Helena Bodnerilla on tapana sanoa, että hänellä on kaksi perhettä: toinen Suomessa ja toinen Intiassa.

Helena Bodnerin äänessä on poikkeuksellista lempeyttä, kun hän puhuu kahdeksasta lapsestaan.

Hän asuu Tuusulassa miehensä Benjaminin ja Jofi-koiran kanssa. Pariskunnan neljästä biologisesta lapsesta viimeinen on muuttanut juuri omilleen, ja kolme vanhempaa lasta on löytänyt kotinsa ympäri Eurooppaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta entä sitten se toinen perhe ja loput neljä lasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaksitoista vuotta sitten Bodnerit olivat juuri muuttaneet Suomeen Saksasta, jossa he asuivat 20 vuotta. Paluu ei ollut helppo. Helena miehineen oli työtön, ja perheen ostama talo paljastui hometaloksi.

”Se oli hirveää aikaa. Meistä tuntui, ettei mistään tule mitään ja ettemme kuulu tänne”, Helena muistelee.

Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin järjestyi parhain päin, ja Bodnerit jäivät Suomeen.

”Tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että asiamme loppujen lopuksi järjestyivät. Siitä sai alkunsa haluni auttaa. Koin, että haluan jakaa saamaani hyvää myös muille”, Helena kertoo.

Niinpä hän päätti ottaa World Visionin kautta kummilapsen, intialaisen 8-vuotiaan Taminin. Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, Tamin on jo 17-vuotias nuori nainen ja Helenan kummilapsien lukumäärä on kasvanut neljään. Heitä Helena kutsuu toiseksi perheekseen.

”Tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että asiamme loppujen lopuksi järjestyivät. Siitä sai alkunsa haluni auttaa. Koin, että haluan jakaa saamaani hyvää myös muille."

Helena on matkustanut Intiaan tapaamaan kaikkia kummilapsiaan. Ensimmäinen matka oli vuonna 2012, jolloin hän osallistui World Visionin järjestämälle kummimatkalle ja pääsi tapaamaan Taminin perhettä Chhattisgarin osavaltioon. Matka oli Helenan 50-vuotislahja.

”Oli todella liikuttavaa tavata heidät. He kertoivat omasta arjestaan ja halusivat kuulla omastani, ja yhdessä hämmästelimme, kuinka erilaisia elämämme ovat. Taminin äiti kysyi minulta, millaisella liedellä kokkaan. Hän itse laittoi ruokaa pienellä savesta tehdyllä tulipesällä”, Helena muistelee.

Matkalla Helena pääsi näkemään, mitä kaikkea World Vision oli vuosien varrella saanut aikaan hänen lahjoittamillaan kummimaksulla.

Muun muassa koulunkäynti ja terveydenhoito oli mahdollistettu monelle kyläläiselle. Lapset olivat rokotusohjelman piirissä, ja äidit saivat tietoa imetyksestä ja ravitsemuksesta, jotta lasten aliravitsemus ja lapsikuolleisuus saataisiin kuriin.

”Ihmiset olivat innokkaita mahdollisuudesta oppia uutta. Tämä näkyi muun muassa World Visionin perustamissa ryhmissä, joihin pääsin tutustumaan”, Helena kertoo. ”Lasten ryhmässä lapset saavat tietoa oikeuksistaan ja maanviljelijöiden ryhmässä viljelijät saavat apua ja koulutusta työhönsä. Naisten ryhmissä naiset taas voivat perustaa keskenään pienen yrityksen, esimerkiksi kanalan.”

”Toisinaan minulta kysytään, mistä voin tietää, että apu todella menee perille. Vastaan aina, että voin täysin luottaa siihen, että apu menee sitä tarvitseville, sillä olen nähnyt sen omin silmin.”

Helena on innostanut esimerkillään lähipiiriään. Myös hänen Johanna-siskollaan, äidillään ja muutamalla ystävällään on kummilapset World Visionin kautta. Helenan nuorin tytär Sofia sai lukiossa ollessaan koulunsakin kiinnostumaan kummilapsitoiminnasta, mikä johti siihen, että koulu päätti ottaa oman kummilapsen.

