Nyt se sitten tapahtui!

Olin koirani kanssa iltakaffella ystävieni uudessa, ihanassa kodissa. Tuttu paikka meille molemmille ja Onni-koira käy siellä mielellään kyläilemässä. Ensimetreillä Onni nosti tassut ruokapöydälle ja yritti pölliä pöydältä tarjottimelta keksejä ja pusuja. Seuraavaksi matka suuntautui perheen tyttären makuuhuoneeseen. Hyppy sängylle valkoiselle päiväpeitteelle ja suuhun pari pehmolelua. Olohuoneen sohvallekin tuo yritti, mutta sen ehdin estää.

Sitten varsinainen painajainen tapahtui. Ison ruokapöydän alla oli iso, uusi matto. Musta, paksu Hanna Korvelan puuvillamatto, jonka loimina oli paperinarulankaa. Onni oksensi matolle. Tunsin, kuinka kylmä hiki ja häpeä valtasi koko kroppani. Keräsimme nopeasti päällimmäiset oksut kostealla rätillä. Sen jälkeen kävin kaivelemaan oksennusta maton väleistä teelusikalla ja lopuksi vielä pyöreäpäisellä ruokaveitsen terällä. Sitten päälle suihkutettiin Dr. Beckmannin sappisaippuaa. Taas taputtelua talouspaperilla päälle ja uudet paperit yöksi kuivattamaan loppua kosteutta. Seuraavana päivänä maton sai imuroida puhtaaksi. Vaikea sanoa, kumman järkytys oli suurempi, minun vai ystäväni.

Viimeisen viikon aikana olen tutustunut muutamaan itselleni uuteen puhdistusaineeseen ja -välineeseen. Tulin siihen tulokseen, että kyllä siivouskin on vähän välineurheilua. Minulla on kotona iso, lasinen ruokapöytä, joka on aina lähmässä sekä alta (kiitos koiran) että päältä. Olen ostanut herkästi halvinta lasinpesunestettä suihkepullossa ja välillä manannut pöydän pintaa. Sain yllätystuliaisiksi Tolu-merkkistä lasinpesunestettä ja nyt olen ihan koukussa siihen.

Tehokas, puhtaantuoksuinen, ei jätä raitoja, kuivuu hetkessä. Ihan mielettömän hyvä tuote. Samalla kertaa sain myös Sini-tuotteen tiskiharjan. Sekään ei ole varmasti halvin mahdollinen, mutta osoittautui hyväksi tuotteeksi. Aloin miettiä, kannattaako tuollaisissa välineissä säästellä. Enää en aio niin tehdä. Säästö on pieni hyötyyn verrattuna. Tiskiharjassa ei ole yhtään terävää piikkiä varressa ja harjasosan muotoilu on hyvä. Sillä on ilo tiskata. En myöskään tiennyt suihkutettavasta sappisaippuasta, mikä osoittautui mahtavaksi puhdistajaksi. Sappisaippuasta kirjoitan myöhemmin lisää Keittiön ihmeet-palstalla. Puhdistusaineissa ja -välineissä ei auta muu kuin kokeilla. Yksi istuu yhden käteen, toinen toisen. Vertailla kannattaa. Kallein ei ole aina paras eikä halvin huonoin.

Ostan kyllä herkästi kalliitakin tiski- ja puhdistusaineita, mutta ne ovat usein kivan pullon vuoksi. Minusta on mukavaa, kun keittiössä ja kylppärissä on suloisia tai vähän trendikkäitä puteleita. Uusin ihastukseni on L:A Bruket-merkkinen, sitruunaruohon ja rosmariinin tuoksuinen tiskiaine, jota tilasin Cilla´s-nettikaupasta (16,90 e). Ihan ensiksi pullon vuoksi, mutta myös tuoksu on ihanan raikas. Tämä pullo on aina esillä, arkena käytän kuitenkin perus-Fairya. Kylppärini on tuoksunut joulusta asti pamplemousselta eli raikkaalta greipiltä. Ostin tuoksupaketin, jossa oli mukana pullo, puutikkuja ja aromaattista tuoksua. Loraus tuoksua pullon pohjalle, pari tikkua pulloon pystyyn ja ympärillä on hetkessä raikas tuoksu.

P.S. Kohta on edessä ikkunoiden pesu. Odotan jo innolla kirkkaita ikkunoita. Nyt ne ovat lähinnä puolihimmeät ensimmäisten talviauringonsäteiden sokaisemina. Olen oikeastaan aina pitänyt siivoamisesta, siinä näkee hetkessä tuloksen!