Helsinkiläiset Manniset ovat 30 vuoden aikana olleet mukana muuttamassa monen köyhän perheen ja kyläyhteisön elämää. Heidän antamansa avun turvin on muun muassa rakennettu kouluja ja kaivoja.

Maaliskuussa 2016 helsinkiläisiä Riitta-Leena ja Mikko Mannista jännitti. Matka Keniaan oli alkamassa – eikä kyseessä ollut mikä tahansa lomamatka. Perillä odottaisivat Mannisten kaksi kummilasta, leikki-ikäinen Sandra ja teini-ikäinen Victor.

Oikeastaan Mannisten Kenian matka sai alkunsa yli 30 vuotta sitten, kun Mikko pohti opiskelukavereidensa kanssa, miten voisi auttaa kehitysmaiden lapsia. Kaveriporukka kartoitti eri avustusjärjestöjen toimintamalleja ja päätyi ottamaan kummilapsen World Visionin kautta.

”Kun valmistuimme, porukkamme hajaantui töihin ympäri Suomen. Kummius sitten vain jotenkin jäi meille”, Mikko muistelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

World Vision valikoitui aikanaan muiden avustusjärjestöjen joukosta siksi, että sen toimintaperiaatteet ja arvot tuntuivat hyviltä. Lisäksi vuosittainen raportti kertoo tarkasti, mitä kummien varoilla on saatu aikaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Selkeät raportit pitävät kummit hyvin ajan tasalla. Kuukausittaisella lahjoituksellamme ei tueta vain yhtä lasta vaan koko seutukuntaa. Koulutus, terveydenhuolto ja puhdas vesi pyritään järjestämään kaikille kyläläisille”, Riitta-Leena kertoo.

Manniset pitävät tärkeänä myös sitä, että World Visioinin projektien tavoitteena on tehdä kehitysmaihin viety apu lopulta tarpeettomaksi.

”Asukkaita ei tehdä riippuvaisiksi avusta vaan heidät opetetaan tekemään työtä oman ja kyläyhteisön kestävän hyvinvoinnin eteen.”

"Kaikki eivät voi lähteä etsimään turvaa tai parempaa elämää muualta. Maailma olisi parempi paikka meille kaikille, jos ihmiset saisivat elää kodeissaan eivätkä olisi pakotettuja lähtemään liikkeelle."

Kenia osoittautui paljon kauniimmaksi ja vehreämmäksi kuin mitä Manniset olivat kuvitelleet. Kummeja oli vastassa valtava määrä ihmisiä. Kenialaiset toivottivat heidät tervetulleiksi tanssien ja laulaen.

Erityisen hyvin Manniset muistavat vierailun vammaisten lasten koulussa. Olot olivat karut; liikuntavammaiset pojat asuivat yhdessä suuressa huoneessa ja nukkuivat kerrossängyissä. Uusi asuntola oli valmistumassa.

”Yksi pojista kertoi, että oli saanut nukkua elämänsä ensimmäisen kerran patjalla kouluun tultuaan”, Mikko kertoo.

Vammaiset lapset ovat Keniassa usein niin hävettyjä, että heitä saatetaan piilotella kotona. World Visionin perustama koulu antaa heillekin mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.

Meibekissä, jossa Mannisten kummilapsi Victor asuu, alkoi World Visionin hanke vuonna 2004. Tuolloin alueen lapsista puolet kävi koulua. Nyt, 13 vuotta myöhemmin, alueen lapsista käy koulussa peräti 83 %.

Manniset kokevat, että ovat suomalaisina etuoikeutettuja, ja haluavat jakaa hyvää muillekin. Mikon mielestä apua kannattaa pyrkiä antamaan nimenomaan paikan päällä siellä, missä sitä tarvitaan.

”Kaikki eivät voi lähteä etsimään turvaa tai parempaa elämää muualta. Maailma olisi parempi paikka meille kaikille, jos ihmiset saisivat elää kodeissaan eivätkä olisi pakotettuja lähtemään liikkeelle.”

Manniset pitävät tärkeänä etenkin lasten ja naisten aseman parantamista.

”Hyvinvointi lähtee siitä, että lapsista pidetään huolta. Tärkeää on myös se, että tytötkin pääsevät kouluun.”