”Toisinaan minulta kysytään, mistä voin tietää, että apu todella menee perille. Vastaan aina, että voin täysin luottaa siihen, että apu menee sitä tarvitseville, sillä olen nähnyt sen omin silmin”, Helena sanoo.

Hän ei koe, että auttamiseen tarvittaisi mitään erityistä syytä.

”Ainoa, mitä tarvitaan, on välittävä sydän ja halu auttaa.”



Kun Helena palasi  Chhattisgariin tapaamaan Taminia syksyllä 2016, vastassa oli suuri joukko ihmisiä. Helena istui Jeepissä ja yritti katseellaan etsiä Taminia ihmismassan seasta. Viimein hän näki siron hahmon puikkelehtivan määrätietoisena kohti autoa.

”Se oli Tamin. Hän juoksi suoraan syliini, ja me halasimme pitkään. Intialaisilla ei ole tapana halata, joten Taminen ele ja koko se hetki olivat todella koskettavia”, Helena kertoo.

Oli kulunut neljä vuotta siitä, kun hän oli ensi kertaa käynyt tapaamassa Taminin perhettä Chhattisgarissa. Silloin tuliaisiksi viedyt Marimekon penaali ja Fiskarsin sakset olivat edelleen siististi aseteltuina Taminin koulupöydällä. Perheen pienen savimajan seinälle oli ripustettu Helenan lähettämä, edellisessä tapaamisessa otettu valokuva. Kuvassa Helena ja Tamin hymyilevät kameralle.

”Kohtaamisemme ovat olleet merkittäviä meille kaikille: Taminille, hänen perheelleen ja minulle.”

Helena muistuttaa, että vaikka Intia on kehitysmaa ja monet elävät siellä alkeellisissa oloissa, on kurjuus usein länsimaisen ihmisen silmissä.

”Me ajattelemme herkästi, että he kärsivät siellä hirveästi, kun heillä ei ole sitä ja tätä. Mutta asia ei ole niin. Vaikka he ovat köyhiä, ei se tarkoita, että he ovat onnettomia. He tyytyvät siihen, mitä heillä on, ja osaavat olla iloisia pienistä asioista”, Helena sanoo.

”Saan tästä paljon enemmän kuin itse annan. Kun olen tavannut kummilapseni ja heidän perheensä, olen ymmärtänyt, kuinka kiitollisia he ovat siitä, että joku täällä kaukana ajattelee heitä ja pitää heitä tärkeinä.”

Kummius on tuonut Helenan ja tämän lähipiirin elämään paljon iloa.

”Saan tästä paljon enemmän kuin itse annan. Kun olen tavannut kummilapseni ja heidän perheensä, olen ymmärtänyt, kuinka kiitollisia he ovat siitä, että joku täällä kaukana ajattelee heitä ja pitää heitä tärkeinä”, Helena sanoo.

Hän muistuttaa, että kummius ei velvoita kummia pitämään lapseen yhteyttä – World Vision pitää kyllä huolen siitä, että kummilapsesta ja tämän kyläyhteisön jäsenistä pidetään huolta. Kummina voi toimia yksinkertaisimmillaan maksamalla kummimaksun kerran kuussa.

”Olen taas alkanut puhua miehelleni, että mitä jos otettaisi vielä viides kummilapsi”, Helena kertoo hymyillen. ”Jos me pystymme näin pienellä rahasummalla muuttamaan jonkun ihmisen elämän paremmaksi, miksemme tekisi sitä?”

Suomen World Vision

Suomen World Visionin 13 000 kummia tukevat pitkäkestoista kehitysyhteistyötä seitsemässä maassa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kummius on helppo ja tehokas tapa auttaa kehitysmaassa asuvaa lasta ja koko hänen kotiseutuaan. Kummien tuella alueen lapset esimerkiksi saavat ruokaa, opetusta ja terveydenhuoltoa.

Kummi saa vuosittain tervehdyksen kummilapseltaan sekä raportin hänen kotiseudullaan tehtävästä työstä. Halutessaan kummi voi pitää yhteyttä kummilapseensa kirjeiden välityksellä ja lähteä kummien opintomatkalle tapaamaan kummilastaan.

Liity kummiksi jo tänään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla