Elämäntapamuutos on tehtävä pienin askelin, sanotaan. Minä aloitin salasanoista.

Kuntoremontti2014. Liikulisää2014. Muistajumppa2014.

Salasanani ovat jo vanhentuneet. Koko vuoden töihin tullessani olen naputtanut niistä jonkin tietokoneelle ja muistanut: Lisää liikuntaa, vaikka väkisin. Lisää liikuntaa, ennen kuin selkä on lopullisesti jumissa. Lisää liikuntaa, että kilo lisää vuodessa -tahti loppuu.

Salasanat eivät ole toimineet. Kone on kyllä auennut, mutta kuntoa ne eivät ole kohentaneet yhtään.

”Suusi on käynyt useammin kuin jalat”, totesi tuttavani. Ikävä kyllä liikunnanohjaajana ja ravintoterapeuttina hän tietää, mistä puhuu.

Alkaneena vuonna lähestyn asiaa toista kautta, suun kautta. Kun kerran en ole koukussa päivittäiseen liikuntaan, en halua olla koukussa myöskään jokapäiväiseen ja -iltaiseen herkutteluun. Huhu kertoo, että työpöydällä voisi pitää iltapäivän nuukahtamishetkien varalle mandariineja. Olen kokeillut vain työpöydän laatikossa olevaa suklaalevyä.

Uudenvuodenlupausta en tehnyt. Vihreitä kuulia ja Budapestejä oli silloin vielä jäljellä. Tärkeintä on edetä pienin askelin. Tehdä jokin yksittäinen muutos kerrallaan.

Saattaa olla, että aloitan elämänmuutoksen salasanoista.

Pullatpois2015? Sokerilakko2015? Suukiinni&jalatalle?

Mitä elämäntapamuutosta sinä suunnittelet? Kerro alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Näin monta askelta tarvitset pysyäksesi kunnossa

Hiit-treeni nostaa kuntoa tehokkaasti

Putkirullaus on tehokasta rentoutusta - katso video

Irti sokeririippuvuudesta

Näin teet itsestäsi Facebookin täydellisimmän naisen: Täydellisen elämän Facebook-päivitykset arki- ja juhlapäiviin

Tee itsestäsi täydellinen nainen: Täydellisen elämän Facebook-päivitykset joka kuukaudelle

Kun lapsista varttuu teinejä, tunnelmalliset joulukuvat ovat muisto vain, kirjoittaa Minna McGill.

Taisi olla vuosi 2003.

Puin lapsilleni Marimekon pallopuserot ja punavalkoiset tonttulakit. Sitten istutin heidän rintamamiestalon puisille portaille. Siinä he istuivat ja nököttivät vieri vieressä. Nelivuotias isoveli halasi pientä punaposkista pikkusiskoaan, vauvaa vielä.

Minä näpsäsin kuvan.

Voi noita ihania jouluja, kun vielä sai suunnitella, kuvata ja lähettää sukulaisille ja ystäville joulupotretin lapsistaan. Lapsetkin olivat vielä valmiina kaikkeen. Pukivat päälleen vaatteet, jotka valitsin. Työnsivät tonttulakin päähänsä ja istuivat nätisti kuvattavina, ainakin hetken.

Olivat minun jatkeeni.

Vuodet kuluivat ja muovailtavuus väheni. Pian he eivät enää lelukatalogin selaamiselta malttaneet istahtaa paikoilleen edes yhdeksi hetkeksi. Teini-ikään tullessaan he eivät olisi ikimaailmassa suostuneet noloihin joulupotretteihin. Älä unta nää!

Sitten tuli viime joulu.

En tiedä, mitä tapahtui, mutta sain suostuteltua lapset yhteiseen joulukuvaan äidin kanssa.

Oli joulukuun alku, eikä rivitaloasuntomme takapihalla hitustakaan lunta eikä aurinkoa. Mutta lapset hoitivat hommansa kuten neljätoista vuotta aiemmin siellä rintamamiestalon puisilla portailla. Hymyilivätkin niin kuin vain tämä uusi selfie-sukupolvi hymyilee: ammattimaisesti.

Vain äiti huomasi jääneensä ajasta jälkeen. Jokaisessa kuvassa hän näytti väsyneeltä ja kulahtaneelta, katsoi vinoon tai näytti suoraan sanottuna oudolta. Liikaa yritystä, sanoi tytär.

Arvatkaa vain, jäikö kuva lähettämättä.

Sorry lapset, uusi yritys tänä vuonna, ehkä.

TÄTÄ MIETIN. Vedessä lilluminen on uskomattoman vaikuttava kokemus, talvellakin. Varsinkin talvella.

Onhan uiminen aina ollut kivaa, ainakin jos vesi on lämmintä. Mutta uusin ihanuus tekee siitä vieläkin ihanampaa. Sen tekee kylmän talvi-ilman ja lämpimän uimaveden yhdistelmä, johon on mahdollisuus nykyisin Helsingissä Kauppatorin kulmilla ulkoaltaalla.

Ensin saunaan kuumenemaan, sitten pyyhkeen suojassa ulos ja kiireesti kohti allasta!

Koillistuuli puhkuu kylmänä viimana, varpaita kipristelee ja pyyhkeeseen pitää kietoutua tiukasti. Mutta pieni urheus palkitaan: vesi tuntuu iholla kuumalta ja näyttää yhtä turkoosilta kuin kesällä Välimerellä. Pakkasella veden pinnasta nousee mystinen höyry.

On joitakin asioita, joita varten kannattaa elää. Lämpimässä vedessä lilluminen on ehdottomasti yksi niistä.