Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa. Nyt ei luovuteta, ei todellakaan.

Herää vaikka nukuttaa. Käy suihkussa, pese hiukset ja tuskaile, mitä ihmettä taas päälle.

Töpöttele pimeässä postilaatikolle, selaa lehti ja hörpi kahvi.

Skrapaa auton ikkunat, aja töihin pimeässä. Havahdu puolessavälissä työmatkaa siihen, että kahvinkeitin taisi jäädä päälle.

Ole töissä ja mieti lapsia. Ole kotona lasten kanssa ja mieti töitä. Mieti tekemättömiä töitä, töissä ja kotona.

Aja töiden jälkeen pimeässä kotiin.

Heitä jauheliha pannulle ja pasta kattilaan. Heitä seuraavana päivänä broilerisuikaleet pannulle ja riisi kattilaan. Toista vuoropäivinä. Varmista, ettei ketsuppi ole loppu.

Avaa tiskikone ja huomaa, ettei sitä ole tyhjennetty, vaikka lasten kanssa on muuta sovittu. Huuda kovaan ääneen­ niin kuin siinä yhdessä suomalaisessa elokuvassa, että pitääkö­ mun täällä kaikki yksin hoitaa.

Unohda pyykit koneeseen.

Kuulustele lasta illalla historian kokeisiin­ ja huomaa, että yksi kokonainen kappale on omistettu mustalle surmalle. Selitä sen jälkeen, miksei ebolaa tarvitse pelätä. Yritä vakuuttaa samalla itsesi.

Lysähdä iltakymmeneltä sohvalle ja etsi kaukosäädin. Kanavasurffaile ja mieti, mitä ohjaajat sanoisivat nyt kuntosalilla, jonne et kuitenkaan ehtinyt:

Jaksaa, jaksaa.
Painaa, painaa.
Nyt ei luovuteta, ei todellakaan.

Valvo aivan liian myöhään, nukahda sitten ja jos oikein hyvin käy, näe unta Sansibarin hiekkarannoista.

Tervetuloa marraskuu, kuukausista julmin. Minä ja arki olemme valmiita.