Kun Mirjan leskiäiti rakastui, tyttären huoli heräsi. ”Tuntui, että kaikki ei ole kohdallaan. Kaikki pyöri miehen ympärillä.”
”Olin aina isän tyttö. Lapsena mökkeilimme kesäisin paljon. Isä teki puuhommia ja rakensi meille lapsille majan. Hän lämmitti saunan, ja se saattoi olla lämpimänä puoli päivää. Sieltä juoksimme uimaan.
Vielä aikuisenakin nautin isän seurasta. Kun sain oman lapsen, isä kaatoi mökillä pesuvatiin lämmintä vettä ja läträsi taaperoni kanssa. Oli ihanaa, että hän sai tulla isovanhemmaksi.
Isä sairastui ja kuoli yllättäen toistakymmentä vuotta sitten. Se järkytti meitä kaikkia.
Emme puhuneet isän kuolemasta äidin kanssa juuri koskaan. Huomasin kuitenkin, että hänellä kesti vuosia päästä siitä yli. Minullakin oli isää ikävä. Kun löysin nykyisen kumppanini, huomasin, että hänkin jollain tapaa muistutti isää.
Kun äiti jäi leskeksi, aloin vuosien varrella toivoa, että hän löytäisi vielä jonkun. Ajattelin, että ehkä ei asuinkumppania, mutta sellaisen kivan kaverin, jonka kanssa äiti voisi tehdä mukavia asioita, käydä vaikka tanssimassa.
”Alle puolessa vuodessa mies asui äidin luona. Tuntui, että se tuli kauhean äkkiä.”
Muutamia vuosia sitten äiti tapasi Raimon. Äiti vaikutti onnelliselta mutta sanoi, että mies ei olisi heti muuttamassa saman katon alle. Raimo kävi äidin luona viettämässä muutamia viikonloppuja, ja sitten hän jo asettuikin taloksi.
Alle puolessa vuodessa Raimo asui äidin luona. Tuntui, että se tuli kauhean äkkiä. Miehessä oli minusta jotain epämääräistä. Jotenkin tuntui, että kaikki ei ollut kohdillaan.
Tuntui, että kaikki pyöri miehen ympärillä. Niinhän se toki toimii, kun on umpirakastunut, kuten äiti oli.
Äiti nosti Raimoa jalustalle ja sanoi, että mies osaa tehdä vaikka mitä kotitöitä ja on taitava siinä ja tässä. Kun äidin kotona oli pihatöitä, Raimo ei ollut haravoimisesta kiinnostunut vaan makasi sohvalla. Minua ärsytti.
Minulle oli myös epäselvää, maksoiko Raimo äidille asumisestaan mitään. Hänen tuttavaltaan olin kuullut, että miehellä oli ollut talousvaikeuksia, ja minusta näytti, että hän asui äidin siivellä.
Kun Raimo lähti töihin, äiti teki hänelle eväätkin valmiiksi.
Tuntui pahalta, kun kaikki muu tuntui äidin silmissä hämärtyvän. Asuin lähellä, ja olimme aiemmin viettäneet paljon aikaa yhdessä. Naisten saunaillat olivat olleet yhteinen juttumme. Nyt ne jäivät.
Kun yritin ottaa huoleni Raimosta puheeksi, äiti suuttui. Emme ole sen jälkeen palanneet asiaan.
”Vaikeista asioista emme puhu. Tätä asiaa emme ole koskaan selvittäneet.”
Viime aikoina olen ollut surullinen siitä, että äitisuhteeni on muuttunut. Puhumme äidin kanssa paljonkin ja soittelemme päivittäin arkisista asioista: kuinka töissä meni, mitä äiti osti kaupasta, mitä lapseni ovat puuhanneet.
Vaikeista asioista emme kuitenkaan puhu. Tätä asiaa emme ole koskaan selvittäneet.
Tietyllä tavalla olen tuntenut tulleeni hylätyksi. Olen ehkä katkeroitunutkin. Tiedän kuitenkin, että katkeruus ei kanna pitkälle.
Nykyään tulemme Raimon kanssa jotenkin toimeen, mutta en voi vilpittömästi sanoa pitäväni hänestä. Hääpäivänäni mietin, että oma isäni ei ole paikalla, mutta tuo mies on.
Eikö äidin sitten olisi ollenkaan pitänyt ryhtyä parisuhteeseen Raimon kanssa?
En minä niinkään ajattele. Toivon vain, että hän olisi edennyt varovaisemmin. Silloin me lapsetkin olisimme ehtineet totutella ajatukseen.
Niitäkin hetkiä on ollut, kun olen ollut äidin puolesta onnellinen.
Kun hän ja Raimo muuttivat uuteen asuntoon, ajattelin, että on hyvä, ettei äidin tarvitse olla yksin. On joku, joka on äidin kanssa päivittäin.
He käyvät yhdessä tanssimassa, mikä tekee varmasti äidille hyvää. Siitä olen iloinen.”
Nimet on muutettu perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
Lue Mirjan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 5/2024. Millaiset asiat äidin uudessa kumppanissa herättivät Mirjan epäilykset? Miten keskustelu eteni, kun Mirja yritti ottaa huolensa äidin kanssa puheeksi? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
PS. Onko sinulla kokemusta siitä, että muu perhe ei hyväksy uutta kumppania? Mitä Mirjan tai hänen äitinsä kannattaisi tehdä? Voit jättää kommenttisi tarinasta KK:n suositulle Ihmisten kesken -palstalle. Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com.
