On vain yksi tilanne, jossa keinutuoliin ei saa nukahtaa.

Liekö ikä tehnyt tehtävänsä, mutta keinutuolissa istuminen tuntuu aina vain mukavammalta.

Keinuttelu rentouttaa ja antaa mahdollisuuden olla liikkeessä, vaikka ei mene minnekään. Kun ympärillä on hiljaista ja rauhallista, mieli tyhjenee ja hengitys syvenee ihan itsestään. Silmät puoliavoimena on ainakin periaatteessa mahdollisuus vaipua vaikka meditatiiviseen tilaan, mutta itse kyllä helposti nukahdan.

"Vaikka jalat eivät kunnolla kantaisi eikä muisti muuten pelaisi, vanhasta tottumuksesta lantio lähtee kyllä liikkeelle."

Keinutuolista tulee monelle mieleen mummola ja mennyt aika. Kiikkustuoli oli iäkkäämpien istumapaikka, jossa lepuutettiin selkää, jutusteltiin ja otettiin välillä päivätorkut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Samalla lihaksetkin vahvistuivat. Keinumiseen nimittäin käytetään ennen kaikkea lantion ja alaselän lihaksia. Terapeuttinen liike toimii pienenä jumppana. Vaikka jalat eivät kunnolla kantaisi eikä muisti muuten pelaisi, vanhasta tottumuksesta lantio lähtee kyllä liikkeelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

ENNEN KEINUTUOLI SAI kunniapaikan tuvan keskeltä. Nykyään keittiöt ja olohuoneet ovat sen verran pieniä, ettei niihin ensimmäiseksi hankita kiikkustuolia tilaa viemään.

Meidän kodissamme on iäkäs, vanhojen tavaroiden liikkeestä ostettu keinutuoli. Se on perinteiseen tapaan keskellä keittiön lattiaa.

Siinä on hyvä istua lähellä puuhellaa, josta huokuu talvipakkasilla mukavasti lämpöä. Keinutuoli on myös toiminut imetyspaikkana ja lasten nukuttamiseen.

"Olen keinunut sairaalassa synnytystä odotellessa useita kertoja."

Pieni liike on tuttua ja rauhoittavaa jo kohdusta. Ehkäpä siksi keinutuoli on myös monien synnytysosastojen vakiovaruste.

Itsellänikin on siitä kokemusta. Olen keinunut sairaalassa synnytystä odotellessa useita kertoja. Nainen, joka meillä asuu, on kyllä päästänyt pitkän litanian ärräpäitä siinä vaiheessa, kun olen meinannut kesken kaiken nukahtaa.

TAPANANI ON NIKKAROIDA ystäville lahjoja merkkipäiviksi yhdessä muutaman muun kylänmiehen kanssa. Tänä talvena yksi verstaskavereistamme täytti vuosia, ja me kaksi muuta päätimme tehdä hänelle lahjaksi keinutuolin.

Istuimesta halusimme persoonallisen ja mukavan. Siitä piti tulla myös lahjan saajan näköinen ja vanhaan entisöityyn tupakeittiöön sopiva.

Istuimme verstaalla välillä aamusta yömyöhään. Mielipiteitä oli vähintään kahdenlaisia joka työvaiheessa. Lahjaa tehdessä lahjan saaja on väkisinkin koko ajan tekijöiden mielessä. Vanhoja yhteisiä muistoja tuli kerrattua ja monta hyvää naurua naurettua.

"Ajatuksena oli, että emäntä ei huomaa, jos isäntä keinuu tuolissaan tekemättä mitään."

Keinun ympärille rakennettiin koivukehikko, josta näkee ulospäin mutta ei sisälle. Ajatuksena oli, että emäntä ei huomaa, jos isäntä keinuu tuolissaan tekemättä mitään.

Keinutuolin istuimeen ei tullut jalaksia, vaan istuinosa roikkuu kehikossa kiinni. Kehikon päällä olevaan puiseen kaareen laitettiin lukuvalo.

Päivänsankari oli tai ainakin esitti taitavasti olevansa tyytyväinen lahjaansa. Lupasimme kyllä, että jos lahja ei miellytä, sen voi siirtää koristeeksi ullakon nurkkaan.

Ystäväpiiri ympärillä tuntuu kummasti vanhenevan. Mikäköhän mahtaa olla seuraava merkkipäiväprojektimme? Visakoivuinen rollaattori?

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla