon jälkeen tule, mutta intohimoa voi silti kokea.

Seksuaalinen halu syntyy kumppaneiden välisestä jännitteestä. Alussa sitä luo uutuudenviehätys. Pitkässä suhteessa jännite pysyy, kun kumppanit pystyvät olemaan sekä lähekkäin että erillään toisistaan.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä.

Jännite ei tarkoita jännitystä tai kriiseilyä. Vääntäessä syntyy kyllä draamaa, ja sitten harrastetaan sovintoseksiä. Sitä ei pidä sekoittaa intohimoon.

Parempaan seksiin kannattaa pyrkiä.

Ennen vanhaan ajateltiin, että jos puoliso ei lyö, juo tai petä, ei saa valittaa. Uutta on, että on lupa haluta ja tarvita enemmän. Meillä on vahva kaipuu kokea sekä rakkautta että himoa.

Seksi lisää tutkitusti hyvinvointia. Tarpeiden tyydytykseen toimii hyvin itsetyydytyskin, mutta se, että tuntee itsensä halutuksi, on jotain ainutlaatuista. Siihen kannattaa pyrkiä.

Läheisyyttä voi olla liikaa.

Ajattelemme usein näin: parisuhde on hyvä, kun puhumme tauotta, halaamme jatkuvasti, kosketamme, vietämme paljon aikaa yhdessä.

Tiiviissäkin suhteessa yhteys voi kadota ja pusun antamisesta tulla vain mekaaninen rutiini.

Mutta voikin käydä niin, että liika läheisyys kostautuu seksielämän hyytymisellä. Meistä voi tulla toistemme jatkeita emmekä enää tiedä, keitä olemme tai mitä haluamme. Vaikka ollaan sinänsä tiiviisti, yhteys katoaa, pusun antamisesta tulee mekaaninen rutiini ja keskusteluja käydään ilman, että ollaan läsnä. Ei ihme, jos nuokin tavat alkavat sitten hiipua.

Seksielämälle tekee hyvää ikävöidä.

Jos elää elämäänsä autopilotilla, aistit kaipaavat herättelyä. Ajanpuute ja stressi eivät myöskään auta intohimon vaalimista.

Sen sijaan, että hakisimme lisää läheisyyttä, voimme välillä kokeilla sitä, että menemme toiseen suuntaan. Tarvitsemme tilaa, jotta voimme tutkia, missä kumpikin menee ja mistä kiinnostuu.

Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Tekee hyvää ikävöidä kumppania. Vaikka olisi fyysisesti kaukana, henkisesti voi olla todella lähellä – ja päinvastoin. Itsekseen ollessaan voi oivaltaa, miten kiinnostava kumppani on.

Kiinnostu itsestäsi.

On vaikea olla kiinnostava, jos ei itse pidä it­seään kiinnostavana ja arvokkaana. Mieti, mitkä ovat motiivisi lähteä vaikka lenkille. Ovatko itsekriittiset ajatukset saaneet vallan ja uskot, että keho kaipaa kuritusta? Vai haluatko antaa ainutlaatuiselle kehollesi sen kaipaamaa liikettä?Se, että saa yhteyden itseensä ja kehoonsa, voi auttaa saamaan paremmin kiinni myös siitä, mitä haluaa seksiltä.

Hanki myös oma elämä.

Toimiva parisuhde antaa sopivasti hyvää erillisyyttä. Erillisyyttä voi kokea vaikka toisen kainalossa, mutta usein tarvitsemme myös konkreettista etäisyyttä: sitä, että molemmilla on yhteisen elämän lisäksi oma elämänsä.

Ero voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin.

Etäisyydenotto voi joskus olla ainoa tapa pysyä yhdessä. Toisaalta joskus käy niin, että etsiessään erillisyyttä ihmiset eroavat. Vaikeat vaiheet ovat normaaleja ja niistä selviää, mutta erokin voi olla oikea ratkaisu, jos yrittämisestä huolimatta tuntuu pahalta mennä kotiin – tai jos huomaat, että lopulta voit paremmin itseksesi.

Vaikka erillään olo voi tuntua haastavalta, siihen kannattaa totutella. Erillisyys edellyttää tietysti luottamusta. Turvallisuuden kokemusta ei kannata järkyttää tahallaan: vaikka olemme sinä ja minä, olemme myös me.

"Kyllä se siitä" on turhinta, mitä unettomuudesta kärsivälle voi sanoa, toteaa lähihoitaja Tytti Peltonen.

Lääkkeet eivät aina auta.

