Tukholman Mitt Kök -ruokamessut antoivat uusia ideoita.

Olin viime viikolla Tukholman Mitt Kök -ruokamessuilla. Aika samantyylistä kuin Suomen vastaavilla. Lähiruokaa ja pienten tuottajien kotimaisia elintarvikkeita oli paljon. Ruokamaista Italia vetoaa myös länsinaapurissa.

 

Aloitimme reissun lounaalla Tukholman keskustassa Museet-ravintolassa, os. Birger Jarlsgatan 41. Trendikäs mesta, joka tuntui olevan supersuosittu lounaspaikka. Alkuruuaksi söimme pienen pienet kipot hernesosekeittoa, jossa maistui reilusti sinappi. Palanpainikkeeksi nautimme lasilliset uusi-seelantilaista Villa Maria pinot grigio -valkoviiniä. Ihan mahtava viini keiton kanssa. Juoma toimi myös pääruuan, paneroidun kampelan kanssa, mutta oli ehdottomasti parhaimmillaan keiton seuralaisena.

Messuilla osui ensimmäisenä silmään TV-kokki Tina Nordströmin maustesarja Jättegott. Lisäaineettomat maustepussukat olivat kivannäköisiä, värikkäitä ja kauniita. Pusseissa on eri ruokiin sopivia maustesekoituksia, 1 pussi / 4 hengen annos. Ostin monta pussia, mutta en ole vielä ehtinyt kokeilla niitä. Marokkolaisten tai intialaisten lihapullien mausteseos pääsevät varmaankin ensimmäisinä kokeiluun.

Näin lähellä joulua maistelimme myös ruotsalaista jouluglögiä. Blåssan glögit ovat tunnettuja vuosittain vaihtuvista tyylikkäistä pulloistaan ja eri mauistaan. Vuosikertaglögi 2012 (12,48 e Suomessa) maistuu yuzu-sitrukselle ja klementiinille. Pirteä yhdistelmä, jota tarjoaa mielellään. Uusin, tervetullut tulokas glögiperheeseen on alkoholiton glögi (noin 4 e Suomessa), jonka intensiivinen maku ei yhtään häpeä alkoholilliselle vuosikertamaulle. Tähän suorastaan ihastuin.

Sen sijaan pekonin makuiset popcornit jätän suosiolla muille nautittavaksi. Ne olivat minusta suorastaan kammottavia.

 

Osallistuin Chill Out -tuoteperheen tastingiin. Etualalla näkyvä pinkki rosé-hanapakkaus oli helppo ja kiva viini. Rypäleenä shiraz. Maku oli raikas ja runsas. Vaikka kyseessä on puolikuiva viini, ei maku kuitenkaan ole varsinaisesti makea. Tämä täytyy muistaa ensi kevään ja kesän juhlissa.

BIB kuuluu Alkon tilausvalikoimaviineihin, mutta sen saa omaan lähimyymälään muutamassa päivässä. Toinen tilausvalikoimatuttavuus samalta tuottajalta on Sauvignon Blanc-rypäleestä tehty ranskalainen kuohari. Hinta alle 8 e / plo, maku raikas, mutta voimakas.

Ruotsissa on tunnetusti vahva leipäkulttuuri. Sielläkin leivotaan nyt juureen, niin vaaleat kuin tummat leivät. Nalle Puhin suosikkileivässä on mustikkaa. Suomesta olivat edustettuina HK ja Sinuhe. HK:n tiskillä oli HK:n sinistä, pusseihin pakattuja karjalanpiirakoita ja lihapiirakoita. Näitä kuulemma Ruotsissa asuvat suomalaiset ostavat ja kaipaavat kotimaastaan. Voisiko jotain muuta kuitenkin edes yrittää markkinoida Ruotsiin???

Istuin seuraamassa puolen tunnin ajan ruokatoimittajakollegani Sophie Berlinin demoa karpalomazariinin valmistuksesta. Allt om mat -lehdellä oli iso osasto ja paljon kivoja, omia keittokirjojaan myytävänä. Sophie kertoi olevansa kahden pienen lapsen äitiyslomalla oleva äiti ja piti vain yhden näytöksen messuilla.

Demosta kävelin suoraan Fontana-tuotemerkin osastolle, sillä siellä näkyi heti tuttu naama. Fontana on perheyritys, ja perheen poika Loizos Papadopoulos kävi vuosi sitten meillä työpaikalla kertomassa perheensä yrityksestä suomalaisen maahantuojan, Kaj Erikssonin, kanssa. Suurin osa tuntee varmasti jo halloumijuustot, saganakia on saanut Stockmannilta. Messuilla esiteltiin meillä vielä tuntematon smakrik saganaki, jonka maku oli voimakas ja suussasulava. Juustoviipaleita paistettiin pannulla öljyssä.

Siihen syntyi hetkessä himo. Kaikki maistelijat tuntuivat pitävän tuotteesta. Kuulin, että kyseistä juustoa yritetään saada myös Suomen markkinoille ensi kevään aikana. Nyt kannattaa pitää peukut pystyssä!

Suklaalevyistä otin kuvan, koska ne olivat niin kauniita. Ei makukaan ollut pöllömpi, mutta ei varsinaisesti suklainenkaan. Suklaissa Suomi-Ruotsi-maaottelun voitti ehdottomasti Fazerin Sininen. Pientuottajien tiskillä ihastuin vuohenmaidosta tehtyyn ranskankermaan. Ja Italiaa edustivat lukuisat erimerkkiset oliiviöljyt, suolakiteet, viinietikat yms.

Kivat messut, alue oli sopivasti hallittavissa. Pelkästään kuuntelemalla kollegoja oppii valtavasti uutta ja saa uusia näkökantoja omille ajatuksilleen.

Miltä maistuu hyönteisruoka ensikertalaisten suussa? Kodin Kuvalehden toimitus voitti ensipöyristyksensä ja kokeili uutta sirkkagranolaa.

Toimituksen pöydällä on kipollinen sirkkagranolaa:  herkullisen rapeiksi paahtuneita hiutaleita, kurpitsansiemeniä, isoja, pulleita sirkkoja siipineen ja koipineen.

Testissä on kotimaisen EntoCuben valmistama Samu Sirkkagranola, joka on tullut kauppoihin joulukuun alussa 2017. Markkinoilla on lisäksi ainakin Fazerin sirkkaleipää sekä Kultasuklaan sirkkasuklaata.

Sirkkojen ja muiden hyönteisten kasvattamista ruuaksi pidetään ekologisena ruoantuotannon vaihtoehtona. Hyönteiset ovat ravintoarvoltaan lähellä lihaa, mutta niiden kasvatus tuottaa vähemmän kasvihuonepäästöjä ja kuluttaa vähemmän vettä kuin lihantuotanto. 

Kodin Kuvalehden toimituksen ensikertalaiset lähestyivät sirkkaruokaa varovasti.

Ennen

”Yök, ne näkyy siinä! Sirkkaleipää oli helpompi maistaa, kun siinä ötökät oli jauhettu näkymättömiin.”

”En pysty. En millään. Tässä menee raja. Miksi niiden pitää olla kokonaisia?”

”Miksi sirkkagranolan nimi on Samu? Kuka söisi ehdoin tahdoin Petteri Punakuono -poronkäristystä?”

”Kokeilkoon lapseni aikanaan, mutta minä en pysty!”

”Miksi sirkkoja pitää sekoittaa nimenomaan mysliin ja leipään? Ja suklaaseen! Eihän niihin kuulu pekonikaan!”

”Miksi sirkkagranolan nimi on Samu? Kuka söisi ehdoin tahdoin Petteri Punakuono -poronkäristystä?”

”Onkohan hyönteisillä tunteet?”

Jälkeen

“Olin vähän pettynyt, ettei sirkka maistunut mitenkään.”

”Tämä maistuu mysliltä, pelkältä mysliltä. Vähän suolainen aromi.”

”Se ajatus rupesi ällöttämään, jos söisi granolaa maidon kanssa. Mitä jos sirkat kelluu maidon pinnalla?”

”Kynnys oli tosi korkea. Melkein kuin olisi poiminut lattialta kärpäsen ja pannut suuhun.”

”Yh, nyt suklaata perään.”

Makeaksi ja pehmeäksi imelletty perunalaatikko on monelle maku, joka viimeistään tekee joulun.