Vedellä on erityisen tärkeä rooli kenialaislasten koulunkäyntiin liittyen. Kun puhdas vesi saadaan kulkemaan kylään, ei lasten enää tarvitse jäädä koulupäivän ajaksi kantamaan sitä kaukana olevista lähteistä tai kaivoista. Usein vettä kantavat nimenomaan tytöt, joten puhtaan veden kulku kyliin mahdollistaa sen, että lapsilla – ja myös tytöillä – on mahdollisuus koulunkäyntiin.

Meibekissä vedenhakumatkan pituus oli vuonna 2004 kahdeksasta kymmeneen kilometriin. Nyt matka on kutistunut alle kilometriin 58 %:lla alueen asukkaista.

"Koska meistä on, niin takuulla ihan kenestä tahansa muustakin on kummiksi!”

Mannisten toinen kummilapsi Sandra käy toista vuotta esikoulua, joka kestää Keniassa kolme vuotta.

”Sandra on erittäin terävä ja näppärä nuori neiti. Hän osasi jo kirjoittaa nimensäkin”, Riitta-Leena kertoo. ”Aluksi häntä jännitti tavata meidät, mutta hiljalleen tyttö rentoutui ja innostui heittelemään kanssamme palloa.”

Mikkoa hymyilyttää hauska muisto matkalta; Saatuaan kummin kameran käsiinsä tyttö innostui valokuvaamisesta. Myöhemmin samana vuonna toimitetussa kummiraportissa Sandra kertoi haaveilevansa valokuvaajan ammatista.

Victor oli puolestaan jo teini-iän saavuttanut nuori mies, jonka kohteliaisuus teki vaikutuksen Mannisiin.

”Victor puhui suhteellisen hyvää englantia, joten oli luontevaa jutella hänen kanssaan. Selvisi, että hänen suosikkijalkapallojoukkueensa on Manchester United aivan kuten meidän poikammekin. Se oli hauska sattuma, josta riitti juttua”, Riitta-Leena muistelee.

Riitta-Leenalla on yksi vinkki niille, jotka pohtivat, miten voisi auttaa maailman huono-osaisia: Tartu toimeen!

Kummius on helppo tapa auttaa. Suurin ponnistus on se, että tekee päätöksen kummiudesta ja valitsee verkkosivuilla autettavan lapsen – sen enempää ei vaadita.”

Kummimaksu veloittuu tililtä automaattisesti joka kuukausi. Kummilapseen voi halutessa pitää yhteyttä postitse, mutta se ei ole välttämätöntä – Mannisetkin kertovat olleensa aika ajoin passiivisia yhteydenpidossa. Suurin apu on kummimaksu, jolla voidaan auttaa perheitä heille tärkeimmällä tavalla.

”Olemme pitäneet yhteyttä oman elämäntilanteen ja voimien mukaan.”

Manniset kokevat tutustuneensa kummiuden ansiosta pieneen palaan toisenlaista maailmaa ja yhteiskuntaa.

”Tämä on avartanut omaa, kapeaa näkökulmaa ja antanut suhteellisuudentajua. Ja tietenkin tuonut Afrikkaa hieman lähemmäksi meitä.”

Heidän mielestään on turhaa pohtia, olisiko juuri minusta kummiksi.

”Koska meistä on, niin takuulla ihan kenestä tahansa muustakin on kummiksi!” Riitta-Leena nauraa.

Lue lisää kummiudesta ja liity kummiksi täällä.

Kummien avulla syntyy tuloksia

Mannisten kummipoika Victor asuu Meibekin alueella Länsi-Keniassa, missä Suomen World Visionin kummit ovat tukeneet pitkäkestoista kehitysyhteistyötä yli kymmenen vuoden ajan. Heidän ansiostaan yksi kokonainen sukupolvi on saanut laadukkaampaa terveydenhoitoa ja opetusta. Myös lasten vanhempien toimeentulomahdollisuudet ovat kohentuneet merkittävästi. Muutoksen takana on alueelle rakennettu yli 200 kilometrin mittainen vesijohtoverkosto.

Kummien työ Meibekissä tulee valmiiksi vuonna 2017, minkä jälkeen paikalliset kykenevät viemään kehitystä eteenpäin itsenäisesti. Suomen World Visionin kummien tuella tehtävä työ jatkuu edelleen muilla alueilla yhteensä seitsemässä eri maassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla