Meistä kahdesta koira hurahti metsään ensin.

Ensimmäisen kerran menin metsään laiskuuttani. Siellä koiraa oli helpompi ulkoiluttaa. Nita sai juosta vapaana, enkä joutunut roikkumaan hihnan perässä.

Meistä kahdesta koira hurahti metsään ensin. Sen riemulla ei ollut rajoja, kun se nuuhki maastoa kolo kololta.

Tunteet tarttuvat, joten minäkin innostuin. Jo muutaman retken jälkeen olin aivan myyty. Metsä oli kuin aarrearkku, josta huomasin joka kerta entistä enemmän. Olin kuin pieni lapsi, innoissani jokaisesta löydöstä. Aloin makailla sammaleilla ja nukkua metsässä päiväunia.

Olin löytänyt paikan, jossa sai vain olla.

Kun palasin kotiin, olin kuin uusi ihminen: rento ja rauhallinen. Huolet olivat kadonneet kuusikkoon.

Jossain vaiheessa aloin hävetä intoani. Toiset lenkkeilivät poluilla, minä kolusin pitkin metsiä. Pelkäsin jopa erakoituvani

Ei niin käynyt. Käyn metsässä joka päivä. Sää on aina erilainen, ja haluan nähdä sen. Metsässä on kaikki. Sammaleet, kävyt ja tuulen humina.

Kävitkö metsässä? Kerro, miten meni!