"Moni kuvittelee, että kyllä unetonkin nukkuu, kunhan löytää sopivan lääkityksen. Ei se niin mene. Minä en ole nukkunut kunnolla lähes 20 vuoteen.

Nukkumisvaikeuteni alkoivat, kun esikoinen syntyi. Lapsi kasvoi, mutta univaikeudet eivät kadonneet.

Makailin sängyssä ja odotin unta tuntikausia. Aamuyöstä heräsin taas. En miettinyt erityisiä murheita, uni ei vain tullut. Nukuin maksimissaan viisi tuntia yössä. Illat alkoivat pelottaa jo aamulla.

Unettomuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi masennus.

Kun palasin hoitovapailta töihin assistentiksi, aloin laukata työterveyslääkärillä. Välillä siellä otettiin vakavasti, välillä ei. Sain diagnooseja: uupumus, stressihäiriö... Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin turhaan. Eivät ne kaikille tepsi.

Joskus lääkäri määräsi pari viikkoa sairauslomaa ja sanoi, että no lepää nyt. Eihän tilanne sellaisesta miksikään muutu!"

Kaiken takana ei ole trauma.

"Minulle on tarjottu terapiaa ja kaiveltu lapsuuteni kokemuksia. Mitään traumoja ei ole löydetty. Unihäiriöt niputetaan usein muiden diagnoosien alle, mutta unettomuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi masennus.

Nukkumisvaikeudet voivat kohdata kenet tahansa ja koska tahansa. Yhteistä tapaamilleni unettomille on ollut se, että he ovat olleet aika pohdiskelevia ihmisiä."

Uneton voi menettää paljon.

"Parisuhde ja työpaikka ovat vaarassa, kun aivot eivät toimi kunnolla väsymyksen takia. Aika moni tuttu on menettänyt molemmat.

Minun oli pakko löytää uusi ammatti. Jos joudun istumaan pitkään tietokoneen ääressä, pää alkaa nuokkua.

Hautasin urahaaveet ja luin lähihoitajaksi. Nyt saan liikkua työssäni ja olla ulkona. Mutta ei tämä vapaaehtoinen valinta ollut.

Parisuhde ja työpaikka ovat vaarassa, kun aivot eivät toimi kunnolla väsymyksen takia. Aika moni tuttu on menettänyt molemmat.

Unettoman läheinen tarvitsee niin suurta kärsivällisyyttä, että sitä on harvalla. Uneton ei halua kuulla hyväunisen ihmettelyä, että mikä siinä nukkumisessa voi olla hankalaa. Tapailemieni miesten on ollut vaikea ymmärtää tätä.

Onnistunut parisuhde vaatii sen, että molemmat osapuolet hyväksyvät tilanteen. Ei elämä hössöttämällä parane."

Väsynyt voi olla puuhakas.

"Minulle on sanottu, etten voi olla väsynyt, koska harrastan niin paljon liikuntaa. Kyllä voin. Unettomuuden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Jotkut toimivat väsyneinä kuin hidastetussa filmissä, toiset käyvät kierroksilla.

Myötätunto lohduttaa, neuvot eivät.

Nukut kyllä sitten, kun olet tarpeeksi väsynyt. Minäkin nukuin viime yönä huonosti. Meditoi. Juo yrttiteetä.

Ihmisten kommentit ärsyttävät, vaikka ne olisi sanottu hyvää tarkoittaen. Uniongelmat ovat tehneet minusta aika kärsimättömän.

Yrttitee ei paljon auta, jos yksikin pimennysverhon sivusta pilkistävä valonsäde herättää.

Unettomuutta ei saisi vähätellä. Parasta on aito myötätunto. Ystävä voi sanoa: sinulla on varmasti tosi rankkaa. Ystävän ei sen sijaan kannata sanoa: voi voi, näytät tosi väsyneeltä."

Uskoin aika monta vuotta, että unettomuus on vaihe elämässä ja että voin parantua, kunhan keino löytyy. Nyt olen hyväksynyt, että jään tällaiseksi.

Hyväksy tilanne.

"Uskoin aika monta vuotta, että unettomuus on vaihe elämässä ja että voin parantua, kunhan keino löytyy. Nyt olen hyväksynyt, että jään tällaiseksi. Nukkumisongelmat ovat osa minua.

Itsehoito on helpottanut arkeani. Iltaa kohden rauhoitun tietoisesti, luen kirjoja. Kun en saa unta, makoilen sängyssä ja mietin, että lepään edes niin.

Ajattelen, että unettomuus on sairaus kuten diabetes. Sen kanssa pärjää. Elämä voi olla ihan hyvää. Se on vain erilaista kuin muilla."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2017.