1. Valitse jauhoisia perunoita

Valitse perunalaatikkoon keskikokoisia jauhoisia perunoita. Pienet ovat työläitä kuoria kuumina, isot puolestaan hajoavat helposti keitinveteen, ennen kuin ovat sisältä riittävän kypsiä.

2. Älä suolaa keitinvettä

Älä lisää keitinveteen suolaa, jotta imeltyminen käynnistyy. 

3. Survo perunat kuumina

Survo perunat heti kuorimisen jälkeen ja lisää joukkoon kiehuvan kuumaa vettä. Kostea survos imeltyy helpommin, ja kiehuva neste estää paakkujen syntymistä. Jos haluat silkinsileää perunalaatikkoa, soseuta perunat sähkövatkaimen pienimmällä teholla. Ripottele päälle jauhot vasta, kun sose on hieman jäähtynyt, jotta jauhot eivät ala kypsyä vaan imeltyminen käynnistyy saman tien.

4. Imellä uunissa

Imellä perunalaatikkoa uunissa, jolloin voit säädellä lämpötilaa. 50–60 astetta on sopiva lämpö. Liian kuuma lämpötila pysäyttää imeltymisen. Jos neljä tuntia imeltymistä ei tuo haluamaasi makeutta perunalaatikkoon, lisää tilkka siirappia tai jatka imeltämistä pari tuntia. Lisää maito perunasoseeseen kiehautettuna, niin perunalaatikko ei kuohu uunissa.

Vaihtelun vuoksi:

Vegaaninen perunalaatikko

Valmista  perunalaatikko tavalliseen tapaan, mutta vaihda voi maidottomaan rasiamargariiniin ja maito kaurapohjaiseen, kuumennusta kestävään kahvimaitoon, esimerkiksi Oatly iKaffeen.

Mausteinen perunalaatikko

Tee perunalaatikko tavalliseen tapaan, mutta vaihda siirappi muscovadosiirappiin ja lisää muskottipähkinän lisäksi ½ tl jauhettua inkivääriä, ½ tl kardemummaa ja ½ tl jauhettua neilikkaa.

Oikaistu gluteeniton perunalaatikko

Jätä perunalaatikosta pois vehnäjauhot ja vesi. Oikaise imeltämisvaihe lisäämällä perunoiden joukkoon siirappia tavallista reilummin, 3–4 rkl. Vähennä suolan määrä yhteen teelusikalliseen. Paista tavallisen perunalaatikon tapaan. 

6 annosta, 30 min + 6 t

  • 1 kg jauhoisia perunoita
  • vettä keittämiseen
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl vettä
  • 50 g voita
  • 4 dl täysmaitoa
  • 1½ tl suolaa
  • ½ tl muskottipähkinää
  • (2 rkl siirappia)
  1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Älä lisää keitinveteen suolaa. Kuori perunat kuumina isoon 2 litran uunivuokaan. 
  2. Survo perunat haarukalla tai perunasurvimella. Lisää samalla desin verran kiehautettua vettä. Anna jäähtyä hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi.
  3. Ripottele päälle jauhot ja survo ne soseen joukkoon. 
  4. Peitä vuoka foliolla ja nosta se 60-asteiseen uuniin. Anna perunasoseen imeltyä 4 tuntia. Sekoita sosetta välillä. Tarkista maku. Jos sose ei maistu makealta, jatka imeltämistä vielä tunti tai pari.
  5. Sulata voi ja lisää soseeseen. Sekoita tasaiseksi. 
  6. Kuumenna maito kiehuvaksi ja sekoita se soseeseen. Mausta suolalla ja muskotilla. Jos kaipaat lisää makeutta, lisää hieman siirappia. Paista 150-asteisessa uunissa 2 tuntia.
Riitta-Ahkku

Imelletty perunalaatikko on jouluklassikko – neljä keinoa, joilla onnistut varmasti!

Jos haluat pakastaa lastikot niin tee se ennen paistamista. Ota laatikot sulamaan edellisenä päivänä jääkaappiin ja sitten uuniin paistumaan sulaneena. Miun laatikkoon ei muskottipähkinä kuulu, kun sitä on jo lanttu- ja porkkanalaatikoissa. Perunalaatikon teko vaatii aikaa ja körsivällisyyttä, mutta palkitsee upealla maullaan.
Lue kommentti